Olen kuullut monelta taholta, että suuremmissa kaupungeissa naisille soitetaan ja tarjotaan ilmaista kasvohoitoa. Anna-Leena Härkönen kirjoitti blogissaan jo keväällä menneensä tällaiseen ja oli sitten kovin pettynyt. Miten ihmeessä joku voi kuvitella, että ilmaishoitoja olisi olemassa. Ei kukaan tee työtään tekemisen ilosta, vaan palkkansa eteen.
Ilmainen kasvohoito on mainoskikka
Ilmaisen kasvohoidon tarjoaminen on aika agressiivinen tapa saada asiakas kauneushoitolaan. Ehkä se on kuitenkin osoittautunut tehokkaaksi tavaksi saada asiakkaita, kun sitä niin paljon käytetään. Uuden yrittäjän on mahdotonta saada heti asiakkaita ja menee noin 3-5-vuotta ennen kuin kanta-asiakaspiiri on luotu. Tämä pätee lähes kaikkiin muihinkin yrityksiin. Alkurahoitusta pitää olla sen verran, että pystyy alkuvuodet toimimaan nolla tuotolla. Tätä ilmaisen kasvohoidon tarjoamista kokeiltiin jo kymmenisen vuotta sitten ensimmäisiä kertoja. Itsekin olen ollut Trainer’s Housen koulutuksessa missä tätä harjoiteltiin. Tarkoitus on saada asiakas kasvohoitoon ja kertoa sinä aikana mitä muuta hänen iholleen voisi tehdä ja mitä hänen pitäisi ostaa. Yleensä tuo ilmaiseksi tehtävä hoito ei ole kovin kummoinen ja hoidon aikana tarjotaankin koko ajan jotain lisää. Ilmainen hoito voi loppujen lopuksi hyvinkin maksaa satasen verran ja Helsingissä paljon enemmänkin. Hoidon yhteydessä tarjotaan kasvohoitosarjaa johon kuuluu lukuisia käyntejä ja hinta hipoo useita tuhansia. Mitään muuta rikollista tähän ei liity kuin ehkä se, että yritys ei hoida verojaan ja tekee työt pimeästi. Kysymyksessä on tehokas sisäänheittokonsti josta voi olla asiakkaalle oikeasti hyötyäkin. Jos ihminen on jo mielessään päätynyt mennä kasvohoitoon, tai haluaa kokeilla uutta kosmetologia tämä on hyvä tapa arvioida pitääkö kosmetologin tavasta työskennellä.
Kilpailu on kiristinyt huomattavasti
Kosmetologialalla kilpailu on kiristynyt monin kertaisesti 2000-luvun puolella. Uuden kosmetologin on lähes mahdotonta löytää itselleen asiakkaita niin, että päivät olisi täynnä. Aloittavia kauneushoitoloita on joka paikkakunnalla niin paljon ettei kaikilla ole mahdollista elää. He syövät koko ajan toinen toisiaan ja lopulta kenelläkään ei ole asiakkaita. Tämä on myös suuri pertymys uudelle yrittäjälle. On aivan eri asia verrata minun ja Marin työtahtia aloittelevaan kosmetologiin, koska olemme tehneet työtä kymmeniävuosia ja ehtineet luomaan jo omat vakioasiakaspiirimme. Tein itsekin ensimmäiset viisivuotta puolikkaita työpäiviä, koska asiakkaita ei ollut riittävästi. Jaksoin kuitenkin päivystää työpaikallani ja ehdin lukea kirjaston puolityhjäksi niinä vuosina. Tämä sitkeys nousee nykyisin kynnyskysymykseksi, koska nuorilla ei ole yhtään malttia. Kaikki pitäisi tapahtua heti ja parissa vuodessa jo kyllästytään työhön. Kilpailu on kiristinyt myös niin, että uusia kosmetiikkasarjoja tulee markkinoille koko ajan. Taitaa Suomenkin markkinoilla jo olla toistasataa sarjaa jotka on tarkoitettu vain kosmetologeille. Näistä sarjoistahan Dermalogica on maailman ja Suomen eniten myyty hoitosarja.
Agressiivinen markkinointi ei ole meitä varten
Tämä agressiivinen asiakashankinta ei todellakaan ole meitä varten. Ellei asiakkaita muuten löydy pitää sitten vaihtaa ammattia. En todellakaan halua tehdä hoitoa asiakkaalle joka on tullut siihen väkipakolla. Työn tekeminenkin olisi kurjaa, jos koko ajan pitää myydä jotain. En edes kehtaisi soittaa kenellekään ja tarjota työtäni. Marillekin se olisi todella vastenmielinen myyntikeino. Yritämme aina asettaa sanamme niin ettei asiakas koe mitään pakkomyyntiä ja hän voi perääntyä ostamatta kasvojaan menettämättä. Asetun aina asiakkaan asemaan, kun mietin miten teemme markkinointia. Olen tässä blogissa hiljattain kertonutkin miten itse olen joutunut pakkomyynnin kohteeksi ja en enää siihen yritykseen mene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti