perjantai 19. huhtikuuta 2013

Lavatähti ja kirjamies

Minun piti ostaa Panu Rajalan Lavatähti ja kirjamies ihan silkkaa uteliaisuuttani. Naistenlehdissä on sen verran paheksuttu Rajalan kirjoituksia avioliitostaan Katri- Helenan kanssa, että on parempi itse lukea mitä kirjasta sanotaan. Kirjasta ehkä eniten kertoo se, että luin sen yhtenä iltana töiden jälkeen. Aloitin kello 21 ja lopetin vähän puolen yön jälkeen. Kovin painavaa sanottavaa ei niin nopeasti lueta.

En ole koskaan erityisesti pitänyt Katri-Helenasta enkä ainakaan hänen musiikistaan. En voisi kuvitella meneväni hänen konsertiinsa ja ihmisenäkin hän on jotenkin liian korrekti ja tefloninen. Panu Rajalaa arvostin kovasti vielä kaksikymmentäviisivuotta sitten, mutta sekin on karissut näiden lehtolööppien mukana. Luin kirjan siksikin, että olen vuosien varrella todennut kohukirjojen olevan täysin erilaisia itse luettuna, kuin toimittajien arvioimina. Monien julkisuuden henkilöiden kirjoissa kerrotaan olevan, vaikka mitä törkeyksiä, mutta itse luettuna en niitä ole huomannutkaan. Nytkin iltapäivälehdissä kerrottiin Rajalan paljastaneen sukupuolielämänsä Katrin kanssa. Sitä en kyllä kirjasta löytänyt.

Se on pakko sanoa, että Rajala on sanojen kanssa sinut. Kirjoitusta on nautinto lukea, niin sujuvaa ja soljuva se on. Rajalan kertomus Katri-Helenan tavasta olla yhteydessä kuolleisiin ja henkimaailmaan tuntuu minulle aivan vieraalta. Minäkään en kestäisi olla naimisissa ihmisen kanssa, joka saa viestejä tuon puoleisesta ja uskoo ulkoavaruuden olentoihin. Toisaalta kuulostaa ihan epäuskottavalta, että Katri-Helena olisi, niin sivistymätön, kun Rajala kertoo. Ettei hän olisi käynyt Ateneumissa eikä juuri koskaan teatterissa. Luulisi, että laulajan ammatti liippaa, niin lähellä teatteria, että jo senkin takia kävisi esityksissä. Tuntuu mahdottomalta, että hän olisi niin sivistymätön ettei tunnista Arvo Turtiaista, Poika Tuomista,Jean-Paul Sartrea ja Simone de Beauvoria.  Siinä kohtaa Katri- Helenan arvo putosi täysin silmissäni, jos näin todella on. Myönnän suoraan, että itselleni Panu Rajalan tekemä kulttuuri teatteritaiteen ja kirjallisuuden parissa on minulle arvokkaampaa, kun Katri-Helenan laulut.

Olihan kirja ihan viihdyttävä, mutta en nyt erikseen sitä kenellekään suosittele. Paremman puutteessa ihan luettavaa ja sanan käyttö erinomaisen taitavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti