keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kenraali Harald Öhqvist

Luin juuri uuden kirjan nimeltään Harald Öhqvist - Mannerheimin haastaja. Tämä oli ties kuinka mones kirja vuoden sisään jossa Mannerheimia kritisoidaan. Jokainen kirjoittaja väittää sen olevan ainutlaatuista, että Mannerheim saa negatiivista kritiikkiä. Minusta se ei ole ollenkaan tavatonta, vaan kaikki nämä Mannerheimin ominaisuudet ja virheet ovat käyty läpi jo viisikymmentäluvulla Mannerheimin kuoltua. Se tuntuu olevan tämän hetken myyntivaltti ja sekin lisää kirjojen määrä, että tänä vuonna on kaksi sodan merkkipäivää. Jatkosodan loppumisesta tulee syksyllä seitsemänkymmentä vuotta ja talvisodan alkamisesta 30.11 seitsemänkymmentäviisivuotta.

Minusta tämä kirja Harald Öhqvististä kuvaa erinomaisesti miten hankalia persoonia Suomen sodanjohto oli ja miten pahasti heidän välinsä oli tulehtuneet. Öhqvist on mielestäni ollut yksi vaikeimmista ihmisistä kenraalikunnassa ja hänen itsepäisyytensä takia kuoli valtava määrä sotilaita. Harald Öhqvist syntyi 1891 ja hän oli hiukan vanhempi, kuin muut jääkärit. Öhqvist ehti suorittaa oikeustieteen opinnot ennen jääkäriksi lähtemistä. Mielestäni hänestä olisikin tullut parempi juristi, kuin sotilas. Hän oli äärettömän pikkutarkka ja yksityiskohtiin paneutuva ja ilmeisesti hän ei oikein hahmottanut suuria kokonaisuuksia. Se ei ole hyvä ominaisuus sotaa johtavalle kenraalille.

Talvisodassa Öhqvist sai jo huonon maineen, koska hän teki 23.12-39 hyökkäyksen joka kulkee sotahistoriassa nimellä Hölmön tölväys. Se oli siis hölmö ja huonosti suunniteltu hyökkäys jonka Öhqvist väkisin halusi laittaa alulle. Siinä kuoli 400 sotilasta ja haavottui yli 700 ja ihan turhaan. Jo tässä kohtaa hänen välinsä Mannerheimiin vaikeutui. Välirauhan aikana Öhqvist lähetettiin Saksaan hoitamaan sotilasyhteistyötä saksalaisten kanssa ja vasta keväällä -42 hän palasi Kannaksen rintamalle. Asemasodan aikana Öhqvist kehuskeli harrastaneensa metsästystä ja kalastusta enemmän, kuin koskaan rauhan aikana. Hän myös ehti riitaantua monien alaistensa kanssa puuttumalla jokaiseen pikkuasiaan. Mannerheim joutui puuttumaan hänen johtamiseensa alaisten valitusten takia.

Öhqvistin olisi pitänyt asemasotavaiheen aikana teettää Kannaksen panssariesteet ja muut puolustusesteet, mutta sen hän jätti tekemättä. Se kostautuikin sitten Neuvostoliiton suurhyökkäyksessä kesällä 1944, kun vihollisella oli suora tie Suomeen ilman mitään esteitä.  Keväälä -44 Mannerheim siirsi Öhqvistin pois rintamalta sotaväen tarkastajaksi ja se oli hänelle henkisesti todella kova isku. Ilmeisesti Öhqvistillä oli mielenterveysongelmia, koska jo 30-luvulla ylipäälikkö Sihvo vaati häntä sairauslomalle henkisen ylirasituksen takia. Jollain tapaa hän vaikuttaakin epävakaalta persoonalta ja hiukan vainoharhaiselta. Hän useaan otteeseen epäili joutuneensa muiden upseerien salaliiton kohteeksi. Hän kirjoitti pitkiä kirjeitä pohdinnoistaan välillä Mannerheimille ja yleensä hyvälle ystävälleen Eric Heinrichsille. Heinrichiäkin hän syytti selän takana pahan puhumisesta ja monesta muusta asiasta.

Ihmettelen miten monta meidän sodan aikaista kenraalia ja korkeaa upseeria on persoonaltaan hankalia ja epävakaita, jos en nyt ihan henkisesti sairaaksi heitä sanoisi. Milloinkohan joku tekisi tutkimuksen miten paljon sotilaita kaatui näiden upseerien henkilökohtaisten ongelmien ja keskinäisten riitojen vuoksi. En ymmärtänyt myöskään tätä lukemani kirjan nimeä "Mannerheimin haastaja". Minusta haastaja on henkilö joka pyrkii voittamaan haastetun ja on jotenkin parempi, kuin haastettu. Minun mielestäni Öhqvist ei millään tavalla haastanut Mannerheimia, vaan oli koko ajan rasitteena ja ongelmana hänelle. Öhqvist purnasi koko ajan kohtelustaan ja määräyksistään ja oli Mannerheimiin paljon enemmän yhteydessä, kuin muut kenraalit. Minä sanoisin häntä Mannerheimin hankalimmaksi alaiseksi. 

2 kommenttia:

  1. Ihka mielenkiintoinen juttu tämäkin. Nämä lyhyet historia pätkät ovat ihan mukavaa luettavaa, vaikka aikaisemmin en ikinä olisi viitsinyt kiinnostua mistään sotaan liittyvästä. Näiden juttujesi myötä jokin mielenkiinto on virinnyt.
    Asiani ei kuitenkaan koske jatkosotaa, vaan sotaa mustapäitä vastaan. Olen kohta neljänkymmenen ja edelleen odota sitä hetkeä, kun ihon teini-ikä päättyy. En ole yli kymmeneen vuoteen ollut ihonpuhdistuksessa, kun ne vaan räjäyttivät naamani entistä pahemmaksi. Nyt olen kiinnostunut tuosta tekemästänne Nanolift hoidosta, koska eräs tuttavani on kokenut hyviä tuloksia. Onko siitä rasvaisuuteen mitään apua? Tämän blogin oppien mukaan olen lisännyt kuorintaa ja miedontanut putsareita ja tuntuu siltä, että se auttaisi. Mihinkään kymmeniin hoitokertoihin minulla ei ole varaa enkä halua monia purkkeja kotikäyttöön. Onko mitään apua muutamalla hoitokerralla ja sitten, vaikka käynneillä parin kuukauden välein. Antibioottejakin joskus kokeilin, mutta siihenkään en enää ala ja Roaccutan kuulostaa ihan liian rankalta. Mitä mieltä niistä olet?

    VastaaPoista
  2. Tämän päivän postauksessa kirjoitinkin tuosta Roaccutanesta. Sillä on todella voimakkaasti ihoa ohentava vaikutus ja nelikymppisenä se saattaa nopeuttaa ihon vanhenemista. Antibiootit eivät oikeastaan auta kuin hetkellisesti ja kun kuuri loppuu tilanne palautuu.
    Nanolift hoidolla on ollut tosi hyvä apu rasvoittuvan aikuisen ihon tasapainottamisessa. Yleensä jo kolmen hoitokerran jälkeen näkyy selviä tuloksia. Kotihoidossa tarvitaan Dermalogicalta puhdistusaineet, voide ja tehotipat sekä yleensä kuorinta-aine. Muutos alkaa näkymään 2-3 kk kuluessa, jatkohoidoksi riittää hyvä kotihoito ja Nanolift hoito 4-8 v:kon välein.

    Inkeri

    VastaaPoista