maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vladimir Majakovski ja Neuvostoliiton kirjallisuus

Sain juuri luettua runoilija Vladimir Majakovskin ( 1893-1930) elämäkerran ja se oli loistava kirja. Elämäkerran on kirjoittanut ruotsalainen kirjallisuustutkija Bengt Jangfeldt ja ilmestyessään vuonna 2007 se palkittiin Ruotsin parhaana tietokirjana. Kirjan nimi on Panoksena elämä ja alaotsikkona Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä. Kirja kertoo Majakovskin elämän tarinan, mutta tuo myös hyvin esiin Neuvostoliiton kulttuurielämän 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Vladimir Majakovski syntyi köyhään pikkuvirkamiesperheeseen ja hänen isänsä oli hyvin kiinnostunut venäläisestä kirjallisuudesta. Jo lapsena ilmeni Majakovskin erikoiset persoonallisuuspiirteet, joita nykypäivänä varmaankin nimitettäisiin Asperger oireiksi, tai muiksi neurologisiksipoikkeamiksi. Majakovski osoitti jo lapsena patologista pelivimmaa, tai peliriippuvuutta. Hän kyllästytti koko perheensä jatkuvalla halulla pelata kortteja ja dominoa. Myöhemmin elämässään hän voitti ja hävisi omaisuuksia pelipöydän ääressä. Majakovskilla oli myös  ilmiömäinen muisti ja ennen, kuin hän itse osasi lukea, tai kirjoittaa hän osasi ulkoa pitkiä pätkiä venäläistä runoutta, joita hänen isänsä oli ääneen lukenut. Aikuisena Majakovskilla oli bakteerikammo ja hän ei koskaan kätellyt ketään, aukaisi aina nenäliinan kanssa ovenkahvat yms.ja piti mukana omia ruokailuvälineitä. Hän oli monella tapaa konstikas ja vaikea persoona, joka hautoi itsemurhaa useaan otteeseen. Runoilijana hän oli nero, jota ei voi kukaan kieltää.

Vladimir Majakovskista ei voi puhua ilman, että mainitsee pariskunnan Osip ja Lili Brikin. Majakovski oli saanut jo jonkin verran kuuluisuutta alle parikymppisenä, mutta varsinainen läpimurto runoilijana tapahtui Brikin pariskunnan tapaamisen jälkeen. Osip ja Lili Brik oli pariskunta joilla oli hyvin vapaa avioliitto ja he toimivat mesenaattina monille aloitteleville kirjailijoille ja taiteilijoille. Majakovski tutustui heihin 1914 ja muutaman vuoden kuluttua he olivat erottamattomat. He asuivat kolmistaan ja Lilillä ja Majakovskilla oli kiihkeä rakkaussuhde. Majakovski omisti sen jälkeen kaikki runonsa ja teoksensa Lilille ja Lili innoitti häntä kirjoittamaan. Suhde heidän välillään oli hyvin mutkikas, koska Lilillä oli paljon muitakin miessuhteita, joita hän ei millään tavalla salaillut. Majakovski oli sairaaloisen mustasukkainen, vaikka myös hänellä oli muita suhteita. Kaiken tämän Osip, Lilin aviomies hyväksyi ja he pysyivät näin yhdessä yli kymmenen vuotta. Tämä oli aika tyypillistä elämää Neuvostoliitossa vallankumouksen jälkeisinä vuosina, varsinkin taiteilijapiireissä. Bolsevikit pitivät perinteistä avioliittoa porvalillisena ja ainoastaan puolueeseen sitoutuminen oli hyväksyttyä. Puolueen piti täyttää kaikki tarpeet ja ihmissuhteet oli toissijaisia.

Taiteilijoiden, niin kuin muidenkin kansalaisten elämä oli hyvin rajoitettua Leninin valtaan pääsyn jälkeen. Nälänhätä ja vaino toisinajattelijoita ja sivistyneistöä kohtaan oli hirvittävä. Itseäni on aina järkyttänyt Nikolai Gumiljovin teloitus 1926. Gumiljov oli runoilija Anna Ahmatovan expuoliso ja erittäin lupaava kirjailija. Tämä alle nelikymppinen todella lahjakas kirjailija teloitettiin tekaistujen salaliittoepäilyjen vuoksi. Hänet julistettiin syyttömäksi vasta 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliitto oli kaatunut. Se tuntuu uskomattomalta tuhlaukselta, kun venäläinen hieno älymystö ja lahjakkaimmat taiteilijat tuhottiin pikkuhiljaa. Vladimir Majakovski ja Brikit uskoivat naiviisti, että bolsevikit loivat paremman elämän ja ihailivat Leniniä ja vallankumouksen johtajia. Majakovskihan on meille opetetussa historiassa tuotu esiin aina kommunistirunoilijana. Toisaalta oliko hänellä muuta vaihtoehtoa, jos halusi säilyttää henkensä ja kuitenkin kirjoittaa.

Majakovski teki itsemurhan 1930 ja sitä hän oli uhannutkin koko elämänsä. Hänen suhteensa Liliin oli kariutunut useita vuosia sitten ja hän oli myös taiteilijana epäsuosiossa. Toisaalta hän oli henkisesti, niin vaikea persoona, että hänen oli erittäin vaikea elää itsensä kanssa. Vielä tuollaisessa täysin kahlitsevassa henkeä uhkaavassa yhteiskunnassa loppuisi kenenkä tahansa voimavarat. En ole koskaan ollut innostunut runoista, vaikka olen kirjojen suurkuluttaja. Nyt nämä Majakovskin runot teki minuun suuren vaikutuksen ja haluaisin kuulla niitä lausuttuna. Muutenkin tuo kirja oli yksi parhaista lukemistani elämäkerroista. Sitä ei malttanut laskea käsistään ja se oli myös tiivis tietopaketti Neuvostoliiton alkuvuosista. Suosittelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti