Olen taas niin uppoutunut sotakirjoihini, että te lukijat, Mari ja asiakkaat joudutte siitä kärsimään aika usein. En mitenkään malta olla pohtimatta lukemiani asioita ja nyt luen Juhani Suomen kirjaa Mannerheim viimeinen kortti. Ei ehkä pitäisi vielä tässä vaiheessa kirjasta kommentoida, kun olen vasta puolivälissä. Olen kuitenkin niin hämmästynyt lukemistani asioista ja Juhani Suomen näkökannasta, että on pakko ihmetellä sitä ääneen.
En ole koskaan ollut Mannerheimin ihailija. Mieluummin olen aina kuulunut siihen ryhmään sotahistorian harrastajia, joka suhtautuu kriittisesti Mannerheimin persoonaan ja tekemiseen. Sen verran realisti kuitenkin olen, että myönnän Mannerheimin olleen oikeassa monessa asiassa ja hänen osuutensa on ollut suuri Suomen itsenäisyyden säilymisessä. Juhani Suomi kirjassaan tuo esille pelkästään huonot puolet Mannerheimista ja koko meidän jatkosodan lopun hallituksesta. Ihmeteltävän mustavalkoinen ja parjaava asenne. Miten ihmeessä Suomi säilytti itsenäisyytensä ja demokratian, jos meillä oli vallassa pelkkiä tumpuloita, jotka sössivät kaiken. Mannerheimin persoonasta nostetaan esiin vaan se puoli, että hän oli vanha, häijy, häilyväinen eikä kyennyt tekemään nopeita päätöksiä. Puolustusministeri Rudolf Walden oli Juhani Suomen mielestä täysin Mannerheimin juoksupoika, joka muutti mieltään samassa tahdissa, kuin Mannerheim. Ihmettelin myös kirjan lausetta, jossa sanottiin Mannerheimin ja Waldenin ystävyyden olleen läheinen, luottamuksellinen ja intiimi. Vihjaisiko hän, että Mannerheimin ja Waldenin suhde oli muutakin, kuin ystävyyttä? Se oli sitten ensimmäinen kerta, kun luen mitään sen suuntaistakaan.
Jatkosodan rauhanteon vaiheet elo-syyskuussa 1944 Juhani Suomi kuvaa vähintään avuttomiksi. Mannerheim ja hallitus, vain odotti päivästä toiseen ja ihmettelivät mitä tuleman piti. Rauhaneuvotteluun lähtö Moskovaan venyi pari päivää sen takia, kun kenraali Heinrichille ei löytynyt siviilivaatteita. Ihan kummallinen väite Juhani Suomelta, sodan hankalin vaihe on menossa ja Juhani Suomi väittää päämajan kenraalin etsiskelevän vaan siviilipukuaan. Ei vaikuta ollenkaan todenperäiseltä. Suomen kirjan mukaan rauhanneuvoitteluihin lähtöön liittyi niin monenlaisia kommelluksia ja sähläystä ettei ne voi pitää paikkaansa.
Mielenkiintoista on myös, että Juhani Suomi tuo moneen kertaan esiin Mannerheimin käsi-ihottuman joka hänen mielestään kertoo Mannerheimin hermojen tilasta. Tottahan se on, että ihottumat reagoivat stressiin ja jos kenellä oli stressiä, niin Mannerheimilla. Se on aika inhimillistä ja todella moni kenraali kärsi erilaisista ihottumista sodan aikana. Kenraali Taavetti Laatikainen oli kuuluisa isoista huopasaappaistaan, kun jalat oli niin ihottumassa ettei kunnon saappaita voinut pitää.
Mannerheim oli erikoinen persoona ja hän itsekin rakensi julkikuvastaan hiukan mystistä. Hänen menneisyytensä tsaarin armeijan upseerina teki hänestä hiukan sadunhohtoisen ja hyvä kielitaito ja hieno käytös lisäsi vaikutelmaa. Mikään hienohelma ei Mannerheim voinut olla, koska hän teki 1900-luvun alussa tutkimusretken Aasiaan ja Kiinaan ja eli muutaman vuoden hyvin alkeellisissa olosuhteissa. Ehkä sekin ettei hän koskaan enää avioitunut teki hänestä mysteerin, vaikka hän oli kovasti naisten suosiossa. Sekin pitää sanoa, että Suomella oli harvinaisen komeat johtohahmot sodankäynnille. Löysin netistä kuvan jossa oli Mannerheim, Walden ja merivoimienkomentaja Väinö Valve. Mannerheim oli 194cm, Valve lähes kaksi metriä ja Waldenkin yli 190cm, kyllä heidän rinnallaan Hitler ja Stalin olivat aika rääpäleitä.
En ole koskaan ollut Mannerheimin ihailija. Mieluummin olen aina kuulunut siihen ryhmään sotahistorian harrastajia, joka suhtautuu kriittisesti Mannerheimin persoonaan ja tekemiseen. Sen verran realisti kuitenkin olen, että myönnän Mannerheimin olleen oikeassa monessa asiassa ja hänen osuutensa on ollut suuri Suomen itsenäisyyden säilymisessä. Juhani Suomi kirjassaan tuo esille pelkästään huonot puolet Mannerheimista ja koko meidän jatkosodan lopun hallituksesta. Ihmeteltävän mustavalkoinen ja parjaava asenne. Miten ihmeessä Suomi säilytti itsenäisyytensä ja demokratian, jos meillä oli vallassa pelkkiä tumpuloita, jotka sössivät kaiken. Mannerheimin persoonasta nostetaan esiin vaan se puoli, että hän oli vanha, häijy, häilyväinen eikä kyennyt tekemään nopeita päätöksiä. Puolustusministeri Rudolf Walden oli Juhani Suomen mielestä täysin Mannerheimin juoksupoika, joka muutti mieltään samassa tahdissa, kuin Mannerheim. Ihmettelin myös kirjan lausetta, jossa sanottiin Mannerheimin ja Waldenin ystävyyden olleen läheinen, luottamuksellinen ja intiimi. Vihjaisiko hän, että Mannerheimin ja Waldenin suhde oli muutakin, kuin ystävyyttä? Se oli sitten ensimmäinen kerta, kun luen mitään sen suuntaistakaan.
Jatkosodan rauhanteon vaiheet elo-syyskuussa 1944 Juhani Suomi kuvaa vähintään avuttomiksi. Mannerheim ja hallitus, vain odotti päivästä toiseen ja ihmettelivät mitä tuleman piti. Rauhaneuvotteluun lähtö Moskovaan venyi pari päivää sen takia, kun kenraali Heinrichille ei löytynyt siviilivaatteita. Ihan kummallinen väite Juhani Suomelta, sodan hankalin vaihe on menossa ja Juhani Suomi väittää päämajan kenraalin etsiskelevän vaan siviilipukuaan. Ei vaikuta ollenkaan todenperäiseltä. Suomen kirjan mukaan rauhanneuvoitteluihin lähtöön liittyi niin monenlaisia kommelluksia ja sähläystä ettei ne voi pitää paikkaansa.
Mielenkiintoista on myös, että Juhani Suomi tuo moneen kertaan esiin Mannerheimin käsi-ihottuman joka hänen mielestään kertoo Mannerheimin hermojen tilasta. Tottahan se on, että ihottumat reagoivat stressiin ja jos kenellä oli stressiä, niin Mannerheimilla. Se on aika inhimillistä ja todella moni kenraali kärsi erilaisista ihottumista sodan aikana. Kenraali Taavetti Laatikainen oli kuuluisa isoista huopasaappaistaan, kun jalat oli niin ihottumassa ettei kunnon saappaita voinut pitää.
Mannerheim oli erikoinen persoona ja hän itsekin rakensi julkikuvastaan hiukan mystistä. Hänen menneisyytensä tsaarin armeijan upseerina teki hänestä hiukan sadunhohtoisen ja hyvä kielitaito ja hieno käytös lisäsi vaikutelmaa. Mikään hienohelma ei Mannerheim voinut olla, koska hän teki 1900-luvun alussa tutkimusretken Aasiaan ja Kiinaan ja eli muutaman vuoden hyvin alkeellisissa olosuhteissa. Ehkä sekin ettei hän koskaan enää avioitunut teki hänestä mysteerin, vaikka hän oli kovasti naisten suosiossa. Sekin pitää sanoa, että Suomella oli harvinaisen komeat johtohahmot sodankäynnille. Löysin netistä kuvan jossa oli Mannerheim, Walden ja merivoimienkomentaja Väinö Valve. Mannerheim oli 194cm, Valve lähes kaksi metriä ja Waldenkin yli 190cm, kyllä heidän rinnallaan Hitler ja Stalin olivat aika rääpäleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti