Moni varmaan muistaa ajan jolloin hullun lehmän tauti oli uutisten pääotsikoissa kuukausikaupalla. Ensimmäiset taudin kantajat löydettiin Englannista 1986 ja vuonna 1995-96 siellä tehtiin suuri nautakarjan joukkoteurastus ja kaikki teuraseläimet poltettiin ja maatilat desinfioitiin perusteellisesti. Koska olen itse sivutoiminen maanviljelijä ja ikäni maalla asunut se tilanne ahdisti minua todella paljon. Maatalous joutui todella vaikeaan taloustilanteeseen. Onneksi tuo kamala tauti saatiin kuriin ja ainakaan vielä se ei ole leimahtanut uudelleen. Taudin takia käytiin läpi myös kaikki kosmetiikan raaka-aineet ja niihin tuli suuria muutoksia. Kerron hiukan näistä kosmetiikan raaka-aineiden historiasta.
Kosmetiikassa käytettiin 1990-lukuun saakka todella paljon eläinperäisiä raaka-aineita ja samoin tehtiin lääkeaineissa. Moni niistä olikin erittäin tehokas ja hyvin vähän herkistymistä aiheuttava. Placenta-eli istukkauute ja embroy-eli sikiöuute oli monen vanhenevanihon voiteen tehoaineena. Yleensä nämä uutteet saatiin karitsoiden ja lampaiden sikiöistä ja istukoista. Plastiikkakirurgiassa käytettiin ryppyjen täyteaineena Zyderm nimistä lehmän sidekudosuutetta, joka oli ominaisuuksiltaan huomattavasti parempi, kuin nykyiset täyteaineet. Ihon kimmoisuutta parantavat kollageenit ja elastiinit olivat myös nautaeläimistä saatuja ja nykyään ne ovat kasvipohjaisia, tai synteettisiä. Vuode 1990 alkupuolella vedettiin jonkin verran kosmetiikkaa pois myynnistä näiden raaka-aineiden takia. Tutkijat ja kemistit tekivät töitä urakalla, että tilalle löydettiin vastaavia raaka-aineita muualta, kuin eläinkunnasta.
Näin jälkeenpäin ajatellen tuolloin olisi voinut tulla ihan maailmanlaajuinen kriisi, jos tauti olisi levinnyt ihmiseen. Viranomaiset hoitivat sen yllättävän tehokkaasti ja saivat taudin pysymään Euroopassa ja lähinnä Englannissa. Olin muutaman kerran matkoilla niinä vuosina ja muistan, että lentokoneesta tullessa piti kävellä desinfiointinesteessä ettei tauti leviä kengän pohjien kautta. Kosmetologien luentopäivillä asiasta oli silloin useampia luentoja, mutta kuluttajat eivät asiaan juurikaan reagoineet. Silloin oli huolena monia suurempiakin riskejä mitä kautta tauti olisi voinut tulla ihmiseen ettei kosmetiikan raaka-aineet kiinnostaneet. Muistan, että minulta asiasta kysyttiin vain muutaman kerran.
Tässä vaiheessa alettiin nopeasti kehittämään uusia kosmetiikan raaka-aineita. Silikonista löydettiin hyvä korvaava aine eläinperäisille öljyille. Silikonia nykyään parjataan kovasti, mutta kyllä se kuulostaa paljon paremmalta, kuin joku istukkauute raaka-aineena. Aluksi uusissa raaka-aineissa tuli erehdyksiä ennen, kuin niistä saatiin parhaat puolet esille. Näin kävi silikoninkin kanssa. Nykyään se on hyvä vesiliukoinen aineosa sekä synteettisenä, että luonnontuotteena. Ilmeisesti parhaat keksinnöt syntyy näin pakon edessä, koska tuolloinkin oli nopeasti löydettävä korvaavia aineita monella elämänalueella. Hyviä aineita kehitettiin ja nykyisin ei kukaan haikaile vanhojen perään.
Kosmetiikassa käytettiin 1990-lukuun saakka todella paljon eläinperäisiä raaka-aineita ja samoin tehtiin lääkeaineissa. Moni niistä olikin erittäin tehokas ja hyvin vähän herkistymistä aiheuttava. Placenta-eli istukkauute ja embroy-eli sikiöuute oli monen vanhenevanihon voiteen tehoaineena. Yleensä nämä uutteet saatiin karitsoiden ja lampaiden sikiöistä ja istukoista. Plastiikkakirurgiassa käytettiin ryppyjen täyteaineena Zyderm nimistä lehmän sidekudosuutetta, joka oli ominaisuuksiltaan huomattavasti parempi, kuin nykyiset täyteaineet. Ihon kimmoisuutta parantavat kollageenit ja elastiinit olivat myös nautaeläimistä saatuja ja nykyään ne ovat kasvipohjaisia, tai synteettisiä. Vuode 1990 alkupuolella vedettiin jonkin verran kosmetiikkaa pois myynnistä näiden raaka-aineiden takia. Tutkijat ja kemistit tekivät töitä urakalla, että tilalle löydettiin vastaavia raaka-aineita muualta, kuin eläinkunnasta.
Näin jälkeenpäin ajatellen tuolloin olisi voinut tulla ihan maailmanlaajuinen kriisi, jos tauti olisi levinnyt ihmiseen. Viranomaiset hoitivat sen yllättävän tehokkaasti ja saivat taudin pysymään Euroopassa ja lähinnä Englannissa. Olin muutaman kerran matkoilla niinä vuosina ja muistan, että lentokoneesta tullessa piti kävellä desinfiointinesteessä ettei tauti leviä kengän pohjien kautta. Kosmetologien luentopäivillä asiasta oli silloin useampia luentoja, mutta kuluttajat eivät asiaan juurikaan reagoineet. Silloin oli huolena monia suurempiakin riskejä mitä kautta tauti olisi voinut tulla ihmiseen ettei kosmetiikan raaka-aineet kiinnostaneet. Muistan, että minulta asiasta kysyttiin vain muutaman kerran.
Tässä vaiheessa alettiin nopeasti kehittämään uusia kosmetiikan raaka-aineita. Silikonista löydettiin hyvä korvaava aine eläinperäisille öljyille. Silikonia nykyään parjataan kovasti, mutta kyllä se kuulostaa paljon paremmalta, kuin joku istukkauute raaka-aineena. Aluksi uusissa raaka-aineissa tuli erehdyksiä ennen, kuin niistä saatiin parhaat puolet esille. Näin kävi silikoninkin kanssa. Nykyään se on hyvä vesiliukoinen aineosa sekä synteettisenä, että luonnontuotteena. Ilmeisesti parhaat keksinnöt syntyy näin pakon edessä, koska tuolloinkin oli nopeasti löydettävä korvaavia aineita monella elämänalueella. Hyviä aineita kehitettiin ja nykyisin ei kukaan haikaile vanhojen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti