Kasvohoidossa kosmetologi näkee muutakin kuin ihon

Yksikään asiakas ei ole meillä "läpihuutojuttu" vaan paneudumme työhön perusteellisesti ja oletamme asiakkaan tulevan myös uudestaan. Siksi haluamme tietää hyvin perusteellisesti kaikki asiat mikä voi liittyä kasvohoitoon, tai koskee käsittelyaluetta. Toivottavaa olisikin, että asiakas itse kertoisi hoidon alussa, jos hänellä on epämuodostumia, onnettomuusjälkiä, arpia yms.

Kuoliaaksi vaiettu

Sen olen oppinut, että suomalaisia vaivaa mykkyys, kun on kyse jostain epämiellyttävästä asiasta. Nuorena kosmetologina olin usein hämmentynyt miksi asiakas ei voi kertoa totuutta. Muistan hyvin, kun törmäsin ensimmäistä kertaa tämän tyyppiseen asiaan. Tämä tapahtui, kun olin ollut kosmetologina parivuotta ja kyseinen asiakas on ollut kuolleena jo pitkiä aikoja ja siksi siitä uskallan kertoakin. Minulle tuli asiakas jolla oli jonkinlainen epämuodostuma leuassa. Leuan alla oli pesäpallon kokoinen kupumainen pallo joka oli ilmeisesti synnynnäinen. Nykyisin sellaiset poistettaisiin jo lapsina, mutta hänen ikäluokassaan ei sellaisista vielä välitetty. Kasvohoitoon tullessaan hän ei kertonut mitään tästä epämuodostumasta. Kysyin siitä hoidon aikana, koska en tiennyt mistä oli kyse ja pelkäsin sen olevan jokin kasvain. Asiakas kielsi kokonaan pallukan olemassa olon, vaikka se näkyi aivan selvästi joka asennossa. Ensimmäisen hoidon jälkeen en kehdannut asiaa ottaa enää puheeksi, vaan käyttäydyin itsekin kuin mitään ei olisikaan. Pallukka ei mitenkään häirinnyt työtäni, mutta aiheutti minulle epätietoisuutta pitäisikö asiakkaan mennä lääkäriin vai mistä oli kysymys. Vuosien myötä päädyin siihen, että kyse oli vaietusta asiasta joka ei ollut olemassa niin kauan, kun siitä ei puhuttu. Myöhemmin olen huomannut tämän olevan hyvin tyypillinen käyttäytymismalli varsinkin vanhemmalle sukupolvelle.

Kosmetologi tarvitsee kaiken tiedon ihosta

Erilaiset kasvaimet ja epämuodostumat vaativat suurta hienotunteisuutta, mutta kosmetologin on pakko niistä kysyä. Ainakin oma työmoraalini ei sitä salli, että sivuuttaisin jonkun kasvaimen tyyppisen minkä käsiini tunnen. Minusta se olisi aivan kauhea teko ellen mainitsisi, vaikka kilpirauhasen kohdalla olevaa ylimääräistä kasvainta. Vuosien varrella olen muutamia asiakkaita passittanut lääkäriin jonkun möykyn takia ja se on voitu ajoissa hoitaa. Paljon on myös täysin vaarattomia rasvakasvaimia, mutta olisi toivottavaa, että asiakas itse kertoisi niistä jo hoidon alussa. Kilpirauhasen suurentuma on myös hyvin yleistä ja jos asiakas jo sen olemassa olosta tietää se olisi hyvä kosmetologille mainita. 

Kasvohoidossa tuntee kaikki luut ja lihakset

Olen oppinut, että erilaisten onnettomuuksien jäljet ja arvet ovat ihmiselle vaikeita asioita. Kuitenkin kasvohoidossa tunnen heti käsini, jos luista puuttuu palasia, vaikka arpia ei näkyisikään. Niistäkin on pakko kysyä mitä siinä kohtaa on tehty. En minä halua tietää missä ja miten onnettomuus on tapahtunut, vaan sen miten se on korjattu ja kuinka vanha jälki on. Esimerkiksi mitään sähkövirtaa en voi käyttää, jos epäilen kasvoissa olevan metallia. Nanolift hoito on tällöin pois suljettu ja senkin takia haluan perusteellisesti tietää miten kasvoluita on korjattu. Jossain vaiheessa käytettiin eri metalleja, kun auto-onnettomuuksien jälkeen muotoiltiin uudestaan poskipäitä ja leukaa ja tämä estää sähkövirran käytön. Arpikohdissa voi myös olla arpikasvainta, tai rasvakasvainta, mutta myös pahanlaatuisia kasvaimia. Otan aina puheeksi, jos jotain ylimääräistä löydän. Työvuosieni varrella olen välillä huomannut, että asiakas suuttuu, tai loukkaantuu kyselyistäni. Senkin riskin otan mieluummin kuin jätän tuntemukseni kertomatta. Mitä mieltä lukijat tästä asiasta ovat? Onko loukkaavaa, tai toisen asioihin sekaantumista, jos mainitsen tuntevani esimerkiksi kilpirauhasessa kasvainta, vaikka työni onkin kasvohoidon tekeminen?