Heti loman alussa jo muutaman päivän Saigonissa oltuamme ihmettelimme miten paljon kaupungilla näkyy vammaisia. Ensin luulimme heidän olevan sotainvalideja, mutta siihen he olivat väärän ikäisiä. Heiltä puuttui usein kädet, tai jalat ja vartalo oli muutenkin erityinen. Sitten luulimme, että kyse oli ihmisistä jotka olivat sodan jälkeen astuneet miinaan, tai törmänneet räjähteisiin. Sekään ei ole mitenkään ihmeellistä, koska Vietnamin viidakossa on noin kolme miljoonaa miinaa ja lähes viikoittain niihin kuollaan.
Käytyämme Sotarikosmuseossa ymmärsimme mistä on kysymys. Agent Orange eli Agentti Appelsiini teki työtään edelleen. Agent Orange oli lempinimi kasvinsuojelumyrkylle, jota jenkit kylvivät viidakkoon mielin määrin. Myrkky oli appelsiinin kokoisissa oranseissa ja pyöreissä paketeissa ja siitä nimi Agentti Appelsiini, tai Agentti Oranssi. Lähes koko 60-luvun noin seitsemän vuotta jenkit kylvivät ilmasta käsin päivittäin rikkaruohomyrkkyä viidakkoon ja tarkoitus oli tuhota viidakko ja ruokaviljelykset. Viidakko oli amerikkalaisille todella pelottava vastustaja, johon Vietkongsissien oli helppo piiloutua. Napalmi oli toinen aine millä viidakkoa yritettiin polttaa maantasalle. Nämä myrkyt eivät kohdistuneet pelkästään sissien alueisiin, vaan siellä eli myös siviilejä naisia ja lapsia. Myrkyt imeytyvät maaperään ja pohjavesiin ja vaikuttavat edelleen sikiöihin. Nämä kaikki näkemämme invalidit oli rikkaruohomyrkyn uhreja. Tällä hetkellä heitä on lähes neljämiljoonaa ja vuosittain syntyy monia tuhansia vammaisia lapsia. Heidän vammansa on hyvinkin isoja yleensä raajoja puuttuu ja koko alaruumis saattaa puuttua. Vartalon epämuodostumia on todella paljon ja tuon Sotarikosmuseon pihassa myi matkamuistoja mies, jonka kädet oli pikkutyngät, toinen jalka puuttui ja toinen puoli kasvoista puuttui, niin ettei toista silmää ollut. Hän hyppi yhden jalkansa varassa ja ei huolinut rahaa annettaesa, vaan apu sai tulla ostamalla hänen tavaroitaan.
Kävimme myös Cu Chin tunnelialueella missä Vietkongin sissit asuivat maan alla. Tuolla alueella tunneleita oli noin 250 km ja tunneleissa oli sairaalat ja kaikki muutkin toiminnot. Joitakin tunneleita oli isonnettu turisteja varten ja niissäkin minä jouduin etenemään lähes kontaten. Ne oli ehkä noin 60 cm korkeita ja nuo aidot tunnelit oli paljon pienenpiä. Voin kuvitella miten kamalaa nuorille amerikkalaissotilaille oli, että sissit nousi maan alta ja katosivat sinne uudestaan. Kukaan niissä tunneleissa asunut ei ole voinut selvitä mieleltään terveenä. Nämä tunnelirotat ovatkin niitä joiden ruumis ehkä säilyi, mutta henkisistä ongelmista selviäminen oli vaikeaa.
Käytyämme Sotarikosmuseossa ymmärsimme mistä on kysymys. Agent Orange eli Agentti Appelsiini teki työtään edelleen. Agent Orange oli lempinimi kasvinsuojelumyrkylle, jota jenkit kylvivät viidakkoon mielin määrin. Myrkky oli appelsiinin kokoisissa oranseissa ja pyöreissä paketeissa ja siitä nimi Agentti Appelsiini, tai Agentti Oranssi. Lähes koko 60-luvun noin seitsemän vuotta jenkit kylvivät ilmasta käsin päivittäin rikkaruohomyrkkyä viidakkoon ja tarkoitus oli tuhota viidakko ja ruokaviljelykset. Viidakko oli amerikkalaisille todella pelottava vastustaja, johon Vietkongsissien oli helppo piiloutua. Napalmi oli toinen aine millä viidakkoa yritettiin polttaa maantasalle. Nämä myrkyt eivät kohdistuneet pelkästään sissien alueisiin, vaan siellä eli myös siviilejä naisia ja lapsia. Myrkyt imeytyvät maaperään ja pohjavesiin ja vaikuttavat edelleen sikiöihin. Nämä kaikki näkemämme invalidit oli rikkaruohomyrkyn uhreja. Tällä hetkellä heitä on lähes neljämiljoonaa ja vuosittain syntyy monia tuhansia vammaisia lapsia. Heidän vammansa on hyvinkin isoja yleensä raajoja puuttuu ja koko alaruumis saattaa puuttua. Vartalon epämuodostumia on todella paljon ja tuon Sotarikosmuseon pihassa myi matkamuistoja mies, jonka kädet oli pikkutyngät, toinen jalka puuttui ja toinen puoli kasvoista puuttui, niin ettei toista silmää ollut. Hän hyppi yhden jalkansa varassa ja ei huolinut rahaa annettaesa, vaan apu sai tulla ostamalla hänen tavaroitaan.
Kävimme myös Cu Chin tunnelialueella missä Vietkongin sissit asuivat maan alla. Tuolla alueella tunneleita oli noin 250 km ja tunneleissa oli sairaalat ja kaikki muutkin toiminnot. Joitakin tunneleita oli isonnettu turisteja varten ja niissäkin minä jouduin etenemään lähes kontaten. Ne oli ehkä noin 60 cm korkeita ja nuo aidot tunnelit oli paljon pienenpiä. Voin kuvitella miten kamalaa nuorille amerikkalaissotilaille oli, että sissit nousi maan alta ja katosivat sinne uudestaan. Kukaan niissä tunneleissa asunut ei ole voinut selvitä mieleltään terveenä. Nämä tunnelirotat ovatkin niitä joiden ruumis ehkä säilyi, mutta henkisistä ongelmista selviäminen oli vaikeaa.
Ihan järkyttävää. Miten paha ihminen on!
VastaaPoista