Muutama päivä lomaa on jo takana ja Prahan keskustaa on nähty pieni pala. Tänään teimme retken pääkohteeseemme eli Theresienstadin keskitysleirille. Onneksi olemme täällä nyt emmekä kaksi viikkoa sitten. Silloin ei Prahan ympäristön retkille olisi päässyt ja koko Terezzien kaupunkikin oli evakuoitu. Tulvan jäljet oli järkyttävät ja haju paikoitellen kuvottava. Mätänevä, seisova vesi kuumeni yli kolmenkymmenenasteen helteessä ja kaikki moska tietenkin haisi. Itse keskitysleirin alue oli jo kuivunut, näkyvissä oli vaan vesiraita, joka oli ylettynyt tiilirakennuksissa lähes metrin korkeuteen. Juutalaiselle hautausmaalle ja polttouunien luokse emme päässeet, koska siellä vesi katkaisi vielä tien.
Jossain aiemmassa postauksessani jo kerroinkin, että Theresienstadin leiri oli ns.eliittikeskitysleiri, jota näytettiin Punaisen Ristin tarkkailijoille. Tai ei oikeastaan itse leiriä näytetty, vaan määrättyjä osia, jotka oli tehty petkutusmielessä ja niillä ei ollut mitään tekemistä totuuden kanssa. Ulospäin näytti siltä, että kyse oli juutalaisghetosta, jossa kaikki oli hyvin. Siellä oli oma ooppera, teatteri, kahviloita ja puistoja ja kaunis pieni kaupunkihan se oli edelleenkin. Totuus oli kuitenkin ihan toinen. Juutalaisia tuotiin ympäri Saksan miehittämää aluetta ja he viipyivät hetken aikaa ja sitten tie jatkui tuhoamisleireille, yleensä Auswitziin.
On ihan uskomatonta, että joku uskoi tuohon näytelmään. Luulen, että heidän oli pakko uskoa, eihän Punaisen Ristin tarkastajista ollut miehityksen ulkopuolisistamaista, kuin ruotsalaiset ja sweitsiläiset. Mitä he olisivat voineet mahtavalle Saksalle, joka soti kahdella rintamalla maailman suurimpia valtioita vastaan eli Venäjää ja USA: ta. Samalla, kun sota jylläsi rajoilla he kuljettivat kuusi miljoonaa juutalaista tuhoamisleireille. Junamatkoja tuli miljoonia kilometrejä, kun esimerkiksi kreikkalaisetkin kuljetettiin Auswitziin. Täytyy sanoa, että siinä oli kyllä logistiikan ihme.
Täytyy vähän vielä pohtia näiden paikkojen nimistöä. Varmaan joku asiaankoulutettulukija voisi kertoa miten olisi oikein ja paikkaa kunnioittavasti puhuttava. Olen koko ikäni sotahistoriaa lukiessani oppinut, että tuon keskitysleirin nimi on Theresienstad mikä on tietysti saksalaisten miehittäjien antama nimi. Nyt vasta ensimmäistä kertaa kuulin täällä Prahassa, että se on tsekkiläinen kylä nimeltään Terezzien ja he käyttävät koko ajan tätä omaa nimeä. Tämä on nyt hiukan epäloogista, koska kaikki käyttävät esimerkiksi Auswitzistä nimeä Auswitz, myös puolalaiset. Ei kukaan puhu Oswiecimistä mikä oli sen puolalainen nimi ennen Saksan miehitystä. Yritin myös miettiä miten me suomalaiset käytämme nimistöä meidän aikanaan miehittämältä alueelta. Nykyään kaikki puhuu Petroskoista ja suurin osa ei edes tiedä mikä on Äänislinna. Suomalaiset nimesivät miehittäessään Itä- Karjalaa Petroskoin Äänislinnaksi. Yleisessä puheessa minä puhun tietysti Petroskoista, mutta kun keskustelen sotahistoriasta käytän Äänislinnaa. Esimerkiksi, kun puhun vanhojen asiakkaitteni kanssa joiden miehet olivat Laguksen joukkojen upseereita ja he perheineen asuivat miehitetyllä alueella, käytän aina Äänislinnanimitystä. Heille on jotenkin hyvin tärkeää huomioida, että he ovat eläneet Äänislinnassa eikä Petroskoissa. Varmaan joku asiaan vihkiytynyt voisi valaista näitä nimijuttuja.
Joka tapauksessa tuo oli vaikuttava ja kamala kokemus nähdä paikanpäällä miten ihminen on peto toisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti