Kuuntelin viikolla radiosta haastattelua ruokakassien jaosta Helsingissä. Siitä oli tehty tutkimus miten paljon ruoka-apua tarvitaan, mitkä järjestöt sitä jakaa ja millaisia ihmisiä ruokajonoissa on. On todella tarpeen, että näitä ruokakasseja jaetaan ettei kenenkään tarvitse olla nälissään meidän hyvinvointivaltiossamme.
Valitettavasti itselläni on pelkkiä huonoja kokemuksia näistä ruoka-avun jako järjestöistä, tai yksittäisistä ihmisistä. Harmittelen vieläkin etten aikoinani ilmoittanut näistä väärinkäytöksistä järjestöjen johdolle. Kymmenisen vuotta sitten meidän hoitolan vastapäisissä puutaloissa toimi A-klinikan Living Room, joka oli tarkoitettu huumenuorten palvelupisteeksi. Tutustuin kadulla henkilökuntaan sen verran, että tavatessamme muutama sana vaihdettiin. Sitten yhtenä päivänä meidän ovella oli yksi hoitajista syli täynnä Vaasan leipomon sämpyläpusseja. Hän jakoi niitä sylistään minulle ja Marille ja kertoi, että ne oli aivan tuoreita ja juuri tuotu heidän asiakkaitaan varten. Samalla hän marmatti, että ruokalahjoituksia tulee liian harvoin, kun kaikki kaupat ei niitä anna. Olin aivan hämmentynyt, koska en minä, tai Mari tarvita ruoka-apua. Hoitaja vaan tyrkytti, että ottakaa nyt, kun heillä kaikki hoitajatkin ovat jo ottaneet lastista useampia pusseja. Yritin selittää ettei me voida ottaa ruoka-apua, koska se on tarkoitettu ihmisille, jotka sitä todella tarvitsee. Hoitaja lähti suorastaan suuttuneena ja piti kai minua ihan nirppanokkana, kun sämpylät eivät kelvanneet. Hän ei ollenkaan nähnyt sitä puolta asiasta, että sehän oli ihan rikos ja suuri moraalinen väärys, kun hoitajat jakaa keskenään heidän asiakkaille kuuluvia ruokia.
Toisen kerran asiaan törmäsin erään tuttava perheen luona, kun näin heillä ruokapöydällä EU-ruoka-avun näkkileipäpaketin. Nämä viralliset ruoka-aputavarat on pakattu erilailla, kun normaalit ruokatavarat, vaikka itse tavara onkin samaa, kuin kaupassa. Yleensä niissä on valkoinen käärepaperi missä lukee isoilla mustilla kirjaimilla EU:n ruoka-apu. Tuttavaperhe on erittäin vakavarainen ja hyvin toimeentuleva perhe. He kertoivat, että heidän tyttärensä 23v.oli keksinyt, että ruoka-apua saa kaikki, jotka vaan jonoon menee. Hän onkin sitten kiertänyt lähikuntien ruokajakopaikkoja ja hakenut kasseja ja nyt koko suvulla on näkkileipää, makaronia, säilykkeitä yms.kaapit täynnä. Taas haukoin henkeäni, että miten koko suku voi olla, niin ahne. Eikö kenenkään omaatuntoa kolkuta syödä ruokaa, joka on viety sitä tosissaan tarvitsevilta. Välini ovat viilentyneet kyseiseen perheeseen täysin, koska en voi hyväksyä noita väärinkäytöksiä.
Kolmas tapaus oli taas hoitolassani, kun Mari oli äitiyslomalla ja hänellä oli lyhytaikainen sijainen. Kesken päivän hoitolaan tuli yksi sijaisen ystävän, jonka tiesin olevan seurakunnan toiminnassa tiiviisti mukana. Hänellä oli iso pahvilaatikko täynnä ruokaa. Erilaisia säilykkeitä ja muuta eipilaantuvaa tavaraa ja hän toi ne työntekijälleni. Ihmettelin mistä ne tulivat ja hän kertoi, että pääkaupunkiseudulla oli seurakunnan ruokakassien jakopäivä ja hän toi ne sieltä. Jakajat kuulemma ottaa itselleen tarvitsemansa ruuat, ennen kuin jako alkaa ja hän oli hyvissä ajoin paikalla ja ehti täyttää toisenkin laatikon ystävälleen.
Nämä ovat ihan tosi tapauksia ja omia kokemuksiani ruoka-avusta. Jo jakajat käyttävät tilannetta väärin ja kuka on oikein röyhkeä voi näitä ruokia hakea, vaikka itsellä ei ole raha-tai ruokapulaa. Nämä ovat varmaan ihan sattumia, että minun kohdalle on näin monta väärinkäyttötapausta tullut. Kyllä nämä kokemukset laski esimerkiksi seurakunnan talkooväen arvostusta kovasti. Tunnen syvää vastenmielisyyttä ihmisiä kohtaan, jotka käyttävät hyödykseen heikoimpien etuja. Toivon kuitenkin ettei tämä ole yleistä ja kai valvontakin on parantunut vuosien varrella.
Valitettavasti itselläni on pelkkiä huonoja kokemuksia näistä ruoka-avun jako järjestöistä, tai yksittäisistä ihmisistä. Harmittelen vieläkin etten aikoinani ilmoittanut näistä väärinkäytöksistä järjestöjen johdolle. Kymmenisen vuotta sitten meidän hoitolan vastapäisissä puutaloissa toimi A-klinikan Living Room, joka oli tarkoitettu huumenuorten palvelupisteeksi. Tutustuin kadulla henkilökuntaan sen verran, että tavatessamme muutama sana vaihdettiin. Sitten yhtenä päivänä meidän ovella oli yksi hoitajista syli täynnä Vaasan leipomon sämpyläpusseja. Hän jakoi niitä sylistään minulle ja Marille ja kertoi, että ne oli aivan tuoreita ja juuri tuotu heidän asiakkaitaan varten. Samalla hän marmatti, että ruokalahjoituksia tulee liian harvoin, kun kaikki kaupat ei niitä anna. Olin aivan hämmentynyt, koska en minä, tai Mari tarvita ruoka-apua. Hoitaja vaan tyrkytti, että ottakaa nyt, kun heillä kaikki hoitajatkin ovat jo ottaneet lastista useampia pusseja. Yritin selittää ettei me voida ottaa ruoka-apua, koska se on tarkoitettu ihmisille, jotka sitä todella tarvitsee. Hoitaja lähti suorastaan suuttuneena ja piti kai minua ihan nirppanokkana, kun sämpylät eivät kelvanneet. Hän ei ollenkaan nähnyt sitä puolta asiasta, että sehän oli ihan rikos ja suuri moraalinen väärys, kun hoitajat jakaa keskenään heidän asiakkaille kuuluvia ruokia.
Toisen kerran asiaan törmäsin erään tuttava perheen luona, kun näin heillä ruokapöydällä EU-ruoka-avun näkkileipäpaketin. Nämä viralliset ruoka-aputavarat on pakattu erilailla, kun normaalit ruokatavarat, vaikka itse tavara onkin samaa, kuin kaupassa. Yleensä niissä on valkoinen käärepaperi missä lukee isoilla mustilla kirjaimilla EU:n ruoka-apu. Tuttavaperhe on erittäin vakavarainen ja hyvin toimeentuleva perhe. He kertoivat, että heidän tyttärensä 23v.oli keksinyt, että ruoka-apua saa kaikki, jotka vaan jonoon menee. Hän onkin sitten kiertänyt lähikuntien ruokajakopaikkoja ja hakenut kasseja ja nyt koko suvulla on näkkileipää, makaronia, säilykkeitä yms.kaapit täynnä. Taas haukoin henkeäni, että miten koko suku voi olla, niin ahne. Eikö kenenkään omaatuntoa kolkuta syödä ruokaa, joka on viety sitä tosissaan tarvitsevilta. Välini ovat viilentyneet kyseiseen perheeseen täysin, koska en voi hyväksyä noita väärinkäytöksiä.
Kolmas tapaus oli taas hoitolassani, kun Mari oli äitiyslomalla ja hänellä oli lyhytaikainen sijainen. Kesken päivän hoitolaan tuli yksi sijaisen ystävän, jonka tiesin olevan seurakunnan toiminnassa tiiviisti mukana. Hänellä oli iso pahvilaatikko täynnä ruokaa. Erilaisia säilykkeitä ja muuta eipilaantuvaa tavaraa ja hän toi ne työntekijälleni. Ihmettelin mistä ne tulivat ja hän kertoi, että pääkaupunkiseudulla oli seurakunnan ruokakassien jakopäivä ja hän toi ne sieltä. Jakajat kuulemma ottaa itselleen tarvitsemansa ruuat, ennen kuin jako alkaa ja hän oli hyvissä ajoin paikalla ja ehti täyttää toisenkin laatikon ystävälleen.
Nämä ovat ihan tosi tapauksia ja omia kokemuksiani ruoka-avusta. Jo jakajat käyttävät tilannetta väärin ja kuka on oikein röyhkeä voi näitä ruokia hakea, vaikka itsellä ei ole raha-tai ruokapulaa. Nämä ovat varmaan ihan sattumia, että minun kohdalle on näin monta väärinkäyttötapausta tullut. Kyllä nämä kokemukset laski esimerkiksi seurakunnan talkooväen arvostusta kovasti. Tunnen syvää vastenmielisyyttä ihmisiä kohtaan, jotka käyttävät hyödykseen heikoimpien etuja. Toivon kuitenkin ettei tämä ole yleistä ja kai valvontakin on parantunut vuosien varrella.
Kommentit
Lähetä kommentti