lauantai 17. syyskuuta 2016

Hieronta on taitolaji

Aina, kun vaan on mahdollista käyn kokeilemassa erilaisia hierontoja ja vartalohoitoja. Olen joskus myös kokeillut kasvohoitoja, mutta niitä en enää uskalla tai viitsi kokeilla. Nykyisin kasvohoidoissa käytetään niin voimakkaita tuotteita, tai menetelmiä etten halua kokea viisikymmentäprosenttista salisyylihappoa kasvoillani. Jalka-ja käsihoidot olen myös hylännyt, koska olen liikaa kuullut tarinoita pahoista tulehduksista ja verenmyrkytyksistä. Veikkaan, että Kanta-Hämeen Keskussairaalassa hoidetaan lähes joka viikko potilasta, jonka ongelmat ovat alkaneet ulkomailla tehdystä jalkahoidosta. Pitäydyn siis vartalohoidoissa.

Kävin Kreetan lomallani hotellissamme oleessa kauneushoitolassa vartalohieronnassa. Varasin tunnin kokovartalohieronnan ja sovin hierojatytön kanssa, että hän tekisi tehokkaan lihaksiin käyvän hieronnan. Paikka oli oikein miellyttävä ja siisti. Taustalla oli rentouttava musiikki ja hierontapeti oli sopivan joustava. Vasta, kun hieronta alkoi tajusin tytön käsien olevan täynnä mustia tatuointeja. Hän aloitti käsivarsistani minun ollessa selällään ja nuo kädet oli, kuin käärmeet jotka siveli minua. Koko käsien selkä, osa sormia ja käsivarret olkapäähän asti oli tatuoitu ja vielä ihan mustilla pikkukuvioilla. Ne olivat, kuin liskon suomukuvioita ja se teki jotenkin epämiellyttävän olon. Olen varma, että jos olisin nähnyt tytön ja hänen kätensä aikaisemmin en olisi hänen käsittelyynsä mennyt. Sen verran nuo kädet muistutti minusta inhoamiani käärmeitä ja ne tulivat myös myöhemmin uniini.

Koska olin kerran jo hierontapöydällä yritin parhaani mukaan nauttia. Kyllä hänellä oli jokin hierontakaava sen hänen työstään tunsin, mutta siitä puuttui täysin käsitys siitä mihin hän yritti hieronnalla vaikuttaa. Ymmärsin, että hän piti käyttämäänsä öljyä jotenkin tärkeänä, koska sitä lisättiin hartaudella ja useaan kertaan. Öljyä oli aivan liikaa minkään tyyppiseen hierontaan. Tiesin, että hän vaan satuttaa omia käsiään, kun otteet lipsuu eikä voimaa ei saa riittävästi. En ole aikaisemmin vielä tätä virhettä kokenut ja se oli minulla konkreettinen opetus mitä tapahtuu, kun hieronta-ainetta on liikaa. Selän hän käsitteli rystysillään niin, että olin pitkään pienillä mustelmilla. Ilmeisesti hän oli oikea kätinen, koska vasemman puolen selästäni hän käsitteli kauttaaltaan. Oikealle puolelle tuli onneksi vaan muutama vääntö rystysillä, koska hän ei osannut kääntää otettaan vasemmalle kädelle. Lopputulos oli ärtynyt asiakas, jolla oli kiire suihkuun. Noustessani petistä öljyä valui noronaan ja onneksi sain kylpypyyhkeen mihin itseni hangata.

Uskon, että omassa työssäni osaan parhaiten juuri hieronnan. Se on minulle työssäni mieluisin vaihe tehdä, mutta myös raskain. Minulta ei kuitenkaan koskaan lopu voimat kesken, tai ei ainakaan niin, että asiakas sen huomaisi. Olen jo alunperin oppinut ottamaan voiman isoista lihaksista eli pakara-ja reisilihaksista ja muu ruumis onkin, vaan voiman siirtoväline. Tosin toinen kohta mistä pitää löytyä voimaa ja kestävyyttä on sormilihakset. Kasvohieronnassa käsitellään niin pieniä alueita, että voima pitää tulla kädestä ja sormista. Pelkkä edestakaisin sively ei ole kasvohierontaa ja siinä ei hieronnan merkitys toteudu. Jokaisessa liikkeessä pitää olla voima ja paino oikeaan suuntaan, että verenkierto ja lymfanesteet liikkuu sinne mihin pitääkin. Moni pitkäänkin työtä tehnyt tuntuu pelkäävän, että hoidettava ihminen menee rikki ja hieronta on pelkkää hipellystä. Se, jos mikä ärsyttää asiakasta. Vuosien kokemuksella tiedän ettei joistakin ihmisistä tule hierojaa koskaan. Kosketus on niin velttoa ja voimatonta ettei siihen saa tehoa, vaikka kuinka neuvoisi. Jos olette löytäneet hyvän hierojan, niin pitäkää siitä kiinni sellaisen löytäminen on erittäin vaikeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti