Pitään taas välillä kertoa kissoista, ettei elämän totuus ihan unohtuisi. Meillä on tällä hetkellä kymmenen kissaa. Vanhemmillani talon toisessa päässä on kuusi kissaa, joista kaksi on vanhusta, yksi on parhaassa iässä ja kolme ovat vielä vauvoja. Meillä on kolme kissaa, jotka ovat noin neljä vuotiaita ja nyt meillä on hoitokissana Pamela.
Pamela on noin kolmevuotias ja ollut paljon meillä hoidossa. Pamela on hyvän ystävämme kissa, joka on yksin asuva poikamies. Kävimme aikanaan yhdessä hakemassa Pamelan Kattilasta ja sovimme silloin, että aina, kun hoitopaikkaa tarvitaan Pamela on tervetullut meille. Eläinten kanssa hoitojärjestelyt ovat aina hankalia, eikä tämäkään ystävämme olisi voinut kissaa ottaa, ellei hoito olisi järjestynyt. Hän on paljon matkoilla, ollut muutamaan otteeseen kuukaudenkin pois. Järjestely on toiminut erittäin hyvin, meillehän on ihan sama vaiva hoidammeko kolme kissaa vai neljä.
Onneksi kaikki kissamme on erittäin sopeutuvaisia ja pärjäävät keskenään. Pampsu on ollut meillä niin paljon, että hänellä on ihan omat vakiopaikkansakin. Heti hän osaa mennä ruokakupille, vessaan ja ulkoiluhuvilaa hän rakastaa. Yleensä pari päivää vähän sihistään ja puhistaan ja sitten ollaankin jo kavereita. Se on hassua, että meidän kissojen pitää jokaisen käydä nukkumassa Pampsun kuljetuskopassa vuoron perään. Pari ensimmäistä päivää kuljetuskoppa on jatkuvasti meidän karvatassujen lepopaikkana.
Onneksi meillä on vanhempani aina hoitoapuna, kun me lähdemme matkoille. Itse en voisi kuvitella, että veisin kissani johonkin eläinten hoitokotiin. Varmaan koirilla se ratkaisu toimiin hyvin, mutta kissa stressaantuu. Tietysti kissa pärjää myös yksin kotona, jos joku käy vähintään kerran vuorokaudessa ruokkimassa ja vessan putsaamassa. Pitkäksi aikaa sekään ei ole hyvä vaihtoehto, alle viikon verran silläkin tavalla pärjää. Siitäkin on aina vaivaa sille , joka käy kissaa ruokkimassa.
Kun me olemme poissa, vanhempani käy päivätorkuilla meillä ja lukemassa lehtiä että ovat kattiemme seurana. Jos Pampsu on silloin hoidossa sekin menee siinä samalla. Itse en pystyisi yhtään rentoutumaan ellen tietäisi kissojemme hoidon olevan varmoissa käsissä. Tosin nytkin laitan äitini kanssa monta tekstaria päivässä ja kysyn miten pojilla ja Hertalla menee. Nämä karvakorvat ovat kyllä elämämme suola, nytkin Valtsu hyrrää kainalossani, kun minä kirjoitan.
Pamela on noin kolmevuotias ja ollut paljon meillä hoidossa. Pamela on hyvän ystävämme kissa, joka on yksin asuva poikamies. Kävimme aikanaan yhdessä hakemassa Pamelan Kattilasta ja sovimme silloin, että aina, kun hoitopaikkaa tarvitaan Pamela on tervetullut meille. Eläinten kanssa hoitojärjestelyt ovat aina hankalia, eikä tämäkään ystävämme olisi voinut kissaa ottaa, ellei hoito olisi järjestynyt. Hän on paljon matkoilla, ollut muutamaan otteeseen kuukaudenkin pois. Järjestely on toiminut erittäin hyvin, meillehän on ihan sama vaiva hoidammeko kolme kissaa vai neljä.
Onneksi kaikki kissamme on erittäin sopeutuvaisia ja pärjäävät keskenään. Pampsu on ollut meillä niin paljon, että hänellä on ihan omat vakiopaikkansakin. Heti hän osaa mennä ruokakupille, vessaan ja ulkoiluhuvilaa hän rakastaa. Yleensä pari päivää vähän sihistään ja puhistaan ja sitten ollaankin jo kavereita. Se on hassua, että meidän kissojen pitää jokaisen käydä nukkumassa Pampsun kuljetuskopassa vuoron perään. Pari ensimmäistä päivää kuljetuskoppa on jatkuvasti meidän karvatassujen lepopaikkana.
Onneksi meillä on vanhempani aina hoitoapuna, kun me lähdemme matkoille. Itse en voisi kuvitella, että veisin kissani johonkin eläinten hoitokotiin. Varmaan koirilla se ratkaisu toimiin hyvin, mutta kissa stressaantuu. Tietysti kissa pärjää myös yksin kotona, jos joku käy vähintään kerran vuorokaudessa ruokkimassa ja vessan putsaamassa. Pitkäksi aikaa sekään ei ole hyvä vaihtoehto, alle viikon verran silläkin tavalla pärjää. Siitäkin on aina vaivaa sille , joka käy kissaa ruokkimassa.
Kun me olemme poissa, vanhempani käy päivätorkuilla meillä ja lukemassa lehtiä että ovat kattiemme seurana. Jos Pampsu on silloin hoidossa sekin menee siinä samalla. Itse en pystyisi yhtään rentoutumaan ellen tietäisi kissojemme hoidon olevan varmoissa käsissä. Tosin nytkin laitan äitini kanssa monta tekstaria päivässä ja kysyn miten pojilla ja Hertalla menee. Nämä karvakorvat ovat kyllä elämämme suola, nytkin Valtsu hyrrää kainalossani, kun minä kirjoitan.
Kommentit
Lähetä kommentti