Lukijat varmaan tietävätkin, että intohimoni on sotahistoria ja käytän siihen melkein kaiken vapaa-aikani. Suurin osa lomamatkoistani kohdistuu johonkin sotamuseoon, tai muuhun sotahistoriaan liittyvään paikkaan. Olen vuosikymmenten aikana kiertänyt vähintään puolet Euroopan sotamuseoista ja ihmettelen aina miksi Suomessa ei ole yhtään kansainvälisen tason sotamuseota. Kuitenkin meillä on talvisota joka on 1900-luvun erikoisin sota.
Sotahistoria kiinnostaa entistä enemmän
Viimeisen kymmenenvuoden aikana on kiinnostus sotahistoriaan selvästi lisääntynyt, kun suuret ikäluokat ovat jääneet eläkeelle ja alkaneet tutkimaan omaa historiaansa. Näin on käynyt koko Euroopassa ja Venäjällä koska toinen maailmansota kosketti kaikkia ja joka maassa suurimman kansanosan isät ja isoisät oli rintamalla. Venäläiset ovat erittäin kiinnostuneita sotapeleistä ja meidän itärajalla käy lukemattomia harrastajaryhmiä kokeilemassa miltä talvi-ja jatkosodassa tuntui. Puola on paras esimerkki siitä miten rankka menneisyys on käännetty tuottavaksi sotamuseoksi. Puolalaisetkin joutuivat kätkemään sotamuistonsa koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan niin kuin suomalaisetkin, mutta viimeisen parinkymmenenvuoden aikana menetys on otettu takaisin.
Euroopassa on paljon kannattavia sotamuseoita
En voi kuin ihailla miten hienosti Puola on kaupallistanut oman sotansa. Joku voi tietysti paheksuakin sitä, mutta toisaalta menestyvät museot auttaa myös omaa kansaa muistamaan menneisyytensä.
Varsovan sotamuseo on perustettu 2000-luvun alussa vanhaan tehdasmiljööseen joka on omiaan karuun aiheeseen. Varsovan sotamuseo on Puolan eniten väkeä vetävä museo ja tietojeni mukaan erittäin tuottoisa Varsovan kaupungille. Museo on keskittynyt lähinnä Puolan kansannousuun elokuussa 1944 ja vastarintaliikkeen toimintaan. Puolassa tapahtui kaksi kansannousua toisen maailmansodan aikana. Ensimmäinen oli juutalaisten kansannousu Varsovan ghetossa huhtikuussa 1943. Menin Varsovaan vartavasten 2013, kun tuli 70v.juutalaisten kansannoususta. Juhla näkyi koko kaupungissa ja samalla avattiin suomalaisarkkitehtien suunnittelema upea juutalaisten historian museo minkä näyttelyssä esitellään myös juutalaisten kansannousu. Juhlapäivänä opiskelijat jakoi paperista taiteltuja keltaisia narsisseja jokaisen rintaan laitettavaksi. Koko kaupunki kulki keltaisen rintamerkin kanssa juhlan kunniaksi. Näin jokainen sai henkilökohtaisesti osallistua ja ottaa kantaa tähän sodan aikaiseen kansanmurhaan.
Uusissa museoissa hyödynnetään tietotekniikkaa
Tietotekniikkaa ja audiovisuaalisialaitteita hyödynnetään valtavan hienosti Euroopan sotamuseoissa. Uudet museot mahdollistavat kävijälle monenlaiset kokemukset ja ihmiset itse voivat osallistua asioihin eikä pelkästään katsella vanhanaikaisia vitriinejä. Krakovassa avattiin Oscar Schindlerin tehdas museoituna parivuotta sitten ja siellä kävijä tekee aikamatkan menneisyyteen. Oscar Schindlerhän nousi kaikkien tietoisuuteen elokuvassa Schindlerin lista. Latviassa ja Liettuassa on miehitysmuseot joissa käynti kuuluu koululaisten opetusohjelmaan ja kaikki valtiovieraat käytetään miehitysmuseossa. Englannissa ja Lontoossa on lukuisia sotamuseoita ja Lontoota pidetäänkin sotahistorian Mekkana. Heidän Imperial War Museumin sivupiste rakennettiin kymmenisenvuotta sitten Manchesteriin ja siitä on tullut erittäin suosittu ja on minun listallani vielä haaveena, mutta toivottavasti pääsen sinne parin vuoden sisään. Euroopassa siis rakennetaan vieläkin uusia museoita kertomaan toisesta maailmansodasta, vaikka siitä on kohta kahdeksankymmentävuotta. Pitää myös muistaa, että Aasiakin oli sodassa mukana ja varsinkin Kiina koki pahimpia tappioita. Heitä voisi kiinnostaa eurooppalaisten sota. Kävin Thaimaassa ensimmäistä kertaa 1980-luvulla katsomassa Kwaijoella olevaa amerikkalaissotilaiden sotavankileiriä. Silloin siellä oli ränsistynyt latomainen
rakennus johon entiset vangit olivat keränneet valokuvia ja esineitä. Nyt muutama vuosi sitten kävin siellä uudestaan ja paikalla oli hieno juuri rakennettu museo hienolla tietotekniikalla varustettuna. Myös Thaimaassa oli huomattu, että sotahistoria kiinnostaa turisteja.
Suomen sotamuseot ovat vaatimattomia
Meillä on useita pieniä sotamuseoita joita ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Pääsotamuseo on Helsingissä erittäin pienissä tiloissa ja esille asettelu on kuusikymmentäluvulta. Museo on myös useita kuukausia vuodesta kiinni, koska ei ole varaa pitää henkilökuntaa. Museo Militaria Hämeenlinnassa on isompi ja uudempi, mutta hyvin tavanomainen verattuna Euroopan uusiin museoihin. En usko, että Militaria ihmeemmin vetää turisteja tänne. Hämeenlinna olisi hyvä paikka laajemmalle sotamuseo ja sotahistoriakeskittymäksi. Onhan Parolassa ikuisessa rahapulassa oleva Panssarimuseo joka on minusta ihan häpeä ettei siihen löydy valtiolta rahoitusta. Kalliiksihan tulee perustaa uudistettu museo, mutta kyllähän meiltäkin löytyy näitä tyhjillään olevia tehdasrakennuksia. Kävijälle olisi varmaan ikimuistoinen elämys kokea esimerkiksi 42-astetta pakkasta ja tykistökeskityksen kakofonia ja kokeilla miltä tuntuu paljaaseen käteen T-36 tankin jäätävä metalli. Mistähän löytyisi se taho joka rohkeasti lähtisi tätä rahoittamaan. Samalla nostettaisiin kansallistaidentiteettiä, kunnioitettaisiin veteraaneja ja nostettaisiin Hämeenlinna ja Suomi kiinnostavaksi käyntikohteeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti