Pääsiäinen Berliinissä

Yritän aina järjestää sotahistoriaretkiäni pitkiin pyhiin etten joutuisi olemaan työstä pois. Pääsiäinen on aina hyvä ajankohta, koska vapaata on neljä päivää. Tosin pyhinä kaupat eivät ole auki eikä kaikki museotkaan.

Ilmasilta pelasti Berliinin

Kävimme Berliinin muurimuseossa ja Checkpoint Charlie museossa joissa kummassakin oli esillä miten monella tapaa ihmiset yrittivät paeta suljetusta DDR:stä. Jo heti sodan jälkeen kauan ennen muurin rakentamista oli Berliinin kohtalon hetket. Heti toukokuussa 1945 Saksan pääkaupunki Berliini jaettiin neljään osaan kaikkien liittoutuneiden kesken. Miehitysalueita hallinnoi Ranska, Englanti, USA ja Neuvostoliitto. Hyvin pian alkoi Länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton välille syntyä vastakkain asetteluja. Keväällä 1948 Neuvostoliitto pääätti savustaa muut miehitysvallat Berliinistä pois ja sulki kaikki maareitit Länsi-Berliiniin. Tuo Länsi-Berliini oli Neuvostoliiton miehitysalueen ympäröimä ja Neuvostoliitto hallitsi kaikkia maareittejä. Länsiliittoutuneet eivät tähän taipuneet, vaan päättivät huoltaa Länsi-Berliinin ilmateitse. Lähes vuoden eli toukokuuhun 1949 kaikki ruoka ja muut tarvikkeet tuotiin lentorahtina. Berliinin lentokentiltä nousi kuljetuskoneita noin puolentoistaminuutin välein. Tiukassa vauhdissa tapahtui myös paljon onnettomuuksia ja noin kuusikymmentälentäjä kuoli operaatiossa.

Stalingradin mottikin piti huoltaa ilmateitse

Jo toisessa maailmansodassa saksalaiset kehittivät tätä ilmasiltamenetelmää. Talvella 1942 Demjanskin motti Neuvostoliitossa huollettiin ilmateitse. Silloin noin satatuhatta saksalaista oli motissa kuukauden verran Demjanskinissa ja heille huolto lentoteitse pelasi hyvin. Sitten, kun saksalainen kenraali Pauluksen armeijakunta jäi mottiin Stalingradin edessä Hitler kielsi ehdottomasti  perääntymisen ja murtautumisen motista ulos. Göring joka johti Saksan imavoimia Luftwaffea lupasi voivansa huoltaa myös tuon armeijakunnan ilmateitse. Tämä oli täysin virhe arvio. Motissa oli nyt 200.000 tuhatta sotilasta ja lentomatka Stalingradiin oli noin tuhat kilometriä. He laskivat väärin myös lentokoneiden kantokyvyn. Pommeja koneet pystyivät ottamaan määrätyn kilomäärän, mutta ei elintarvikkeita samaa määrää. Osa pommeista oli lentokoneen ulkopuolella tavallaan koneen mahan alla eikä niiden tilalle voitu kiinnittää elintarvikelaatikoita. Ilmasiltaa yritetiin hetken aikaa, mutta menetetiin noin viisisataa lentokonetta. Niinpä tuo motti jäi huoltamatta ja kymmmeniä tuhansia saksalaissotilaita kuoli nälkään ja pakkaseen.