Suomalaiset ovat aina suhtautuneet kauneuteen ja itsensä hoitamiseen vähän nurinkurisesti. Hyvinvointipalvelut leimataan helposti turhamaisuudeksi ja omasta terveydestään huolehtiminen itsekeskeisyydeksi. Kahdeksankymmentäluvulla, kun aloitin oman työni kosmetologilla käynti oli joidenkin mielestä ihan syntiä.
Nyt onkin muuttunut ääni kellossa. Sanomalehtien etusivuilla mainostetaan kauneuskirurgiaa ja laserhoitoja. Hyvin lyhyessä ajassa suomalaiset ovat löytäneet kauneuskirurgian, botoxin ja muut piikityshoidot. Kaikilla pitää olla geelikynnet ja ripsien pidennykset ja naisten lehdet pullottaa julkkisten kokemuksia kasvojen kohotuksista. Koen sen hämmästyttävänä ja aika naurettavanakin muutoksena. Olen yli kolmekymmentävuotta paasannut kosteusvoiteen ja puhdistusmaidon käytöstä. Parikymmentävuotta sitten sain suu vaahdossa vakuuttaa, että jalkahoito on välttämätöntä terveyden hoitoa ja kasvohoidot ovat normaalia itsensä huoltamista. Vielä yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella naisten lehdissä neuvottiin deodorantin käyttöä ja kehottiin puhdistamaan multa pois kynsien alta, kun tavataan kansainvälisiä vieraita. Nyt on hypätty suoraan kauneuden ja ulkonäön muokkaamiseen ja itsensä hoitaminen ja hyvinvointi on unohdettu täysin.
Vielä kuusikymmnetäluvulla monen suomalaisnaisen kauneudenhoito oli Bellavita sipaisu saunan jälkeen poskipäille. Kosteusvoidettakin käytti aika harva säännöllisesti, vaan sekin oli juhlaa, tai saunareissua varten. Suuriin juhliin, esimerkiksi itsenäisyyspäivän vastaanotolle laitettiin kyllä tukka ja hieno iltapuku, mutta meikki oli mitä oli. Vielä parikymmnetävuotta sitten kasvot jäivät täysin väliin ja hoitamatta. Silloin puhuin päivittäin siitä, että meikki pitää poistaa joka ilta eikä, vaan kerran viikossa saunassa. En ymmärrä miksi ja miten suomalainen hoitokulttuuri on niin nopeasti muuttunut äärilaitaan. Ihmiset, jotka eivät ole koskaan käyttäneet kosmetologin palveluja ovat ohittaneet kokonaan kaikki pehmeämmät hoidot ja siirtyneet suoraan kauneuskirurgiaan ja botoxpiikkeihin. Olisin vielä yhdeksänkymmnetäluvun alussa voinut vannoa ettei botox, tai muut täyteaineet kiinnosta suomalaista naista, mutta olin ihan väärässä. Nämä rajut lääketieteelliset hoitomenetelmät ovat todella suuressa kasvussa, kun taas kauneushoitoloiden määrä on lähes sama, kuin 90-luvun alussa.
Olisi mielenkiintoista nähdä miltä näyttää kahdeksankymppinen nainen, jota on parikymppisestä lähtien kiristetty, nostatettu, piikitetty ja joka on täynnä erilaisia täyteaineita silikoni-implantteja ja muuta sellaista. Sitähän meistä kukaan ei tiedä mihim tämä kaikki johtaa, miten paljon ihmisen elimistö kestää näitä operaatioita ja mikä on ulkonäön lopputulos elämän loppusuoralla.
Nyt onkin muuttunut ääni kellossa. Sanomalehtien etusivuilla mainostetaan kauneuskirurgiaa ja laserhoitoja. Hyvin lyhyessä ajassa suomalaiset ovat löytäneet kauneuskirurgian, botoxin ja muut piikityshoidot. Kaikilla pitää olla geelikynnet ja ripsien pidennykset ja naisten lehdet pullottaa julkkisten kokemuksia kasvojen kohotuksista. Koen sen hämmästyttävänä ja aika naurettavanakin muutoksena. Olen yli kolmekymmentävuotta paasannut kosteusvoiteen ja puhdistusmaidon käytöstä. Parikymmentävuotta sitten sain suu vaahdossa vakuuttaa, että jalkahoito on välttämätöntä terveyden hoitoa ja kasvohoidot ovat normaalia itsensä huoltamista. Vielä yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella naisten lehdissä neuvottiin deodorantin käyttöä ja kehottiin puhdistamaan multa pois kynsien alta, kun tavataan kansainvälisiä vieraita. Nyt on hypätty suoraan kauneuden ja ulkonäön muokkaamiseen ja itsensä hoitaminen ja hyvinvointi on unohdettu täysin.
Vielä kuusikymmnetäluvulla monen suomalaisnaisen kauneudenhoito oli Bellavita sipaisu saunan jälkeen poskipäille. Kosteusvoidettakin käytti aika harva säännöllisesti, vaan sekin oli juhlaa, tai saunareissua varten. Suuriin juhliin, esimerkiksi itsenäisyyspäivän vastaanotolle laitettiin kyllä tukka ja hieno iltapuku, mutta meikki oli mitä oli. Vielä parikymmnetävuotta sitten kasvot jäivät täysin väliin ja hoitamatta. Silloin puhuin päivittäin siitä, että meikki pitää poistaa joka ilta eikä, vaan kerran viikossa saunassa. En ymmärrä miksi ja miten suomalainen hoitokulttuuri on niin nopeasti muuttunut äärilaitaan. Ihmiset, jotka eivät ole koskaan käyttäneet kosmetologin palveluja ovat ohittaneet kokonaan kaikki pehmeämmät hoidot ja siirtyneet suoraan kauneuskirurgiaan ja botoxpiikkeihin. Olisin vielä yhdeksänkymmnetäluvun alussa voinut vannoa ettei botox, tai muut täyteaineet kiinnosta suomalaista naista, mutta olin ihan väärässä. Nämä rajut lääketieteelliset hoitomenetelmät ovat todella suuressa kasvussa, kun taas kauneushoitoloiden määrä on lähes sama, kuin 90-luvun alussa.
Olisi mielenkiintoista nähdä miltä näyttää kahdeksankymppinen nainen, jota on parikymppisestä lähtien kiristetty, nostatettu, piikitetty ja joka on täynnä erilaisia täyteaineita silikoni-implantteja ja muuta sellaista. Sitähän meistä kukaan ei tiedä mihim tämä kaikki johtaa, miten paljon ihmisen elimistö kestää näitä operaatioita ja mikä on ulkonäön lopputulos elämän loppusuoralla.
Viime syksyn R&A-festarilla kävin katsomassa dokumentin About a Face jossa entiset ja nykyiset huippumallit kertovat mallimaailmasta ja omasta kauneuskäsityksestään. Osa malleista oli käyttänyt plastiikkakirurgin palveluita, osa ei. Minusta mielenkiintoista oli huomata, että kaikki mallit kertoivat ulkonäköpaineiden kadonneen heidän eläkoidyttyä ja iän kartuttua. Eli sitten kun ei enää koko ajan keskittynyt omaan ulkonäköön alkoikin arvostaa itseään huomattavasti enemmän.
VastaaPoistaMietin tätä tekstiä lukiessa rakasta isoäitiäni joka nukkui pois toukokuussa. Hän oli kiltteyden perikuva ja juuri hänen rypyt ja uurteet tekivät hänestä niin lempeän näköisen. Kuollessaan hän oli melkein 96-vuotias ja kokenut yhtä ja toista elämänsä aikana. Minusta rypyt ja uurteet kuuluvat elämään ja kertovat kokemuksista. Pohdin tässä että onkohan osa tätä vanhenemiskammoa ihan puhdasta kuolemanpelkoa. Pelätään vanhenemista, pelätään kuka pitää huolta kun ei siihen itse enää kykene ja mitä kuolema konkreettisesti tarkoittaa. Rypythän ovat niitä ensimmäisiä merkkejä siitä ettei täällä tulla olemaan ikuisia aikoja.
Tuota kuoleman pelkoa minäkin olen pohtinut. Onko ryppyjen neuroottinen vastustaminen jotain alitajuista kuoleman pelkoa. Suomessahan kuolema on aika kielletty puheenaihe ja se herättää paljon pelkoja.
VastaaPoistaKatselin tänään eräässä naistenlehdessä Kirsti Paakkasen kuvaa jossain juhlissa ja se oli aika kamalan näköinen. Lyhyt hame ja paljaat olkapäät ei ole paras mahdollinen asu yli kahdeksankymppiselle. Toisaalta saahan ihmien pukeutua miten haluaa, mutta nuoren naisen vaate ikäihmisen päällä tekee lähinnä surullisen olon.
Itse en missään tapauksessa haluaisi olla väen väkisin nuorempi, kuin olenkaan. Minusta se riittää, että ihminen näyttää hyvinhoidetulta ja onnelliselta oman ikäiseltään. Minkä iässä häviää sen karismassa voittaa.
Inkeri