Lomareissu Krakovaan on nyt lopuillaan ja suunta on jo kotiin päin. Onkin kiva päästä taas kotiin ja kissojen luo. Ainoa ikävä puoli matkustamisessa on tämä ikävä kissoihin, emme kumpikaan oikein osata nukkua ilman, että sängyssä hyrisee joku karvakorva.
On pakko tunnustaa ettei Krakova tehnyt minuun mitenkään ihmeellistä vaikutusta. Olen ollut hyvin hurmaantunut Madridista ja Prahasta, mutta samaa tunnetta en kokenut täällä. On vaikea eritellä mistä se johtuu, mutta se tunne on meillä kummallakin. Krakovahan on hyvin vanha kaupunki jo 1300-luvulta. Se säilyi myös hyvin viime sodassa, koska sitä ei pommitettu. Kaupungista tulee kuitenkin hyvin ränsistynyt kuva, varsinkin vanhan kaupungin ulkopuolella talot ovat tosi rempallaan. Krakovan vanhan kaupungin aukiota kehutaan maailman kauneinpiin kuuluvaksi. En ollut siitäkään erityisen vaikuttunut. Mielestäni Prahan ja Brysselinkin aukiot ovat hienompia.
Krakovan lähistöllä on kaksi ainutkertaista nähtävyyttä. Auswitzin keskitysleiri ja Wieliczkan suolakaivokset, kumpikin teki suuren vaikutuksen, mutta niihin riittää yksi käyntikerta. Kumpaankaan en halua mennä toisten. Oscar Schindlerin museo ja Gestapon terrorimuseo olivat myös mielenkiintoiset, mutta luulen, että sellainen annos sotahistoriaa olisi monelle muulle ihan liikaa. Oscar Schindlerin museo oli kyllä erinomaisen hyvin tehty, niin kuin Varsovan Kansannousun museokin. Tuli taas mieleeni, että Suomessa ei ole ollenkaan hyödynnetty talvisotaa ja tehty siitä turisteja kiinnostavaa museota. Tuossa Schindlerin museossa aihe oli tehty hyvin kiinnostavaksi niillekin, jotka eivät sotahistoriasta välitä. Nykytietotekniikka on osattu käyttää niissä erinomaisesti hyväksi.
Edullinen Krakova kyllä on ja syöminen on halpaa. Loman kohokohtia onkin hyvä ruoka ja palvelukin on hyvää. Yleensä palvelu on ravintoloissa ystävällistä, mutta välillä aika hidasta ja ammattitaidotonta. Kävimme myös Outlet myymäläalueella, joka oli noin vartin taksimatkan päässä Krakovasta. Kauppoja oli yli sata, mutta muuten se oli pettymys. Se oli varsinainen poistomyyntipaikka, jossa monen merkkien liikkeet oli täynnä vaatekasoja. Taksin saaminen sieltä pois olikin varsinainen lomamme seikkailukohta. Teimme puolituntia työtä ennen, kuin saimme yhden kiltin myyjäpojan soittamaan meille taksin, jota sitten odotimme 45 minuuttia. Taksiauto oli nähnyt parhaat päivänsä viime vuosisadalla, mutta onneksi sentään pääsimme takaisin hotelliin.
Kokonaisuutena lomamme oli oikein onnistunut ja meillä oli kivaa. Näimme juuri sitä miksi olimme tämän kohteen valinneetkin. Yleensä katson matkakohteita myös sillä silmällä, jos tulisin uudestaan äitini kanssa. Olenhan nyt viime vuosina yrittänyt viedä äitiäni Euroopan parhaisiin nähtävyyksiin, kun hän vielä hyvin jaksaa matkustaa. Krakovasta ei tullut sellaista tunnetta, että äidin pitäisi tänne päästä. Hän tuntee vastenmielisyyttä sotamuseoita kohtaan ja taatusti ei haluaisi keskitysleirille. Kovinkaan hyviä taidemuseoita, tai muita museoita ei täältä sitten löydykkään. Saa nähdä mitä elämä eteen tuo, tulenko vielä toistenkin Krakovaan.
On pakko tunnustaa ettei Krakova tehnyt minuun mitenkään ihmeellistä vaikutusta. Olen ollut hyvin hurmaantunut Madridista ja Prahasta, mutta samaa tunnetta en kokenut täällä. On vaikea eritellä mistä se johtuu, mutta se tunne on meillä kummallakin. Krakovahan on hyvin vanha kaupunki jo 1300-luvulta. Se säilyi myös hyvin viime sodassa, koska sitä ei pommitettu. Kaupungista tulee kuitenkin hyvin ränsistynyt kuva, varsinkin vanhan kaupungin ulkopuolella talot ovat tosi rempallaan. Krakovan vanhan kaupungin aukiota kehutaan maailman kauneinpiin kuuluvaksi. En ollut siitäkään erityisen vaikuttunut. Mielestäni Prahan ja Brysselinkin aukiot ovat hienompia.
Krakovan lähistöllä on kaksi ainutkertaista nähtävyyttä. Auswitzin keskitysleiri ja Wieliczkan suolakaivokset, kumpikin teki suuren vaikutuksen, mutta niihin riittää yksi käyntikerta. Kumpaankaan en halua mennä toisten. Oscar Schindlerin museo ja Gestapon terrorimuseo olivat myös mielenkiintoiset, mutta luulen, että sellainen annos sotahistoriaa olisi monelle muulle ihan liikaa. Oscar Schindlerin museo oli kyllä erinomaisen hyvin tehty, niin kuin Varsovan Kansannousun museokin. Tuli taas mieleeni, että Suomessa ei ole ollenkaan hyödynnetty talvisotaa ja tehty siitä turisteja kiinnostavaa museota. Tuossa Schindlerin museossa aihe oli tehty hyvin kiinnostavaksi niillekin, jotka eivät sotahistoriasta välitä. Nykytietotekniikka on osattu käyttää niissä erinomaisesti hyväksi.
Edullinen Krakova kyllä on ja syöminen on halpaa. Loman kohokohtia onkin hyvä ruoka ja palvelukin on hyvää. Yleensä palvelu on ravintoloissa ystävällistä, mutta välillä aika hidasta ja ammattitaidotonta. Kävimme myös Outlet myymäläalueella, joka oli noin vartin taksimatkan päässä Krakovasta. Kauppoja oli yli sata, mutta muuten se oli pettymys. Se oli varsinainen poistomyyntipaikka, jossa monen merkkien liikkeet oli täynnä vaatekasoja. Taksin saaminen sieltä pois olikin varsinainen lomamme seikkailukohta. Teimme puolituntia työtä ennen, kuin saimme yhden kiltin myyjäpojan soittamaan meille taksin, jota sitten odotimme 45 minuuttia. Taksiauto oli nähnyt parhaat päivänsä viime vuosisadalla, mutta onneksi sentään pääsimme takaisin hotelliin.
Kokonaisuutena lomamme oli oikein onnistunut ja meillä oli kivaa. Näimme juuri sitä miksi olimme tämän kohteen valinneetkin. Yleensä katson matkakohteita myös sillä silmällä, jos tulisin uudestaan äitini kanssa. Olenhan nyt viime vuosina yrittänyt viedä äitiäni Euroopan parhaisiin nähtävyyksiin, kun hän vielä hyvin jaksaa matkustaa. Krakovasta ei tullut sellaista tunnetta, että äidin pitäisi tänne päästä. Hän tuntee vastenmielisyyttä sotamuseoita kohtaan ja taatusti ei haluaisi keskitysleirille. Kovinkaan hyviä taidemuseoita, tai muita museoita ei täältä sitten löydykkään. Saa nähdä mitä elämä eteen tuo, tulenko vielä toistenkin Krakovaan.
Kommentit
Lähetä kommentti