Joku on varmaan voinnut luulla, että pikkupojat Jösse ja Valtsu eivät olisi hiirikissoja , kun ulkoilevat vaan ulkoiluhuvilassaan. Se on ihan väärä luulo, kauhuksemme olemme todenneet, että pojat saa hiiriä kyllä huvilastaankin.
Poikien ulkoiluhuvila on noin 30neliötä ja he pääsevät menemään itse edestakaisin tuuletusikkunan kautta. Tänä syksynä on ilmennyt tosi suuri ongelma, joka on pojista kivaa, mutta meille aika riesa. Pojat ovat alkaneet saamaan pikkuhiiriä sieltä häkistään. Sitten ne ylpeinä juoksevat ikkunastaan sisälle ja pudottavat puolikuolleen hiirulaisen olohuoneen lattialle. Se on ihan kamala tilanne, kyllä minuun ja avomieheeni tulee vauhtia.
Yleensähän kissat eivät heti tapa saalistaan, vaan hiiri jatkaa juoksemistaan heti, kun se poikien suusta putoaa. Sitten me aletaan harjan ja rikkalapion kanssa metsästämään sitä kiinni. Yleensä siinä kohtaa havahtuu Herttakin ja meillä juoksee koko perhe sinne tänne säntäillen hiirulaisen perässä ja pikkupojilla on hirmu hauskaa. Viikonloppuna ne saivat kaksikin hiirtä illassa ja me olimme ihan hukassa. Aina saimme onneksi sen metsästettyä ja heitettyä rikkalapiolla ulos. Onneksi hoksasimme, että päivän valossa pojat eivät hiiriä tuo eli ne varman alkaa liikkua vasta pimeällä. Nyt pojat saavat tulla sisälle heti, kun alkaa ilta hiukankin hämärtyä, koska haluamme kaikin keinoin välttää tämän hiirihelvetin.
Outoa on se, että pojat ovat käyttäneet ulkoiluhäkkiään jo neljä vuotta ja tämä ongelma ilmeni ensimmäisen kerran viime syksynä. Silloin se tapahtui, vain pari kertaa, mutta nyt on kuulemma niin hyvä hiiri vuosi, että niitä selvästi riittää poikienkin ulottuville enemmän. Ihmeelliset ovat nuo kissan vaistot, kun ajattelin etteivät ne sisäkissoina ymmärrä hiiristä mitään. Erikoista on myös se, että kun ne ovat veljekset ja tekevät aina kaiken yhdessä, niin hiirikin on yhteinen. Yleensähän kissa ei päästä toista apajalleen, mutta Jösse ja Valtsu vuoronperään kanniskelee rotkaletta ilman mitään riitaa.
Poikien ulkoiluhuvila on noin 30neliötä ja he pääsevät menemään itse edestakaisin tuuletusikkunan kautta. Tänä syksynä on ilmennyt tosi suuri ongelma, joka on pojista kivaa, mutta meille aika riesa. Pojat ovat alkaneet saamaan pikkuhiiriä sieltä häkistään. Sitten ne ylpeinä juoksevat ikkunastaan sisälle ja pudottavat puolikuolleen hiirulaisen olohuoneen lattialle. Se on ihan kamala tilanne, kyllä minuun ja avomieheeni tulee vauhtia.
Yleensähän kissat eivät heti tapa saalistaan, vaan hiiri jatkaa juoksemistaan heti, kun se poikien suusta putoaa. Sitten me aletaan harjan ja rikkalapion kanssa metsästämään sitä kiinni. Yleensä siinä kohtaa havahtuu Herttakin ja meillä juoksee koko perhe sinne tänne säntäillen hiirulaisen perässä ja pikkupojilla on hirmu hauskaa. Viikonloppuna ne saivat kaksikin hiirtä illassa ja me olimme ihan hukassa. Aina saimme onneksi sen metsästettyä ja heitettyä rikkalapiolla ulos. Onneksi hoksasimme, että päivän valossa pojat eivät hiiriä tuo eli ne varman alkaa liikkua vasta pimeällä. Nyt pojat saavat tulla sisälle heti, kun alkaa ilta hiukankin hämärtyä, koska haluamme kaikin keinoin välttää tämän hiirihelvetin.
Outoa on se, että pojat ovat käyttäneet ulkoiluhäkkiään jo neljä vuotta ja tämä ongelma ilmeni ensimmäisen kerran viime syksynä. Silloin se tapahtui, vain pari kertaa, mutta nyt on kuulemma niin hyvä hiiri vuosi, että niitä selvästi riittää poikienkin ulottuville enemmän. Ihmeelliset ovat nuo kissan vaistot, kun ajattelin etteivät ne sisäkissoina ymmärrä hiiristä mitään. Erikoista on myös se, että kun ne ovat veljekset ja tekevät aina kaiken yhdessä, niin hiirikin on yhteinen. Yleensähän kissa ei päästä toista apajalleen, mutta Jösse ja Valtsu vuoronperään kanniskelee rotkaletta ilman mitään riitaa.
Kommentit
Lähetä kommentti