Tässä taannoin kerroin uusista punaisista kengistäni, jotka ostin Eevan toiset kengät kaupasta. Eilen tuli testattua, että ne kestää kuraa ja sänkipeltoakin. Tapahtui seuraavaa:
Ajelin eilen illalla töistä kotiin ja noin 1,5 km ennen kotiani, meidän kylän päätiellä, huomasin kissan pellollla. Meidän kylällä on joka talossa useita kissoja, niin luulin kyseessä olevan jonkun muun kissa. Onneksi hiljensin, ja jäin katselemaan, niin tunnistin katin äitini Väiski kissaksi. Väiskillä ( tai tuttujen kesken Vänällä) ei ole mitään asiaa oleskella niin kaukana kotoa.
Laitoin auton hätäisesti tien sivuun parkkiin, ja lähdin houkuttelemaan Vänää. Eihän se huuteluani totellut, ja minun oli lähdettävä pellolle sitä hakemaan. Muutaman sekunnin harkitsin mitä tehdä, kun jalkani upposi monta senttiä kuraan ja veteen sänkipellolla. Korkeat korot painui syvälle. Siitä vaan jatkoin, ja yritin juosta nopeasti, ettei jalkani ehdi jäätyä, kun vettä meni kenkiin. Tiellä oli aika liikenne, ja autot melkein pysähtyi, kun näkivät minut painelemassa punaisissa korkokengissä pellolla. Varmaan kylällä huhut kertovat, että nyt sen Inkerin pää sekosi lopullisesti. Toisaalta kaikki meilläpäin tietävät talomme seitsemästä kissasta.
Sitten vaan Vänä kainaloon, ja äkkiä kotiin. Yritin putsata kenkiä parhaani mukaan, ja vähän harmitti, kun ne oli vasta kolmatta kertaa käytössä. Kuitenkin aamulla ne oli ihan kunnossa. Annoin mielessäni kiitoksen Eevan kenkäkaupalle, sieltä ostan toistenkin, kun ne sopivat niin hyvin kissanaisen elämään.
Ajelin eilen illalla töistä kotiin ja noin 1,5 km ennen kotiani, meidän kylän päätiellä, huomasin kissan pellollla. Meidän kylällä on joka talossa useita kissoja, niin luulin kyseessä olevan jonkun muun kissa. Onneksi hiljensin, ja jäin katselemaan, niin tunnistin katin äitini Väiski kissaksi. Väiskillä ( tai tuttujen kesken Vänällä) ei ole mitään asiaa oleskella niin kaukana kotoa.
Laitoin auton hätäisesti tien sivuun parkkiin, ja lähdin houkuttelemaan Vänää. Eihän se huuteluani totellut, ja minun oli lähdettävä pellolle sitä hakemaan. Muutaman sekunnin harkitsin mitä tehdä, kun jalkani upposi monta senttiä kuraan ja veteen sänkipellolla. Korkeat korot painui syvälle. Siitä vaan jatkoin, ja yritin juosta nopeasti, ettei jalkani ehdi jäätyä, kun vettä meni kenkiin. Tiellä oli aika liikenne, ja autot melkein pysähtyi, kun näkivät minut painelemassa punaisissa korkokengissä pellolla. Varmaan kylällä huhut kertovat, että nyt sen Inkerin pää sekosi lopullisesti. Toisaalta kaikki meilläpäin tietävät talomme seitsemästä kissasta.
Sitten vaan Vänä kainaloon, ja äkkiä kotiin. Yritin putsata kenkiä parhaani mukaan, ja vähän harmitti, kun ne oli vasta kolmatta kertaa käytössä. Kuitenkin aamulla ne oli ihan kunnossa. Annoin mielessäni kiitoksen Eevan kenkäkaupalle, sieltä ostan toistenkin, kun ne sopivat niin hyvin kissanaisen elämään.
Kommentit
Lähetä kommentti