Tulimme Krakovasta noin viikko sitten ja minulla on ollut aikaa jo miettiä omia tuntemuksiani ja kokemuksiani. Lomamatka oli erittäin onnistunut, näimme paljon ja aikaa oli myös rentoutumiseen ja lukemiseen. Jotain jäi kuitenkin mieleni pohjalle kaihertamaan. Koin jonkinlaista vastenmielisyyttä Krakovaa kohtaan enkä osaa sitä oikein selittää. Olen yrittänyt pohtia sekoitankohan nyt liikaa nykyhetken ja historian.
Kokemukseeni varmaan vaikuttaa myös kirjat joita olen viime aikoina lukenut. Vuoden aikana on ilmestynyt useampi nuoremman polven tutkijan tekemä väitöskirja, tai tietokirja holocaustista. Näillä nuoremmilla tutkijoilla ei ole mitään omaa tunnesidettä toiseen maailmansotaan ja he tuovatkin esiin sellaisia asioita mistä aiemmin ei ole puhuttu. Esiin on nostettu Saksan miehittämien maiden yhteistyö juutalaisten tuhoamisessa ja se, että juutalaisviha jatkui vielä sodan jälkeenkin. Esimerkiksi vanha kulttuurivaltio Ranska etsi ja vangitsi juutalaisiaan niin tehokkaasti, että jopa natsit ihmettelivät sitä. Nyt, kun Puolassa näin miten keskellä asutusta Auswitz sijaitsi jo toiminta aikanaan ihmettelen miten voidaan väittää ettei siitä tiedetty. Krakovasta oli Auswitziin matkaa alle viisikymmentäkilometriä. Junaliikenne on ollut valtavaa, kun puolitoistamiljoonaa ihmistä on kuskattu alle viidessä vuodessa Auswitziin.
Ainakin Krakovan virkamiesten ja johdon on ollut pakko tietää tapahtumista. Toinen puoli krakovalaisista on vaan sulkenut silmänsä ja eivät halunneetkaan nähdä. Ainoastaan pari prosenttia väestöstä auttoi juutalaisia pelastumaan. Tähän suhtautumiseen on parikin syytä. Juutalaisia oli vihattu ja vainottu läpi vuosisatojen. Venäjällä oli pogromeja muutaman vuoden välein ja Puolahan kuului osittain Venäjään 1900-luvun alkuunpuoleen saakka. Toinen houkutteleva syy juutalaisten tuhoamiseen oli raha ja taloudellinen hyöty. Noin 30% krakovalaisista oli juutalaisia ajatelkaa mikä omaisuus heiltä jäi jaettavaksi. Tietysti natsit otti tärkeimmän ja suurimman hyödyn, mutta liikeni siitä paikallisillekin. Asuntoja jäi tyhjilleen, liiketiloja vapautui, työpaikkoja aukesi. Jakoon meni suuri määrä huonekaluja, vaatteita ja taloustavaroita, vaikka selvä raha lähtikin saksalaisten mukaan.
Tuntuu julmalta vetää tällaisia johtopäätöksiä, mutta uusien tutkimusten mukana nämä seikat nousee esiin. Heinäkuussa luin suomalaisen naistutkijan tutkimuksen, joka oli tehty Jerusalemin yliopistossa ja hän oli kierrellyt ympäri Eurooppaa tutkimustaan varten. Hän kertoi kirjassa, että Krakovassa ja varsinkin sen yliopistolla oli vallalla edelleenkin niin suuri juutalaisviha, että hän mielellään lähti sieltä pian pois. Itse en tietenkään tavallisena turistina törmännyt mihinkään tällaiseen. Se kuitenkin oli silmiinpistävää miten suuri oli paavin ja katolisenkirkon valta. Edellinen paavi Paavali II oli syntyisin Krakovasta ja hän oli paavina vuosina 1978-2005. Hänen kuviaan ja patsaitaan oli joka paikassa. Matkamuistomyymälöissä sai ostaa kaikkea paaviin liittyvää krääsää ihan toisella lailla, kun esimerkiksi Varsovassa. Krakovassa oli myös toinen toistaan upeampia katolisiakirkkoja.
Herää taas kerran kysymys miksi Vatikaani ja paavi ei tehnyt mitään juutalaisten hyväksi toisessa maailmansodassa? Paavali II pyysi tätä anteeksi 1998 mikä oli yksi askel syyllisyyden tunnustamiseksi. Se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään suurempaa keskustelua. Itse paheksun syvästi tätä Vatikaanin välinpitämättömyyttä. Ehkä juuri siitä nousikin tämä negatiivinen tunne Krakovaa kohtaan. Tilanne oli tietysti sama kaikissa miehitetyissä maissa ja muuallakin Puolassa ei yksin Krakovassa. Krakova oli kuitenkin pahimman tuhoamiskeskuksen naapurissa, mutta mitään suurempaa vastarintaa ei tapahtunut.
Kerron vielä lopuksi, että etsiessäni tietoa tätä kirjoitusta varten löysin todella monia sivustoja joissa kiellettiin koko holocausti tapahtuneenkaan. Netistä löytyy hienoja suomenkielisiä sivustoja jossa hakaristit vilisee ja juutalaisviha ja muu rasismi on pääaihe. Taas suomut putosi silmiltäni, kun näin miten paljon sitäkin näkökantaa löytyy meillä Suomessakin.
Kokemukseeni varmaan vaikuttaa myös kirjat joita olen viime aikoina lukenut. Vuoden aikana on ilmestynyt useampi nuoremman polven tutkijan tekemä väitöskirja, tai tietokirja holocaustista. Näillä nuoremmilla tutkijoilla ei ole mitään omaa tunnesidettä toiseen maailmansotaan ja he tuovatkin esiin sellaisia asioita mistä aiemmin ei ole puhuttu. Esiin on nostettu Saksan miehittämien maiden yhteistyö juutalaisten tuhoamisessa ja se, että juutalaisviha jatkui vielä sodan jälkeenkin. Esimerkiksi vanha kulttuurivaltio Ranska etsi ja vangitsi juutalaisiaan niin tehokkaasti, että jopa natsit ihmettelivät sitä. Nyt, kun Puolassa näin miten keskellä asutusta Auswitz sijaitsi jo toiminta aikanaan ihmettelen miten voidaan väittää ettei siitä tiedetty. Krakovasta oli Auswitziin matkaa alle viisikymmentäkilometriä. Junaliikenne on ollut valtavaa, kun puolitoistamiljoonaa ihmistä on kuskattu alle viidessä vuodessa Auswitziin.
Ainakin Krakovan virkamiesten ja johdon on ollut pakko tietää tapahtumista. Toinen puoli krakovalaisista on vaan sulkenut silmänsä ja eivät halunneetkaan nähdä. Ainoastaan pari prosenttia väestöstä auttoi juutalaisia pelastumaan. Tähän suhtautumiseen on parikin syytä. Juutalaisia oli vihattu ja vainottu läpi vuosisatojen. Venäjällä oli pogromeja muutaman vuoden välein ja Puolahan kuului osittain Venäjään 1900-luvun alkuunpuoleen saakka. Toinen houkutteleva syy juutalaisten tuhoamiseen oli raha ja taloudellinen hyöty. Noin 30% krakovalaisista oli juutalaisia ajatelkaa mikä omaisuus heiltä jäi jaettavaksi. Tietysti natsit otti tärkeimmän ja suurimman hyödyn, mutta liikeni siitä paikallisillekin. Asuntoja jäi tyhjilleen, liiketiloja vapautui, työpaikkoja aukesi. Jakoon meni suuri määrä huonekaluja, vaatteita ja taloustavaroita, vaikka selvä raha lähtikin saksalaisten mukaan.
Tuntuu julmalta vetää tällaisia johtopäätöksiä, mutta uusien tutkimusten mukana nämä seikat nousee esiin. Heinäkuussa luin suomalaisen naistutkijan tutkimuksen, joka oli tehty Jerusalemin yliopistossa ja hän oli kierrellyt ympäri Eurooppaa tutkimustaan varten. Hän kertoi kirjassa, että Krakovassa ja varsinkin sen yliopistolla oli vallalla edelleenkin niin suuri juutalaisviha, että hän mielellään lähti sieltä pian pois. Itse en tietenkään tavallisena turistina törmännyt mihinkään tällaiseen. Se kuitenkin oli silmiinpistävää miten suuri oli paavin ja katolisenkirkon valta. Edellinen paavi Paavali II oli syntyisin Krakovasta ja hän oli paavina vuosina 1978-2005. Hänen kuviaan ja patsaitaan oli joka paikassa. Matkamuistomyymälöissä sai ostaa kaikkea paaviin liittyvää krääsää ihan toisella lailla, kun esimerkiksi Varsovassa. Krakovassa oli myös toinen toistaan upeampia katolisiakirkkoja.
Herää taas kerran kysymys miksi Vatikaani ja paavi ei tehnyt mitään juutalaisten hyväksi toisessa maailmansodassa? Paavali II pyysi tätä anteeksi 1998 mikä oli yksi askel syyllisyyden tunnustamiseksi. Se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään suurempaa keskustelua. Itse paheksun syvästi tätä Vatikaanin välinpitämättömyyttä. Ehkä juuri siitä nousikin tämä negatiivinen tunne Krakovaa kohtaan. Tilanne oli tietysti sama kaikissa miehitetyissä maissa ja muuallakin Puolassa ei yksin Krakovassa. Krakova oli kuitenkin pahimman tuhoamiskeskuksen naapurissa, mutta mitään suurempaa vastarintaa ei tapahtunut.
Kerron vielä lopuksi, että etsiessäni tietoa tätä kirjoitusta varten löysin todella monia sivustoja joissa kiellettiin koko holocausti tapahtuneenkaan. Netistä löytyy hienoja suomenkielisiä sivustoja jossa hakaristit vilisee ja juutalaisviha ja muu rasismi on pääaihe. Taas suomut putosi silmiltäni, kun näin miten paljon sitäkin näkökantaa löytyy meillä Suomessakin.
Itsekin muuten törmäsin juutalaistuhon kieltävään suomenkieliseen sivuun, kun viime kirjoituksesi perusteella googlettelin hieman tätä keskitysleiriasiaa. Olen itse käynyt Krakovassa vuonna 1981 ja samoin myös keskitysleirillä, ja sen täytyi olla niemnomaan tuo Birkenau. Minulla on sitä paitsi sellainen mielikuva, että hortoilimme siellä melko yksin. Se oli toukokuuta, lomakauden ulkopuolella, ja koko museotoiminta ei ehkä vuonna 1981 ollut nin kehittynyttä.
VastaaPoistaPuola oli vuonna 1981 aikamoinen. Gdanskin telakan tapahtumat ja Lech Walesan esiintulo olivat tuoreita. Ruokaa ei tahtonyt löytää - siellä Krakovassakin onnistuimme löytämään kermamunkkeja syödäksemme. Mieleen jäivät hienot puistot, mutta nurmikkoa ei ollut leikattu kai koskaan.
Nuorelle yhteiskuntatieteen opiskelijalle kokemus oli monin tavoin aika järisyttävä, ja täytyy myöntää, että Wien ja myös Budapest Puolan jälkeen tuntuivat todella ihanilta paikoilta. Ja niissä oli ihanaa ruokaa.
Leena
Minun oli pakko näyttää Marillekin miten kummallisia sivustoja verkosta löytyy. Todella hyvin tehtyjä ja näyttäviä sivuja eli propaganda onnistuu näköjään edelleen. He ovat hyvin verkostoituneita, koska linkkejä löytyy monen maan saman tyyppisille sivuille. Tietysti olen tiennyt, että Suomessakin on uusnatseja, mutta vaikuttaa että se on lisääntynyt.
VastaaPoistaYmmärtääkseni Auswitz-Birkenau on avattu kunnon museoalueeksi vasta Neuvostoliiton kaaduttua 1990-luvun alussa. Nyt siellä oli väkeä ruuhkaksi asti ja harva näytti liikkuvan yksikseen. Suurin osa meni opastetulle parin tunnin kierrokselle ja yhtä aikaa meidän englannin kielisen oppaan kanssa lähti saksalaiset, ranskalaiset, italialaiset ja espanjalaiset. Opastuksiakin löytyi hämmästyttävän monella kielellä ja noiden lisäksi vielä venäjä. Turvatoimet oli ihan lepsut verrattuna Berliinin holocausti museoon, mutta tehokkaammat kuin museoissa yleensä. Mitään reppuja, tai isoja kasseja ei saanut alueelle viedä, ainoastaan pieni käsilaukku sai olla mukana.
Inkeri