En tiedä ovatko asiakkaat huomanneet, että puhun aika vanhaa hämäläistä murretta. Voihan sen ehkä huomata näistä kirjoituksistani, mutta itse en asiaa huomaa. Kaikki ystäväni, mieheni sekä Mari sanovat, että käytän sanoja ja sanontoja mitä ei aina ymmärrä. Minulla on kuulemma puheessani tavallista enemmän kielikuvia ja sananlaskuja. Itse en siihen kiinnitä huomiota minusta kielen pitääkin olla värikästä.
Asia tuli siksi mieleeni, kun aiheutin eräälle vakioasiakkaalle itkun sanonnoillani. Eräs pitkäaikainen asiakkaamme, joka yleensä käy Marin hoidossa kertoi minulle äskettäin, että purskahti itkuun edellisellä kerralla kun puhui kanssani puhelimessa. Hän oli unohtanut Marin työhuoneeseen kaulakorunsa ja niitähän jää meille usein. Ne siivotaan heti pikkupussiin johon laitetaan asiakkaan nimi ja nostetaan kassalaatikkoon. Näin kumpikin meistä tietää heti kenen koruista on kysymys ja tietää ne antaa oikealle hakijalle ilman turhia keskusteluja. Asiakas soitti meille kysyäkseen onko koru jäännyt meille ja minä vastasin puhelimeen. Sanoin, että koru on meillä ja tällään sen korjuuseen. Sanontani oli saanut aikaan varsinaisen takautuman asiakkaan mielessä, koska hän ei ollut kuullut äitinsä kuoleman jälkeen kolmekymmentävuotta sitten sanontaa tällätä korjuuseen. Se toi hänelle niin elävästi äidin mieleen, että hän purskahti itkuun.
Murteeni juontaa juurensa tietysti lapsuudenkodistani, jossa asui isovanhemmat ja isoisomummu. Isoisomummu oli syntynyt 1885 ja hän käytti paljon lainasanoja joko ruotsista, tai venäjästä. Hän myös luki hyvin paljon ja oli siksi ehkä sanavarastoltaan värikkäämpi. Isoisomummun sanoja on esimerkiksi raiti eli lakana, vaaru eli tyynyliina, madrassi eli patja, nestuuki eli nenäliina, varablyy eli sateenvarjo. Niitä pitäisi oikeastaan alkaa kirjoittaa muistiin ettei tämä kansanperinne ihan häviä. Itse opin tietysti puhumaan samalla tavoin, kun nämä rakastamani vanhukset. Toisaalta hämäläisessä maalaistalossa oli myös sanoja mitä nykykaupunkilaiset ei tunne. Paras ystäväni on kaupunkilaiskodista ja hän joskus hermostuu, kun ei heti ymmärrä mistä puhun. En kuitenkaan ala puhetapaani muuttamaan, kun tähänkin asti olen tullut ymmärretyksi. Minusta on erittäin tärkeää, että murteet ja värikäs kieli säilyy.
Asia tuli siksi mieleeni, kun aiheutin eräälle vakioasiakkaalle itkun sanonnoillani. Eräs pitkäaikainen asiakkaamme, joka yleensä käy Marin hoidossa kertoi minulle äskettäin, että purskahti itkuun edellisellä kerralla kun puhui kanssani puhelimessa. Hän oli unohtanut Marin työhuoneeseen kaulakorunsa ja niitähän jää meille usein. Ne siivotaan heti pikkupussiin johon laitetaan asiakkaan nimi ja nostetaan kassalaatikkoon. Näin kumpikin meistä tietää heti kenen koruista on kysymys ja tietää ne antaa oikealle hakijalle ilman turhia keskusteluja. Asiakas soitti meille kysyäkseen onko koru jäännyt meille ja minä vastasin puhelimeen. Sanoin, että koru on meillä ja tällään sen korjuuseen. Sanontani oli saanut aikaan varsinaisen takautuman asiakkaan mielessä, koska hän ei ollut kuullut äitinsä kuoleman jälkeen kolmekymmentävuotta sitten sanontaa tällätä korjuuseen. Se toi hänelle niin elävästi äidin mieleen, että hän purskahti itkuun.
Murteeni juontaa juurensa tietysti lapsuudenkodistani, jossa asui isovanhemmat ja isoisomummu. Isoisomummu oli syntynyt 1885 ja hän käytti paljon lainasanoja joko ruotsista, tai venäjästä. Hän myös luki hyvin paljon ja oli siksi ehkä sanavarastoltaan värikkäämpi. Isoisomummun sanoja on esimerkiksi raiti eli lakana, vaaru eli tyynyliina, madrassi eli patja, nestuuki eli nenäliina, varablyy eli sateenvarjo. Niitä pitäisi oikeastaan alkaa kirjoittaa muistiin ettei tämä kansanperinne ihan häviä. Itse opin tietysti puhumaan samalla tavoin, kun nämä rakastamani vanhukset. Toisaalta hämäläisessä maalaistalossa oli myös sanoja mitä nykykaupunkilaiset ei tunne. Paras ystäväni on kaupunkilaiskodista ja hän joskus hermostuu, kun ei heti ymmärrä mistä puhun. En kuitenkaan ala puhetapaani muuttamaan, kun tähänkin asti olen tullut ymmärretyksi. Minusta on erittäin tärkeää, että murteet ja värikäs kieli säilyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti