Olen kesän aikana monelle asiakkaalle kertonutkin, että meille on tulossa uusi perheenjäsen. Toukokuun alkupuolella pihaamme ilmestyi tosi nätti kissa, mutta ihan mahdottoman arka. Se oli laihan ja aika huonokuntoisen oloinen ja tietysti aloimme sitä ruokkimaan. Kissan kotia on kyselty joka paikasta, mutta eipä omistajaa ole löytynyt. Ilmeisesti se oli joku metsään hylätty reppana. Nimesimme sen heti Yrjänäksi eli perheen kesken Ykä vaan. Se on nyt vanhempieni kissana, koska vaikka asumme pari talossa jompi kumpi puoli pitää olla kissan oma koti. Kissamme tietää tasan tarkkaan kumpi puoli on heidän koti eivätkä erehdy ovista, vaikka ulko-ovet on lähes vierekäin.
Mikään helppo homma ei Ykän kesyttäminen ole ollut ja päävastuu siitä on ollut äidilläni. Minä ja mieheni olemme niin paljon poissa ja pitkään työssä ettemme pysty niin säännöllisesti hoitamaan ruokailua yms.kun näin arka kissa tarvitsee. Yrjänä myös pelkää miehiä niin paljon, että sisälle totuttautumista ilmeisesti hidastaa isäni läsnä olo. Jotain hyvin pahoja traumoja Ykän muistissa piilee. Toukokuusta lähtien äitini on säännöllisesti antanut Ykälle ruuan kello kahdeksan aamulla ja samoin illalla. Ensimmäiset kuukaudet Ykä ahmi kiireellä kaikki mitä sai, mutta pikkuhiljaa tahti rauhoittu ja ruokaa alkoi jäämäänkin. Nyt ollaan siinä vaiheessa ettei kaikki enää kelpaakaan ja sehän on kissalle ihan tyypillistä. Äitini alkoi hitaasti silitellä ja jutella Ykälle ja heinäkuusta lähtien hän on saanut Ykän jo syliinsäkin. Ongelmana on ollut sisälle tuleminen.
Meillähän on monia kokemuksia kulkukissojen kesyttämisestä, mutta Ykä on harvinaisen arka. Kesällä se ei vielä uskaltanut tulla sisään, vaikka ovi jätettiin hänelle auki. Vanhempieni muut kissat oli varmaan esteenä, koska alkuun ne sihisivät ja murisivat Ykälle. Onneksi saimme ruuan mukana annettua matolääkkeet ja säännöllisen ruokkimisen ansiosta meillä on nyt ihan pulska uusi perheenjäsen. Kesällä Ykä nukkui piharakennuksissa ja takaterassille laitetussa petissä. Nyt, kun tuli kylmemmät yöt, niin laitoimme koppaan sähkötyynyn lämmittämään. Ehkä se on ollut vielä liian lämmin, koska siellä ei Ykä ilmeisesti öitään vietä. Sisälle nukkumaan yöksi häntä on yritetty hyvällä ja vähän pakollakin, mutta ei ole onnistunut.
Halloweeninä tapahtui kuitenkin ihme ja Ykä maukui aamulla ulko-oven takana, että hän tulisikin sisälle syömään. Siitä lähtien Ykä on käynyt keittiössä muiden kissojen kanssa syömässä. Joka kerta se viipyy sisällä hiukan pitempään. Jos isäni on keittiössä, niin Ykä häipyy heti takaisin ulos eli siinä on vielä totuttelemista yhteiseloon. Seuraavaksi Ykä pitää viedä kastroitavaksi ja muutenkin eläinlääkärin tarkistukseen ja rokotuksiin. Ahdistaa jo etukäteen, että millainen shokki sille on joutua kuljetuskoppaan ja autoon. Toivottavasti se nukutettuna unohtaa koko toimenpiteen. Teemme kaikkemme, että Ykä olisi yöt sisällä ja tietysti päivätkin, jos vaan haluaa. On sydäntä särkevää nähdä hänet pihalla pimeässä, vaikka onneksi onkin ollut lämmin syksy. Kerron heti, kun Yrjänä on nukkumapaikan sisältä löytänyt.
Mikään helppo homma ei Ykän kesyttäminen ole ollut ja päävastuu siitä on ollut äidilläni. Minä ja mieheni olemme niin paljon poissa ja pitkään työssä ettemme pysty niin säännöllisesti hoitamaan ruokailua yms.kun näin arka kissa tarvitsee. Yrjänä myös pelkää miehiä niin paljon, että sisälle totuttautumista ilmeisesti hidastaa isäni läsnä olo. Jotain hyvin pahoja traumoja Ykän muistissa piilee. Toukokuusta lähtien äitini on säännöllisesti antanut Ykälle ruuan kello kahdeksan aamulla ja samoin illalla. Ensimmäiset kuukaudet Ykä ahmi kiireellä kaikki mitä sai, mutta pikkuhiljaa tahti rauhoittu ja ruokaa alkoi jäämäänkin. Nyt ollaan siinä vaiheessa ettei kaikki enää kelpaakaan ja sehän on kissalle ihan tyypillistä. Äitini alkoi hitaasti silitellä ja jutella Ykälle ja heinäkuusta lähtien hän on saanut Ykän jo syliinsäkin. Ongelmana on ollut sisälle tuleminen.
Meillähän on monia kokemuksia kulkukissojen kesyttämisestä, mutta Ykä on harvinaisen arka. Kesällä se ei vielä uskaltanut tulla sisään, vaikka ovi jätettiin hänelle auki. Vanhempieni muut kissat oli varmaan esteenä, koska alkuun ne sihisivät ja murisivat Ykälle. Onneksi saimme ruuan mukana annettua matolääkkeet ja säännöllisen ruokkimisen ansiosta meillä on nyt ihan pulska uusi perheenjäsen. Kesällä Ykä nukkui piharakennuksissa ja takaterassille laitetussa petissä. Nyt, kun tuli kylmemmät yöt, niin laitoimme koppaan sähkötyynyn lämmittämään. Ehkä se on ollut vielä liian lämmin, koska siellä ei Ykä ilmeisesti öitään vietä. Sisälle nukkumaan yöksi häntä on yritetty hyvällä ja vähän pakollakin, mutta ei ole onnistunut.
Halloweeninä tapahtui kuitenkin ihme ja Ykä maukui aamulla ulko-oven takana, että hän tulisikin sisälle syömään. Siitä lähtien Ykä on käynyt keittiössä muiden kissojen kanssa syömässä. Joka kerta se viipyy sisällä hiukan pitempään. Jos isäni on keittiössä, niin Ykä häipyy heti takaisin ulos eli siinä on vielä totuttelemista yhteiseloon. Seuraavaksi Ykä pitää viedä kastroitavaksi ja muutenkin eläinlääkärin tarkistukseen ja rokotuksiin. Ahdistaa jo etukäteen, että millainen shokki sille on joutua kuljetuskoppaan ja autoon. Toivottavasti se nukutettuna unohtaa koko toimenpiteen. Teemme kaikkemme, että Ykä olisi yöt sisällä ja tietysti päivätkin, jos vaan haluaa. On sydäntä särkevää nähdä hänet pihalla pimeässä, vaikka onneksi onkin ollut lämmin syksy. Kerron heti, kun Yrjänä on nukkumapaikan sisältä löytänyt.
Kommentit
Lähetä kommentti