Varmaan pitää asiakkaita ihan varoittaa, että sotahistoriahulluuteni on oletettavasti pahenemaan päin. Seuraavan kahden vuoden aikana tulee kuluneeksi seitsemänkymmentävuotta monista toisen maailmansodan tärkeistä tapahtumista. Samoin seuraavan viiden vuoden aikana on ensimmäisen maailmansodan tapahtumien satavuotismerkkipäiviä. Euroopassa tulee olemaan erittäin merkittäviä juhlallisuuksia ja näyttelyitä näihin muistopäiviin liittyen. Toivottavasti voin mahdollisimman moneen osallistua. Asiakkaat valitettavasti joutuu välillä kuuntelemaan minun innostuneita luentoja aiheista mihin kulloinkin perehdyn. Matkoistani eri tapahtumiin myös kerron usein muistamatta aina sitä ettei kaikkia kiinnosta sotamuseoiden näyttelyt.
Tänä keväänä on ollut jo parikin suurta juhlallisuutta. Venäjä juhli tammikuun lopulla Stalingradin voittoaan hyvin suuresti ja näkyvästi. Saksan antautuminen Stalingradin raunioilla oli liittoutuneiden ja lähinnä Neuvostoliiton ensimmäinen suuri voitto. Toinen suuri tapahtuma oli Varsovassa 19.4 jolloin muisteltiin Varsovan gheton kansannousua seitsemänkymmentävuotta sitten. Siihen tapahtumaan onneksi pääsin osallistumaan ja se innosti keräämään säästöjä päästäkseni muihinkin muistotapahtumiin.
Ensi vuosi alkaa heti tammikuussa Leningradin piirityksen loppumisen muistojuhlalla. Uskon, että se on nykyisessä Pietarissa iso tapahtuma. Piirityksessähän kuoli yli puoli miljoonaa siviiliä nälkään. Saksalaiset piirittivät melkein kolme vuotta Leningradia eikä Stalin antanut evakoida siviilejä ilmateitse pois. Se on yksi sotahistorian hirvittävämpiä siviileihin kohdistuneita raakuuksia. Samoin tammikuussa tulee kuluneeksi seitsemänkymmentävuotta siitä, kun Neuvostoliiton joukot vapautti Auzwitsin tuhoamisleirin Puolassa. Tosin siellä ei ollut enää, kuin muutamia tuhansia huonokuntoisempia vankeja. Suurin osa vangituista laitettiin kuoleman marssille kohti Saksan rajaa ja siinä siirrossa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Suuri tapahtuma tulee olemaan Normandian maihinnousun seitsemänkymmentävuotisjuhla, joka on 5.6.2014. Siihen ehkä jaksaa osallistua vielä pirteimmät liittoutuneiden sotaveteraanit, jotka olivat itse mukana tuossa ratkaisevassa maihinnousussa. Heinäkuussa, 28.7.2014 tulee kuluneeksi satavuotta Sarajevon laukauksista, jotka olivat lähtölaukaus ensimmäiselle maailmansodalle. Silloin serbikapinalliset surmasivat Itävalta-Unkarin arkkiherttuan ja hänen puolisonsa. Kesä-heinäkuussa 2014 tulee kuluneeksi seitsemänkymmentävuotta meidän oman jatkosotamme ratkaisutaisteluista. Koko sotahan loppui syyskuussa-44 rankkoihin rauhanehtoihin.
Varsovassa on toinenkin tärkeä muistojuhla ja se on Varsovan kansannousun seitsemänkymmentävuotisjuhla 1.8.2014. Varsovassa on siis ollut kaksi tärkeää kansannousua peräkkäisinä vuosina. Varsovan gheton kansannousu huhtikuussa -43 ja Varsovan maanalaisen armeijan kansannousu elokuussa -44. Pariisi juhlii taatusti miehityksen loppun seitsemänkymmentävuotisjuhlaa. Liittoutuneiden joukot vapautti Pariisin elokuussa -44 ja moni muu maa vapautui saksalaisista sen perään. Koko toinen maailmansota loppui toukokuussa -45 ja varmaan sitä juhlitaan lähes kaikissa Euroopan maissa ilonjuhlana keväällä 2015.
Tulette varmaan kuulemaan ja lukemaan näistä jutuista vielä moneen kertaan. Minä alan jo elää matkakuumeessa ja suunnittelen mihin kaikkiin paikkoihin voisin lähteä. Nyt ensin on parin viikon päästä edessä kesäloma ja Prahan reissu. Siellä on tullut kuluneeksi neljäkymmentäviisivuotta Prahan kevään kansannoususta ja siihen liittyen odotan mielenkiintoisia näyttelyitä. Theresienstadin keskitysleiri on yksi käyntikohteemme, joten siitäkin vielä kuulette, tai luette.
Tänä keväänä on ollut jo parikin suurta juhlallisuutta. Venäjä juhli tammikuun lopulla Stalingradin voittoaan hyvin suuresti ja näkyvästi. Saksan antautuminen Stalingradin raunioilla oli liittoutuneiden ja lähinnä Neuvostoliiton ensimmäinen suuri voitto. Toinen suuri tapahtuma oli Varsovassa 19.4 jolloin muisteltiin Varsovan gheton kansannousua seitsemänkymmentävuotta sitten. Siihen tapahtumaan onneksi pääsin osallistumaan ja se innosti keräämään säästöjä päästäkseni muihinkin muistotapahtumiin.
Ensi vuosi alkaa heti tammikuussa Leningradin piirityksen loppumisen muistojuhlalla. Uskon, että se on nykyisessä Pietarissa iso tapahtuma. Piirityksessähän kuoli yli puoli miljoonaa siviiliä nälkään. Saksalaiset piirittivät melkein kolme vuotta Leningradia eikä Stalin antanut evakoida siviilejä ilmateitse pois. Se on yksi sotahistorian hirvittävämpiä siviileihin kohdistuneita raakuuksia. Samoin tammikuussa tulee kuluneeksi seitsemänkymmentävuotta siitä, kun Neuvostoliiton joukot vapautti Auzwitsin tuhoamisleirin Puolassa. Tosin siellä ei ollut enää, kuin muutamia tuhansia huonokuntoisempia vankeja. Suurin osa vangituista laitettiin kuoleman marssille kohti Saksan rajaa ja siinä siirrossa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Suuri tapahtuma tulee olemaan Normandian maihinnousun seitsemänkymmentävuotisjuhla, joka on 5.6.2014. Siihen ehkä jaksaa osallistua vielä pirteimmät liittoutuneiden sotaveteraanit, jotka olivat itse mukana tuossa ratkaisevassa maihinnousussa. Heinäkuussa, 28.7.2014 tulee kuluneeksi satavuotta Sarajevon laukauksista, jotka olivat lähtölaukaus ensimmäiselle maailmansodalle. Silloin serbikapinalliset surmasivat Itävalta-Unkarin arkkiherttuan ja hänen puolisonsa. Kesä-heinäkuussa 2014 tulee kuluneeksi seitsemänkymmentävuotta meidän oman jatkosotamme ratkaisutaisteluista. Koko sotahan loppui syyskuussa-44 rankkoihin rauhanehtoihin.
Varsovassa on toinenkin tärkeä muistojuhla ja se on Varsovan kansannousun seitsemänkymmentävuotisjuhla 1.8.2014. Varsovassa on siis ollut kaksi tärkeää kansannousua peräkkäisinä vuosina. Varsovan gheton kansannousu huhtikuussa -43 ja Varsovan maanalaisen armeijan kansannousu elokuussa -44. Pariisi juhlii taatusti miehityksen loppun seitsemänkymmentävuotisjuhlaa. Liittoutuneiden joukot vapautti Pariisin elokuussa -44 ja moni muu maa vapautui saksalaisista sen perään. Koko toinen maailmansota loppui toukokuussa -45 ja varmaan sitä juhlitaan lähes kaikissa Euroopan maissa ilonjuhlana keväällä 2015.
Tulette varmaan kuulemaan ja lukemaan näistä jutuista vielä moneen kertaan. Minä alan jo elää matkakuumeessa ja suunnittelen mihin kaikkiin paikkoihin voisin lähteä. Nyt ensin on parin viikon päästä edessä kesäloma ja Prahan reissu. Siellä on tullut kuluneeksi neljäkymmentäviisivuotta Prahan kevään kansannoususta ja siihen liittyen odotan mielenkiintoisia näyttelyitä. Theresienstadin keskitysleiri on yksi käyntikohteemme, joten siitäkin vielä kuulette, tai luette.
Kommentit
Lähetä kommentti