Hauskoja muistoja piispoista ja papeista

Sain tämän kirjoitusinspiraation viikonloppun kommentoinnista, jossa listattiin syntejäni. Olen pitänyt tässä blogissa ja asiakaspalvelussa poissa kaikki uskontoon ja politiikkaan liittyvät asiat. Kunnioitan jokaisen vakaumusta on se mikä tahansa ja minusta hyvään käytökseen ei kuulu keskustelu näistä kahdesta aiheesta.

Sen verran jäin tuota kommenttia miettimään, että pohdin ajatteleeko vielä moni muukin kirkon piirissä toimiva, että meikkaaminen on syntiä. Jouduin 80-luvulla aika useinkin vastatusten näiden epäluulojen kanssa ja ammattiani pidettiin jotenkin kevytkenkäisenä. Se loukkasi minua valtavasti silloin ja loukkaa edelleenkin. Olen kuitenkin ajatellut, että nyt on jo toinen aikakausi ja maailmassa on vakavampiakin syntejä, kuin meikkaaminen. Aloin myös muistelemaan miten paljon minulla on ja on ollut asiakkaita joiden palkan maksaa seurakunta. Nykyisin, kun on naispappeja meillä on aika monta pappia vakioasiakkaana. Muutama papin puoliso on ollut vakioasiakkaana ihan hoitolan avaamisesta lähtien. Eräs piispatarkin oli minun pitkäaikainen ihana asiakkaani ja muistan miten me usein pohdimme sotaa ja sota-ajan tapahtumia. Voin kertoa tämän sen takia, että hän ja hänen miehensä ovat olleet jo kuolleena kymmenenvuotta.

Tämä piispa oli viimeisen jääkärin Väinö Valveen hyvä ystävä ja kenen muisti kantaa 1990-luvun presidentin intsenäisyyspäiväjuhliin muistaa varmaan yli kaksimetrisen Väinö Valveen joka eli satavuotiaaksi ja kävi loppuun saakka itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Tämä Hämeenlinnassa asuva piispa siunasi ystävänsä haudan lepoon ja muistan hyvin, kun piispatar kävi kasvohoidossa ollakseen telvisioitavassa tapahtumassa parhaimmillaan. Tämä kyseinen piispa teki talvisodassa sellaisen päätöksen ettei hän hoitanutkaan papin virkaa, vaan koska oli upseerikoulutuksen saanut hän käytti niitä taitojaan. Hän katsoi, että hänestä oli suurempi hyöty isänmaalle sotajoukkojen upseerina, kuin pappina. Suomellahan oli suuri pula ylemmistä kuolutetuista upseereista ja jos oikein muistan tämä piispa oli arvoltaan kapteeni. Luulen, että ennen tuota päätöstä hän keskusteli pitkään luojansa kanssa mikä on hänen velvollisuutensa.

Toinen muisto piispoista minulla on Mikko Juvasta ja hänhän oli myös arkkipiispana. Juonsin Helsingissä joskus 90-luvun lopulla erästä Naisjärjestöjen Keskusliiton tapahtumaa ja yksi puhujista oli Mikko Juva. Hän oli juuri kirjoittanut kirjan suvustaan ja luentoaihe liittyi siihen. Tapahtuma oli Valkoisessa salissa ja kuulijoita oli pari sataa. Juuri, kun minun piti juontaa Mikko Juva lavalle salin äänentoisto petti. Kävin nopeasti kysymässä Juvalta, että pystyykö hän puhumaan ilman mikrofomia, vai odotammeko kun asia korjataan. Hän mulkaisi minua ja totesi saarnanneensa viisivuotta rintamalla tykkien jylistessä eli hänen äänensä kyllä kantaa.

Sitten muistikuva hiukan nuoremman polven pappisperheestä. Lähes kaikki asiakkaani tietävät suuren rakkauteni kissoihin ja niistä puhutaan usein kasvohoidon yhteydessä. Meillä oli noin viisivuotta sitten kesytettävänä kulkukissa Huge, joka ei uskaltanut tulla sisälle mutta asui pihassamme parivuotta. Valitettavasti Huge joutui ilveksen saaliiksi ennen, kuin saimme sen sisälle. Kerroin tälle vakioasiakkaalleni, joka on papin puoliso mikä ongelma on, kun on talvi ja kova pakkanen tulossa emmekä saa Hugea sisälle. Olimmekin keksineet, että hankimme sähköllä toimivan lämpötyynyn ja laitamme sen Hugen petiksi, niin hän pysyy lämpimänä. Olinkin menossa samana päivänä etsimään tuollaista lämpötyynyä, mutta asiakkaani keksikin, että heillä on sellainen käyttämättömänä mummun perintönä. Hänen miehensä toikin sen vielä samana iltana ja myöhemmin heiltä löytyi kaksi muutakin lämpötyynyä. Huge vietti kaksi talvea nukkuen ihanasti näiden tyynyjen lämmössä. Aina, kun muistelen Hugea mikä oli meille hyvin rakas muistan tämän laupeuden työn, että hyvät ihmiset kierrättävät hyvää eteenpäin.