Olin hyvin huvittunut perjantaina, kun minulle soitti aika erikoinen kauppias. Nykyään kaupankäynti on niin vilkastunut, että vähintään kerran viikossa joku maahantuoja soittaa ja tarjoaa omia tuotteitaan.
Tämä kauppias vaikutti ensin aika valistuneelta, kun hän kertoi tutustuneensa meidän nettisivuihin ja muutenkin hoitolaamme varmistuakseen, että olemme tarpeeksi hyviä myymään hänne tuotteitaan. Kuuntelin vähän ihmeissäni, että mitähän niin vallan hienoa hän kauppaa. Loppujen lopuksi selvisi, että hän myi intiimivärejä. Hänestä olisi ollut loistava businessidea, jos olisin tarjonnut asiakkailleni värejä joilla voi värjätä sekä hiukset, että häpykarvat. No, tietenkin tiedän, että näitä värejä on olemassa, mutta olen pitänyt niitä enemmän kampaajien alana ja oikestaan en ole edes koskaan ajatellut asiaa.
Ihmettelen syvästi mistä hän teki johtopäätöksen, että juuri meidän hoitolamme haluaisi myydä intiimivärejä ja, että meillä olisi asiakkaita jotka niitä haluaa ostaa. Luulisin, että asiakkaat pitäisivät minua hulluna, jos kasvohoidon aikana esittelisin sähkönsinistä intiimivärjäystä. Käsitys oli minusta ihan absurdi.
Toinen hauska johtopäätös, mitä usein ihmettelen oli pari vuotta sitten kampaajallani. Hän oli nuori tyttö ja kävin hänellä muutamia kertoja, kun hän oli sopivan matkan päässä. Joka kerta hän kertoi missä kaljakuppilassa on ensi viikonloppuna halvin kaljatuoppi. Kertaakaan en päässyt ulos, etteikö hän olisi antanut neuvoja kanattaako minun mennä Pikku Eeroon vai Jukolan Jussiin. Mietin jo, että näytänköhän siltä, että vietän aikaani keskaria lipitellen. Neuvoja oli aika tylsä kuunnella, kun minulla ei ole mitään käsitystä missä nämä kyseiset kapakat on, enkä tiedä keskioluttuopin hintaa.
Tämäm kampaajatytön kohdalla ajattelin, että asiakaspalvelu on sillä tavoin vaativa laji, että pitäisi pystyä pitämään keskustelu sillä tasolla mitä asiakas ymmärtää. Hänelle oli kiva miettiä mihin menee viikonloppuna, mutta minä keski-ikäinen täti-ihminen en yhtään perusta viikonlopuista enkä innostu kaljakuppilavalinnoista.
Tämä kauppias vaikutti ensin aika valistuneelta, kun hän kertoi tutustuneensa meidän nettisivuihin ja muutenkin hoitolaamme varmistuakseen, että olemme tarpeeksi hyviä myymään hänne tuotteitaan. Kuuntelin vähän ihmeissäni, että mitähän niin vallan hienoa hän kauppaa. Loppujen lopuksi selvisi, että hän myi intiimivärejä. Hänestä olisi ollut loistava businessidea, jos olisin tarjonnut asiakkailleni värejä joilla voi värjätä sekä hiukset, että häpykarvat. No, tietenkin tiedän, että näitä värejä on olemassa, mutta olen pitänyt niitä enemmän kampaajien alana ja oikestaan en ole edes koskaan ajatellut asiaa.
Ihmettelen syvästi mistä hän teki johtopäätöksen, että juuri meidän hoitolamme haluaisi myydä intiimivärejä ja, että meillä olisi asiakkaita jotka niitä haluaa ostaa. Luulisin, että asiakkaat pitäisivät minua hulluna, jos kasvohoidon aikana esittelisin sähkönsinistä intiimivärjäystä. Käsitys oli minusta ihan absurdi.
Toinen hauska johtopäätös, mitä usein ihmettelen oli pari vuotta sitten kampaajallani. Hän oli nuori tyttö ja kävin hänellä muutamia kertoja, kun hän oli sopivan matkan päässä. Joka kerta hän kertoi missä kaljakuppilassa on ensi viikonloppuna halvin kaljatuoppi. Kertaakaan en päässyt ulos, etteikö hän olisi antanut neuvoja kanattaako minun mennä Pikku Eeroon vai Jukolan Jussiin. Mietin jo, että näytänköhän siltä, että vietän aikaani keskaria lipitellen. Neuvoja oli aika tylsä kuunnella, kun minulla ei ole mitään käsitystä missä nämä kyseiset kapakat on, enkä tiedä keskioluttuopin hintaa.
Tämäm kampaajatytön kohdalla ajattelin, että asiakaspalvelu on sillä tavoin vaativa laji, että pitäisi pystyä pitämään keskustelu sillä tasolla mitä asiakas ymmärtää. Hänelle oli kiva miettiä mihin menee viikonloppuna, mutta minä keski-ikäinen täti-ihminen en yhtään perusta viikonlopuista enkä innostu kaljakuppilavalinnoista.
Kommentit
Lähetä kommentti