Ihanat naiset Vanajanlinnassa

Yrittäjänaisten juhlasta on vielä vähän kerrottava, kun minä niin viihdyn tuossa porukassa. Naiselliseen tapaan on kiva myös katsella millaisia juhlavaatteita toisilla naisilla on ja vaikka tämä ei mikään muotiblogi olekkaan, niin kerron vähän juhlapuvuistamme.

Olen vuosien varrella kuullut useampaan otteeseen, että kun joku luennoitsija tulee esimerkiksi Yrittäjänaisten Keskusliiton kokoukseen puhumaan, hän kehuu miten kaunista naisporukkaa me olemme. Tottakai kaikki haluaa pukeutua parhaimpiinsa, kun siihen on harvoin arkielämässä mahdollisuus. En minäkään paljon muulloin ole iltapukuja tarvinnut, kuin näissä yrittäjänaisten juhlissa.

Oman pukuni olin hankkinut Hämeenlinnasta Finezzasta ja olin siihen oikein tyytyväinen. Se oli harvinaisen mukava päällä ja vaikka siitä oli vain pienet naruolkaimet en kokenut itseäni vaivaituneeksi, että puku olisi liian paljastava. Minullahan on aina ollut käsivarsikompleksi, jokaisellahan on joku kohta mistä vartalossaan ei pidä. Minä olen aina hävennyt paksuja käsivarsia, enkä ole koskaan pitänyt hihattomia vaatteita. Ystävieni mielestä olen ihan naurettava, mutta saanhan minä kompleksini pitää. Nyt kuitenkin uskaltauduin hihattomassa puvussa liikeelle ja vaikka minulla olisi ollut huivikin mukana, niin olinkin mieluummin ilman sitä.

Kuuselan Maaritin kauniin puvun mainitsinkin jo, mutta oli siellä muitakin ihania asuja. Siro alusasuliikkeen omistaja Anne Kallio-Lehtimäki on aina kauniisti pukeutunut ja hänellä on erinomainen maku. Nytkin hänellä oli näyttävä pitkä musta puku, joka näytti ohuelta nahalta. Yläosassa oli mustaa pitsiä ja nahkaa ja puku oli erittäin näyttävä. Myös yhdistyksen puheenjohtaja Tiina Vehkakoski-Helen oli pukeutunut tyylikkääseen mustaan. Puvun yläosassa oli kauniita hiukan kimaltavia isoja ruusukkeita ja se teki vaatteesta naisellisen peroonallisen. Hänen tyttärensä Tia oli niin söpön sievä, kun teini-ikäinen tyttö vain voi olla. Hänen kaunis vaalea tukkansa tekee Tiasta oikein Suomineidon perikuvan.

Illan juontaja Minna Seppälä oli Kleopatramaisen upea, Minna on aivan kaunistunut ikääntyessään, vaikka eihän sitä ikää Minnalla vielä ole edes neljääkymppiä. Silmälasimarketin omistaja Marja-Leena Valkonen on myös aina ilo silmälle, vaatealan entisenä ammattilaisena hän osaa aina hakea oman tyylisiään vaatteita. Tiedän, että hän itse sanoo itseään värivammaiseksi koska yleensä käyttää mustaa ja valkoista. Nyt hän oli poikennut tavoistaan ja puku oli upean, lämpimän kirkkaan punainen. Puvussa oli jotain viehättävän tyttömäistä, hyvässä mielessä, yläosa oli olkaimeton, sileän yksinkertainen ja helma leveni hauskan kuohkeille rimpsuille.

Nythän minä herkesin ihan muotitoimittajaksi tai juorutoimittajaksi, mutta toisaalta haluan nostaa esille myös muita yrittäjänaisia. Täytyyhän elämässä myös joskus olla Mika Waltarin sanoin kaunista turhuutta.