Tämän syksyn aikana olen blogin avaamisen myötä miettinyt paljon kirjoittamista, ja oppimista. Myös pitkä työni kauneudenhoitoalojen tutkintotoimikunnassa avarsi maailmaani ymmärtämään erilaisia oppijoita. Kuitenkin vasta muutaman tuttavani kertomuksen perusteella olen ymmärtänyt miten paljon lieväkin lukihäiriö tuo haittaa itsetunnolle.
Kirjoitan tästä siksi, että uskon tiedon lisäävän ymmärtämistä. Kaikki se pilkka mitä lukihäiriöinen kokee ei varmaankaan ole ilkeyttä, vaan silkkaa tietämättömyyttä.
Vielä kymmenen vuotta sitten aikuinen, joka oli muussa kuin toimistotyössä saattoi ihan hyvin vältellä kirjoittamista, ja lukemista, jos koki ne itselleen vastenmielisiksi. Suurin osa lukihäiriöisistä haluaa piilottaa häirönsä kanssa ihmisiltä heidän ymmärtämättömyytensä vuoksi. Nykyään kuitenkin sähköpostit, ja tekstiviestit on niin arkipäivää, että niitä käytetään lähes, joka ammatissa, ja vapaa-aikanakin. Näin on paljastunut moni lukihäiriö esimerkiksi työkavereille.
Se kokemus mitä tuttavaltani kuulin ei todellakaan ollut kannustava, vaan olisin samassa tilanteessa itsekin purskahtanut itkuun. Ei todellakaan ole kivaa, kun olet tehnyt päivän työn kirjoittamalla ihan hyvän artikkelin, omasta mielestä nasevasti, niin työkaverit ilmoittavat etteivät ymmärtäneet tekstiä ollenkaan, kun kaikki kaksoiskonsonantit oli pielessä.
En paljoakaan tiedä lukihäiriöstä, mutta mielipahasta kyllä olen saanut kokemusta. En osaa neuvoa miten näistä kirjoitusvirheistä pääsee, mutta siinä osaan neuvoa miten toisten pitää suhtautua.
Liittyy ihmisen tekemä tahaton virhe mihinkä hyvänsä niin siihen ei koskaan auta toisten ihmisten pilkka, ja ymmärtämättömyys. Lukihäiriö, ja kirjoitusvirheet eivät kerro tyhmyydestä, mutta toisen virheelle nauraminen on tyhmyyttä, ja ilkeyttä. Senhän me olemme jo oppineet ettei toiselle saa nauraa kun hän yrittää puhua vierasta kieltä, ja ääntää hassusti, tai sanoi väärän sanan. Tietotekniikan maailma on vielä sen verran uutta, ettei ole vielä huomattu kieltää ettei siellä tehdyistä virheistä saa pilkata.
Onkohan tosiaan niin, että ihmisen suusta tulee ilkeys niin helposti, että sen tekemistä pitää julkisesti kieltää ennen kuin ihminen sen itse tajuaa?
Kirjoitan tästä siksi, että uskon tiedon lisäävän ymmärtämistä. Kaikki se pilkka mitä lukihäiriöinen kokee ei varmaankaan ole ilkeyttä, vaan silkkaa tietämättömyyttä.
Vielä kymmenen vuotta sitten aikuinen, joka oli muussa kuin toimistotyössä saattoi ihan hyvin vältellä kirjoittamista, ja lukemista, jos koki ne itselleen vastenmielisiksi. Suurin osa lukihäiriöisistä haluaa piilottaa häirönsä kanssa ihmisiltä heidän ymmärtämättömyytensä vuoksi. Nykyään kuitenkin sähköpostit, ja tekstiviestit on niin arkipäivää, että niitä käytetään lähes, joka ammatissa, ja vapaa-aikanakin. Näin on paljastunut moni lukihäiriö esimerkiksi työkavereille.
Se kokemus mitä tuttavaltani kuulin ei todellakaan ollut kannustava, vaan olisin samassa tilanteessa itsekin purskahtanut itkuun. Ei todellakaan ole kivaa, kun olet tehnyt päivän työn kirjoittamalla ihan hyvän artikkelin, omasta mielestä nasevasti, niin työkaverit ilmoittavat etteivät ymmärtäneet tekstiä ollenkaan, kun kaikki kaksoiskonsonantit oli pielessä.
En paljoakaan tiedä lukihäiriöstä, mutta mielipahasta kyllä olen saanut kokemusta. En osaa neuvoa miten näistä kirjoitusvirheistä pääsee, mutta siinä osaan neuvoa miten toisten pitää suhtautua.
Liittyy ihmisen tekemä tahaton virhe mihinkä hyvänsä niin siihen ei koskaan auta toisten ihmisten pilkka, ja ymmärtämättömyys. Lukihäiriö, ja kirjoitusvirheet eivät kerro tyhmyydestä, mutta toisen virheelle nauraminen on tyhmyyttä, ja ilkeyttä. Senhän me olemme jo oppineet ettei toiselle saa nauraa kun hän yrittää puhua vierasta kieltä, ja ääntää hassusti, tai sanoi väärän sanan. Tietotekniikan maailma on vielä sen verran uutta, ettei ole vielä huomattu kieltää ettei siellä tehdyistä virheistä saa pilkata.
Onkohan tosiaan niin, että ihmisen suusta tulee ilkeys niin helposti, että sen tekemistä pitää julkisesti kieltää ennen kuin ihminen sen itse tajuaa?
Kommentit
Lähetä kommentti