Otsikko ei varmaan oikein avautunut, mutta siinä oli kolme teatteriesitystä mitä olen viikon sisällä nähnyt. Lokakuun lopussa kävimme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa Tsehovin Vanja-enon. Viime viikonloppuna vuorossa oli Ryhmäteatterin Supernaivi ja lauantai-iltana Studio Pasilassa 39 askelta.
Teatteriharrastuksemme on parin vuoden aikana lisääntynyt ja alamme olla jo aika ronkeleita katsojia. Mitä enemmän näkee sitä vaativammaksi käy. Sekä mieheni, että minä haluamme ensijaisesti nähdä jotain hauskaa, tai sitten muuten tunteita ja ajatuksia herättäviä esityksiä. Näistä kolmesta viimeisimmästä esityksestä tuo 39 askelta oli hauskin ja paras. Se olikin komedia missä neljä näyttelijää esitti kymmeniä rooleja. Tunnetuimmat näyttelijät olivat Pertti Koivula ja Risto Kaskilahti. Esitys oli hiukan saman tyylinen, kuin suosittu Kiviä taskussa, mutta se ei kyllä yltänyt samaan taituruuteen.
Helsingissä menee kahdessa teatterissa Tsehovin Vanja-eno mikä hiukan ihmetyttää miksi samassa kaupungissa on samaan aikaan sama näytelmä. Tosin kumpikin näyttää olevan koko ajan loppuunmyyty. Mekin varasimme tähän Kaupunginteatterin esitykseen liput jo huhtikuussa. Kaikkihan Tsehovin näytelmät ovat klassikkoja ja niiden ilmapiiri on aina samantyyppinen. Tätä Vanja-enoa en ollut nähnyt aikaisemmin ja se teki vaikutuksen nimenomaan loistavien näyttelijöiden takia. Santeri Kinnunen ja Martti Suosalo samalla näyttämöllä oli ikimuistettava kokemus.
Ryhmäteatterin Supernaivi oli meille ihan tuntematon esitys emmekä yhtään tienneet mitä odottaa. Olen aina arvostanut Ryhmäteatterin esitysvalintoja, koska ne ovat persoonallisempia, kuin isojen laitosteattereiden näytelmät. Yleensä nuo Ryhmäteatterin esitykset ovat niin loppuunmyyty ettei sinne pääse. Tähän Supernaiviesitykseen löytyi lippuja vielä viikkoa aiemmin ja se kertoi omaa kieltään. Näytelmä oli Tiina Lymin ohjaama ja oli kai suunnattu nuorille, koska itselleni en siitä mitään löytänyt. Näistä kolmesta esityksestä Supernaivi antoi kaikista vähiten. Näyttelijäsuoritukset oli hyviä, mutta itse tarina ei oikein puhutellut.
Sen nämä esitykset aiheutti, että tuli halu nähdä lisää. Meitä on kyllä puraissut teatterikärpänen ja heti piti alkaa selailemaan mihin mennään seuraavaksi. Harmi vaan, että kaikkina muina iltoina olen yleensä työssä paitsi lauantaina. Arki-iltaisin olen aina työssä vähintään kello 19 saakka enkä halua asiakkaita siirrellä vain harrastuksen takia.
Teatteriharrastuksemme on parin vuoden aikana lisääntynyt ja alamme olla jo aika ronkeleita katsojia. Mitä enemmän näkee sitä vaativammaksi käy. Sekä mieheni, että minä haluamme ensijaisesti nähdä jotain hauskaa, tai sitten muuten tunteita ja ajatuksia herättäviä esityksiä. Näistä kolmesta viimeisimmästä esityksestä tuo 39 askelta oli hauskin ja paras. Se olikin komedia missä neljä näyttelijää esitti kymmeniä rooleja. Tunnetuimmat näyttelijät olivat Pertti Koivula ja Risto Kaskilahti. Esitys oli hiukan saman tyylinen, kuin suosittu Kiviä taskussa, mutta se ei kyllä yltänyt samaan taituruuteen.
Helsingissä menee kahdessa teatterissa Tsehovin Vanja-eno mikä hiukan ihmetyttää miksi samassa kaupungissa on samaan aikaan sama näytelmä. Tosin kumpikin näyttää olevan koko ajan loppuunmyyty. Mekin varasimme tähän Kaupunginteatterin esitykseen liput jo huhtikuussa. Kaikkihan Tsehovin näytelmät ovat klassikkoja ja niiden ilmapiiri on aina samantyyppinen. Tätä Vanja-enoa en ollut nähnyt aikaisemmin ja se teki vaikutuksen nimenomaan loistavien näyttelijöiden takia. Santeri Kinnunen ja Martti Suosalo samalla näyttämöllä oli ikimuistettava kokemus.
Ryhmäteatterin Supernaivi oli meille ihan tuntematon esitys emmekä yhtään tienneet mitä odottaa. Olen aina arvostanut Ryhmäteatterin esitysvalintoja, koska ne ovat persoonallisempia, kuin isojen laitosteattereiden näytelmät. Yleensä nuo Ryhmäteatterin esitykset ovat niin loppuunmyyty ettei sinne pääse. Tähän Supernaiviesitykseen löytyi lippuja vielä viikkoa aiemmin ja se kertoi omaa kieltään. Näytelmä oli Tiina Lymin ohjaama ja oli kai suunnattu nuorille, koska itselleni en siitä mitään löytänyt. Näistä kolmesta esityksestä Supernaivi antoi kaikista vähiten. Näyttelijäsuoritukset oli hyviä, mutta itse tarina ei oikein puhutellut.
Sen nämä esitykset aiheutti, että tuli halu nähdä lisää. Meitä on kyllä puraissut teatterikärpänen ja heti piti alkaa selailemaan mihin mennään seuraavaksi. Harmi vaan, että kaikkina muina iltoina olen yleensä työssä paitsi lauantaina. Arki-iltaisin olen aina työssä vähintään kello 19 saakka enkä halua asiakkaita siirrellä vain harrastuksen takia.
Kommentit
Lähetä kommentti