Kaljuuntuminen ja alopecia

Alopecia on sairaus johon ensimmäistä kertaa törmäsin 80-luvun lopulla. Alopeciaa on varmaan aina ollut, mutta vasta 80-luvulla se tuli yleiseen tietouteen ja sairastuneet alkoivat puuhaamaan omaa yhdistystään. Alopeciassa ihmiseltä lähtee hiukset ja kaikki muut karvat, joillakin täysin, joillakin osittain. Alopecia on harvinainen sairaus, mutta jostain syystä minun vakioasiakkaissa heitä on useampia. Sairauden syytä ei tiedetä, mutta se on tulehduksellinen autoimmuunisairaus johon ei liity muuta, kuin tämä hiusten lähtö.

Noin 70% sairastuneista saavat hiuksensa taas kasvamaan, mutta osa jää pysyvästi karvattomiksi. Mitään fyysistä sairauden tunnetta alopecia ei aiheuta, mutta henkisesti se on hyvin rankka sairaus. Kestipigmentoinnista on loistava apu kulmakarvojen ja ripsien menetykseen ja peruukitkin ovat erittäin hyvännäköisiä nykyisin. Voin kuitenkin kuvitella miten suuri suru alopecia on nuorelle naiselle, joka vielä etsii kumppaniaan. Omilla asiakkaillani olen nähnyt miten suuresti sairaus vaikuttaa sosiaaliseen elämään. Moni ei ole kertonut asiasta, kuin ihan omalle kotiperheelleen. Asiakkaistani pari tulee sadankilometrin päästä hoitoon, koska he eivät halua käydä oman paikkakuntansa kosmetologilla. Aina, kun epäilee alopeciaa kannattaa hakeutua ihotautilääkärille, koska mikään kosmetiikka, ravinto, hivenaineet, tai luontaistuotteet ei alopeciaan auta.

Miestyyppinen kaljuuntuminen on suomalaisille tuttu asia, koska Kekkosen kautta totuimme kaljuun ihmiseen. En ole mistään löytänyt sen enempää tietoja miten yleistä kaljuuntuminen oli Kekkosen suvussa, mutta hän itse oli kalju jo kolmekymppisenä ensimmäisinä kansanedustajavuosinaan. Miestyyppinen kaljuuntuminen menee yleensä suvuittain ja senkin hoito on hyvin vaikeaa. Oman mieheni geeniperimään kuuluu kaljuuntuminen ja heidän perheensä miesten hiustenlähtö alkoi jo parikymppisenä. Olen tutustunut mieheeni vasta aikuisena, kun hiukset ovat olleet jo kokonaan pois. Itselleni se ei ole merkinnyt yhtään mitään, mutta ymmärrän hänen kertomuksiensa kautta hiusten lähdön olleen parikymppiselle todella kovan jutun. Hänen kauttaan olen myös kokenut sen, kuinka ilkeästi ja hölmösti ihmiset voi asiaan suhtautua. Minulla on muutama tuttavaperhe, joiden mielestä mieheni perheen kaljut on loistava vitsin aihe. Aina, kun meillä on juhlat he haluisivat tuoda miehelleni milloin minkäkinlaisen peruukin Tallinnasta. Varsinkin mieheni isä ja veli, jotka ovat myös kaljuja pitävät tätä todella loukkaavana.

Toivoisinkin, että kaikissa kaljuuntumistapauksissa, johtuu se sitten perimästä, alopeciasta, tai pälvikaljusta ihmiset ajattelisivat miltä minusta tuntuisi, jos olen tuossa tilanteessa. Hiusten lähtö voi johtua myös sytostaattihoidoista, mutta silloin ne yleensä kasvaa takaisin. Moni suru ja mielipaha jäisi vähemmälle, jos ihmiset hyväksyisivät erilaisuutta paremmin.