Luitte varmaan alkusyksystä, kun olin hyvin huolissani saatuani nimettömiä postikortteja firmaani. Postikortteja tuli keskikesällä ja ne kaikki viitasivat Hämeen Sanomissa kirjoittamaani blogiin.
Puhuin asiasta useimman tuttavani kanssa ja itse hoksasin, että eräs nimimerkki joka kommentoi blogiani käyttää ihan samoja sanoja. Seurattuani asiaa pidempään olin aivan varma, että kortit tuli tuolta kommentoijalta, koska jutut oli välillä sanasta sanaan samoja, kuin korteissakin luki. Sitten sain pariltakin tuttavaltani kuulla, että he tietävät kuka tuo henkilö on.
Selvisi, että kyseessä oli iäkäs rouva, joka ilmeisesti oli demetoitunut ja alkanut lähetellä kortteja vähän joka paikkaan. Hyvä, kun asia selvisi näin ja suhtaudun niihin ihan ymmärryksellä. Koskaan ei tiedä mitä vanhuus minulle itselle tekee ja se on anteeksi annettavaa. Ihan hienoa, että rouva on niin valveutunut, että pystyy käyttämään nettiä mikä on harvinaista ikäihmisellä.
Myönnän, että pelästyin kortteja aika tavalla ja oli suuri helpotus, kun asia selvisi. Aina, kun hain autoani iltapimeässä hoitolan takapihalta, niin mieleeni tuli kortit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti