Minulla oli vielä tavallaan kesäloma pitämättä; ja sain sitten muutaman vapaa päivän tähän marraskuulle. Niin, kuin yleensäkin suuntasimme mieheni kanssa ulkomaille.Nykyään olen paljon innostuneempi kaupunkilomasta, ja kulttuurista, kuin rantaelämästä. Kohteemme oli nyt Lissabon. Yleensä kiinnostavimmat nähtävyydet minulle on sotamuseot. Matka oli ihan onnistunut, vaikka jo lähtiessäni tiesin ettei Lissabonissa ole toiseen maailman sotaan liittyviä nähtävyyksiä tai museoita koska Portugali oli sodan ulkopuolella. Ensimmäiseen maailman sotaan Portugali osallistui suuria miestappioita kokien, ja ilmeisesti oli siitä ainutlaatuinen maa, että otti opiksi, ja pysyi seuraavasta sodasta erillään.
Toistaiseksi olen eniten kiinnostunut niistä sotamuseoista joiden aihe on toinen maailmansota, tai sitä myöhemmät sodat. En varmaankaan tiedä tarpeeksi muista sodista,ja niiden historiasta, ja niin en niitä tarpeeksi ymmärrä. Lissabonissa sotamuseoiden lisäksi törmäsimme ihan tietämättämme tämän ajan sota koneistoon eli Natoon. Kun vietimme viimeistä lomapäivää ihmettelimme miksi katuja suljetaan ja poliiseja on joka nurkalla. Meille selitettiin, että Lissabonissa alkaa seuraavana päivänä Nato maiden tärkeä kokous, ja turvatoimet oli sen mukaisia.
Koskaan aikaisemmin en ole sellaisessa tilanteessa ollut, ja myönnän, että tuntui aika karmealta kun tavarataloon ei voinutkaan kävellä noin vaan. Rauta-aidoilla aitaamalla oli kadut suljettu, ja piti kävellä tiettyä reittiä kauppakeskukselle, ja asettua jonoon jossa turvamiehet tarkisti käsilaukut yms. Tietysti on hyvä, että turvataso pidetään mahdollisimman hyvänä, mutta onko maailma todella niin jakautunut, että tarvitaan tällainen koneisto pitämään asiat järjestyksessä.
Natosta minulla on ihan oma käsitykseni perustuen pitkään historian harrastukseeni enkä sitä halua julkaista firmani blogissa. Ei myöskään ole mikään Naton syy nämä tiukat turvatoimet, niitähän tarvitaan kaikkien isojen kokouksien yhteydessä. Kuitenkin joku inhimillinen puoleni kauhistui siitä mihin ihmiskunta on joutunut. Olemme niin suuren ja jatkuvan vihanpidon tilassa, että tarvitaan mieletön ihmismäärä pitämään osapuolet hengissä, ja pois toistensa kimpusta. Ensimmäistä kertaa tajusin tuolla Lissabonin matkalla, että maailma elää ruutitynnyrin päällä.
Toistaiseksi olen eniten kiinnostunut niistä sotamuseoista joiden aihe on toinen maailmansota, tai sitä myöhemmät sodat. En varmaankaan tiedä tarpeeksi muista sodista,ja niiden historiasta, ja niin en niitä tarpeeksi ymmärrä. Lissabonissa sotamuseoiden lisäksi törmäsimme ihan tietämättämme tämän ajan sota koneistoon eli Natoon. Kun vietimme viimeistä lomapäivää ihmettelimme miksi katuja suljetaan ja poliiseja on joka nurkalla. Meille selitettiin, että Lissabonissa alkaa seuraavana päivänä Nato maiden tärkeä kokous, ja turvatoimet oli sen mukaisia.
Koskaan aikaisemmin en ole sellaisessa tilanteessa ollut, ja myönnän, että tuntui aika karmealta kun tavarataloon ei voinutkaan kävellä noin vaan. Rauta-aidoilla aitaamalla oli kadut suljettu, ja piti kävellä tiettyä reittiä kauppakeskukselle, ja asettua jonoon jossa turvamiehet tarkisti käsilaukut yms. Tietysti on hyvä, että turvataso pidetään mahdollisimman hyvänä, mutta onko maailma todella niin jakautunut, että tarvitaan tällainen koneisto pitämään asiat järjestyksessä.
Natosta minulla on ihan oma käsitykseni perustuen pitkään historian harrastukseeni enkä sitä halua julkaista firmani blogissa. Ei myöskään ole mikään Naton syy nämä tiukat turvatoimet, niitähän tarvitaan kaikkien isojen kokouksien yhteydessä. Kuitenkin joku inhimillinen puoleni kauhistui siitä mihin ihmiskunta on joutunut. Olemme niin suuren ja jatkuvan vihanpidon tilassa, että tarvitaan mieletön ihmismäärä pitämään osapuolet hengissä, ja pois toistensa kimpusta. Ensimmäistä kertaa tajusin tuolla Lissabonin matkalla, että maailma elää ruutitynnyrin päällä.
Kommentit
Lähetä kommentti