Olen tehnyt omaa työtäni nyt 35-vuotta ja noin 15-vuotta on jäljellä ja jos kaikki hyvin menee. Yleinen käsitys kauneudenhoidosta, hyvinvoinnista ja ulkonäöstä on muuttunut vuodesta 1980 todella paljon ja valitettavasti suurelta osin huonoon suuntaan. Pelottaa mihin vielä päädytäänkään vuoteen 2030 menessä ellei suuntaa muuteta.
Kun aloitin kosmetologin uran puhuin ensimmäisen kymmenenvuotta suu vaahdossa siitä, että ihminen voi hoitaa itseään ja on lupa kaunistaa ulkonäköään olematta huora, tai narsisti. Vielä 80-luvulla hävettiin kosmetologilla käyntiä ja kosmetologia itseään pidettiin huonona naisena ja syntiinhoukuttelijana. Paljon keskusteltiin siitä onko ihmisellä lupa nauttia hyvästä olosta, rentoutumisesta ja itsensä hoidosta ja hoidattamisesta. Sanoisin, että sitten kun keksittiin termi burn out ja alettiin puhumaan loppuun palaneista työntekijöistä alettiin myös hyväksyä itsensä hoitaminen. Pitkään kosmetologilla käynti miellettiin pienen eliittiryhmän oikeudeksi jota vastaan sodin voimallisesti. Oikeastaan stressistä puhuminen mediassa alkoi tuoda parempaa oikeutusta ihmisen hyvinvoinnille. Alettiin tekemään tutkimuksia ulkonäön vaikutuksista ja huomattiinkin, että meikattu ja hyvinhoidettu nainen sai paremmin töitä ja häntä arvostettiin. Tämän työelämän kautta suomalaisnaiset hyväksyivät kauneuden omaksikin jutukseen.
Hyväksynnän ja kauneuskäsitysten syntyminen alkoi kuitenkin aika nopeasti muuttumaan väärään suuntaan. Muistan, että Australian maailmankongressissa 2002 puhuttiin botoxista, silikoonirinnoista, huultentäytteistä ja plastiikkakirurgiasta. Ajattelin silloin ettei ne aiheet koske minua olin täysin varma ettei suomalaisnaiset lähde niihin mukaan. Olin kuitenkin täysin väärässä. Suomalaisnaiset hyppäsivätkin Kalevalan maailmasta suoraan botoxpiikkeihin eikä siinä vielä kaikki, suomalainen on vielä niin pihi, että ne pitää saada halvalla. Jo yli kymmenenvuotta on suomalaisnaisia rahdattu epämääräisille klinikoille itärajan taakse hakemaan halpaa kauneuskirurgiaa.
Olen ollut muutaman vuoden hämmästyksestä mykkä, kun en tiedä mitä ajatella näistä ryppytäytteistä, rasvaimuista ja tekokynsistä. Nyt olen päättänyt nousta voimakkaaseen vastarintaan ettei naisesta tehdä mitään barbinukkea. Nuoret naiset ovat vielä itse liian epävarmoja pystyäkseen vastustamaan media luomaa valtavirtaa. Minulla on jo voimavaraa ja ammatillista auktoriteettiä siihen ettei naista laiteta johonkin tiettyyn muottiin, vaan ihminen saa olla persoona. Alan tuoda entistä enemmän tätä näkökantaa julki omassa työssäni ja erilaisissa haastatteluissa. Lääkäriasemat takoo itselleen kultaharkkoja luomalla käsitystä, että isompi kuppikoko tekee onnellisen ihmisen. Se on niin julmaa ihmisten ja yleensä nuorten harhaan johtamista, että sitä vastaan pitää toimia.
Kun aloitin kosmetologin uran puhuin ensimmäisen kymmenenvuotta suu vaahdossa siitä, että ihminen voi hoitaa itseään ja on lupa kaunistaa ulkonäköään olematta huora, tai narsisti. Vielä 80-luvulla hävettiin kosmetologilla käyntiä ja kosmetologia itseään pidettiin huonona naisena ja syntiinhoukuttelijana. Paljon keskusteltiin siitä onko ihmisellä lupa nauttia hyvästä olosta, rentoutumisesta ja itsensä hoidosta ja hoidattamisesta. Sanoisin, että sitten kun keksittiin termi burn out ja alettiin puhumaan loppuun palaneista työntekijöistä alettiin myös hyväksyä itsensä hoitaminen. Pitkään kosmetologilla käynti miellettiin pienen eliittiryhmän oikeudeksi jota vastaan sodin voimallisesti. Oikeastaan stressistä puhuminen mediassa alkoi tuoda parempaa oikeutusta ihmisen hyvinvoinnille. Alettiin tekemään tutkimuksia ulkonäön vaikutuksista ja huomattiinkin, että meikattu ja hyvinhoidettu nainen sai paremmin töitä ja häntä arvostettiin. Tämän työelämän kautta suomalaisnaiset hyväksyivät kauneuden omaksikin jutukseen.
Hyväksynnän ja kauneuskäsitysten syntyminen alkoi kuitenkin aika nopeasti muuttumaan väärään suuntaan. Muistan, että Australian maailmankongressissa 2002 puhuttiin botoxista, silikoonirinnoista, huultentäytteistä ja plastiikkakirurgiasta. Ajattelin silloin ettei ne aiheet koske minua olin täysin varma ettei suomalaisnaiset lähde niihin mukaan. Olin kuitenkin täysin väärässä. Suomalaisnaiset hyppäsivätkin Kalevalan maailmasta suoraan botoxpiikkeihin eikä siinä vielä kaikki, suomalainen on vielä niin pihi, että ne pitää saada halvalla. Jo yli kymmenenvuotta on suomalaisnaisia rahdattu epämääräisille klinikoille itärajan taakse hakemaan halpaa kauneuskirurgiaa.
Olen ollut muutaman vuoden hämmästyksestä mykkä, kun en tiedä mitä ajatella näistä ryppytäytteistä, rasvaimuista ja tekokynsistä. Nyt olen päättänyt nousta voimakkaaseen vastarintaan ettei naisesta tehdä mitään barbinukkea. Nuoret naiset ovat vielä itse liian epävarmoja pystyäkseen vastustamaan media luomaa valtavirtaa. Minulla on jo voimavaraa ja ammatillista auktoriteettiä siihen ettei naista laiteta johonkin tiettyyn muottiin, vaan ihminen saa olla persoona. Alan tuoda entistä enemmän tätä näkökantaa julki omassa työssäni ja erilaisissa haastatteluissa. Lääkäriasemat takoo itselleen kultaharkkoja luomalla käsitystä, että isompi kuppikoko tekee onnellisen ihmisen. Se on niin julmaa ihmisten ja yleensä nuorten harhaan johtamista, että sitä vastaan pitää toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti