Nyt, kun olen ollut mentorina kolleegalleni joka aikoo suorittaa erikoiskosmetologin tutkinnon olen taas enemmän paneutunut tähän kosmetologien ammattitaitoon. Olin aika tiukasti tekemissä koulutuksen kanssa, kun olin jäsenenä kauneudenhoitoalojen tutkintotoimikunnassa 2005-2011. Silloin olin hyvin selvillä minkä tasoinen mikäkin oppilaitos oli ja näin myös miten raha oli ainoa päämäärä kouluilla. Oppilaitokset saa valtion rahoituksen sillä perusteella miten paljon siellä on oppilaita ja miten monta tutkintoa suoritetaan. Koulut järjestää kaikenlaista monimuotokoulutuksia, lyhyt kursseja yms.että oppilasluku on mahdollisimman suuri. Opetuksen laadusta ei kukaan puhu enää mitään ja sillä ei ilmeisesti ole väliäkään. Mitään ei ehditä opettaa kunnolla, vaan suurin osa on etäopiskelua ja verkossa toimimista. Tämä ei ole opettajien vika ja tiedän heidän kärsivän siitä etteivät voi tehdä työtään kunnolla.
Vasta nyt vanhemmiten olen oppinut arvostamaan omaa kosmetologikoulutustani. Minulla on ollut useampia työtekijöitä ja monessa muussa olen törmännyt kosmetologin ammattiosaamiseen. Marin kanssa keskustelemme usein mitä hän on oppinut koulussa ja mitä jälkeenpäin työelämässä. Lähes aina on niin, että minä olen saanut opin jo peruskoulutuksessani ja Mari työelämässä. Pakostakin jouduin vertailemaan eri oppilaitosten koulutuksia, kun palkkasin Marin äitiyslomansijaisia. Vahva periaatteeni oli, että takana pitää olla kunnollinen ammattikoulussa saatu tutkinto. Kuitenkin kerran jouduin lyhytaikaisesti palkkaamaan kosmetologin, joka oli valmistunut näistä yksityisistä kouluista. Hän oli todella hyvä ja ystävällinen asiakaspalvelussa ja korvasi sillä monia koulutuksen puutteita. Silloin ymmärsin ettei yksityisissä kouluissa saa teoriaopetusta juuri ollenkaan. Myös ammattikoulut ovat erilaisia riippuen tietysti ihan millainen opettaja on.
Ihotautioppi on vahva osaamisalueeni. Tietysti olen paljon oppinut työssäkin, mutta nyt kiitän perusteellista opetusta. Meillä oli opettajana lääkäri, joka itse erikoistui samanaikaisesti ihotauteihin. Muistaakseni tunnit oli koko yhden lukuvuoden ja kaksituntia viikossa. Samoin meille opetettiin anatomiaa ja fysiologiaa. Sähköopin meille opetti sähköpuolen opettaja ja sekin oli hyvin perusteellista. Kemian ja raaka-aineopin opetti myös joku muu, kuin kosmetologilinjan opettaja, mutta nyt en enää muista mistä hän meille tuli. Se oli suuri etu, että pääsin kuntainliiton isoon Päijät-Hämeen ammattikouluun, jota ei tietenkään enää ole sillä nimellä olemassa. Koulussa oli useita erikoislinjoja ja siksi heidän opetusta oli helppo hyödyntää. Yleissivistävissä kieliopetuksessa oli myös tosi kivat opettajat ja ensimmäistä kertaa huomasin, että minäkin ehkä voisin oppia kieliä.
Mitä tämän blogin kirjoittamiseen tulee, niin taisin siihenkin saada pohjaopetuksen jo kosmetologikoulussa. Tietysti kukaan ei 1978-80 voinut kuvitellakaan, että kosmetologi voisi tarvita kirjoitustaitoa. Meillä oli kuitenkin pakko kirjoittaa aineen muodossa jokaisesta opitusta hoidosta. Se oli silloin ihan tylsää ja sitä vastaan taisteltiin muutaman kerran. Lähes joka viikko me kuitenkin kirjoitimme tarkan selostuksen miten ja miksi jonkun hoidon teimme. Yleensä kirjoittamiseen meni ihan koko ilta ja silloinhan se tehtiin ihan käsin. Nyt kiitän sitä opetusmetodia todella paljon ilmeisesti siitä tuli jokin varmuus siihen mitä omasta ammatista voi kertoa.
Vasta nyt vanhemmiten olen oppinut arvostamaan omaa kosmetologikoulutustani. Minulla on ollut useampia työtekijöitä ja monessa muussa olen törmännyt kosmetologin ammattiosaamiseen. Marin kanssa keskustelemme usein mitä hän on oppinut koulussa ja mitä jälkeenpäin työelämässä. Lähes aina on niin, että minä olen saanut opin jo peruskoulutuksessani ja Mari työelämässä. Pakostakin jouduin vertailemaan eri oppilaitosten koulutuksia, kun palkkasin Marin äitiyslomansijaisia. Vahva periaatteeni oli, että takana pitää olla kunnollinen ammattikoulussa saatu tutkinto. Kuitenkin kerran jouduin lyhytaikaisesti palkkaamaan kosmetologin, joka oli valmistunut näistä yksityisistä kouluista. Hän oli todella hyvä ja ystävällinen asiakaspalvelussa ja korvasi sillä monia koulutuksen puutteita. Silloin ymmärsin ettei yksityisissä kouluissa saa teoriaopetusta juuri ollenkaan. Myös ammattikoulut ovat erilaisia riippuen tietysti ihan millainen opettaja on.
Ihotautioppi on vahva osaamisalueeni. Tietysti olen paljon oppinut työssäkin, mutta nyt kiitän perusteellista opetusta. Meillä oli opettajana lääkäri, joka itse erikoistui samanaikaisesti ihotauteihin. Muistaakseni tunnit oli koko yhden lukuvuoden ja kaksituntia viikossa. Samoin meille opetettiin anatomiaa ja fysiologiaa. Sähköopin meille opetti sähköpuolen opettaja ja sekin oli hyvin perusteellista. Kemian ja raaka-aineopin opetti myös joku muu, kuin kosmetologilinjan opettaja, mutta nyt en enää muista mistä hän meille tuli. Se oli suuri etu, että pääsin kuntainliiton isoon Päijät-Hämeen ammattikouluun, jota ei tietenkään enää ole sillä nimellä olemassa. Koulussa oli useita erikoislinjoja ja siksi heidän opetusta oli helppo hyödyntää. Yleissivistävissä kieliopetuksessa oli myös tosi kivat opettajat ja ensimmäistä kertaa huomasin, että minäkin ehkä voisin oppia kieliä.
Mitä tämän blogin kirjoittamiseen tulee, niin taisin siihenkin saada pohjaopetuksen jo kosmetologikoulussa. Tietysti kukaan ei 1978-80 voinut kuvitellakaan, että kosmetologi voisi tarvita kirjoitustaitoa. Meillä oli kuitenkin pakko kirjoittaa aineen muodossa jokaisesta opitusta hoidosta. Se oli silloin ihan tylsää ja sitä vastaan taisteltiin muutaman kerran. Lähes joka viikko me kuitenkin kirjoitimme tarkan selostuksen miten ja miksi jonkun hoidon teimme. Yleensä kirjoittamiseen meni ihan koko ilta ja silloinhan se tehtiin ihan käsin. Nyt kiitän sitä opetusmetodia todella paljon ilmeisesti siitä tuli jokin varmuus siihen mitä omasta ammatista voi kertoa.
Kommentit
Lähetä kommentti