Käytin pääsiäisen pyhät taas sotahistoriamatkailuun ja nyt oli vuorossa Puola ja Gdansk. Kaupunki oli minulle täysi yllätys. Gdanskin vanha kaupunki on kaunein näkemäni keskiaikainen kaupuki. Niin kauniita taloja, ja hyvin restauroituja en todellakaan osannut odottaa. Kaikki oli siistiä, ja hyvin hoidettua, vanhat kirkot ja kauniit palatsit oli juuri kunnostetun näköisiä. Sinänsä odottamatonta, koska tiesin, että Gdansk tuhottiin lähes maantasalle toisessa maailmansodassa.
Historiallisessa museossa oli erittäin hyvä näyttely Gdanskista 1930 luvulla ja siitä miltä kaikki näytti vuonna 1945. Valokuvat oli kammottavia. On käsittämätöntä mitä kaikkea ihminen voi kestää. Miten ihmiset, jotka juuri olivat kokeneet sodan kauhut, kuka rintamalla, kuva keskitysleirissä, pystyivät aloittamaan heti jälleenrakennuksen. Miten aloitetaan jälleenrakentamaan kaupunkia, jossa on pelkkää rauniota ja pommikuoppia? En ymmärrä miten he tiesivät edes mistä aloittaa, koska kaikki oli murskana.
Kuitenkin siitä tuhosta oli saatu aikaan kaunis kaupunki, ja vanhat rakennukset oli taas ihmisten ihailtavina. Joissakin kotimuseoissa oli selityksiä tavaroista, ja osa olikin viety turvaan rintaman lähestyessä. Suurin osa kirkkojen taideaarteista oli kaivettu raunioista ja koottu uudestaan. Siis lähes kaikki oli haalittu pienistä palasista, ja saatu aikaan upeita taideteoksia. Museoissa oli myös paljon tavaroita, jotka oli palautettu Saksasta tai Venäjältä. Ilmeisesti nykyään, Neuvostoliiton kaaduttua, on alettu palauttamaan Puna-armeijan ottamia aarteita. Tietojeni mukaan kuitenkin, kumpikin valloittajataho Saksa tai Neuvostoliitto eivät ole paljon edes neuvotelleet miehitettyjen maiden ryöstösaaliin palautuksesta.
Tuolla matkalla kiinnostuin taas Puolan historiasta. Saksan hyökkäys Puolaan 1.9. 1939 on ollut minun ensimmäinen kiinnostuksen kohde toisessa maailmansodassa, mutta siitä on lähes 30-vuotta, kun olen ne asiat mieleeni painanut. Nyt on kaivettava vanhat asiat esiin, ja alan haaveilla, jos vaikka pääsisin Krakovaan tai Varsovaan.
Historiallisessa museossa oli erittäin hyvä näyttely Gdanskista 1930 luvulla ja siitä miltä kaikki näytti vuonna 1945. Valokuvat oli kammottavia. On käsittämätöntä mitä kaikkea ihminen voi kestää. Miten ihmiset, jotka juuri olivat kokeneet sodan kauhut, kuka rintamalla, kuva keskitysleirissä, pystyivät aloittamaan heti jälleenrakennuksen. Miten aloitetaan jälleenrakentamaan kaupunkia, jossa on pelkkää rauniota ja pommikuoppia? En ymmärrä miten he tiesivät edes mistä aloittaa, koska kaikki oli murskana.
Kuitenkin siitä tuhosta oli saatu aikaan kaunis kaupunki, ja vanhat rakennukset oli taas ihmisten ihailtavina. Joissakin kotimuseoissa oli selityksiä tavaroista, ja osa olikin viety turvaan rintaman lähestyessä. Suurin osa kirkkojen taideaarteista oli kaivettu raunioista ja koottu uudestaan. Siis lähes kaikki oli haalittu pienistä palasista, ja saatu aikaan upeita taideteoksia. Museoissa oli myös paljon tavaroita, jotka oli palautettu Saksasta tai Venäjältä. Ilmeisesti nykyään, Neuvostoliiton kaaduttua, on alettu palauttamaan Puna-armeijan ottamia aarteita. Tietojeni mukaan kuitenkin, kumpikin valloittajataho Saksa tai Neuvostoliitto eivät ole paljon edes neuvotelleet miehitettyjen maiden ryöstösaaliin palautuksesta.
Tuolla matkalla kiinnostuin taas Puolan historiasta. Saksan hyökkäys Puolaan 1.9. 1939 on ollut minun ensimmäinen kiinnostuksen kohde toisessa maailmansodassa, mutta siitä on lähes 30-vuotta, kun olen ne asiat mieleeni painanut. Nyt on kaivettava vanhat asiat esiin, ja alan haaveilla, jos vaikka pääsisin Krakovaan tai Varsovaan.
Kommentit
Lähetä kommentti