Puhun usein asiakkaiden kanssa siitä miten omanlaisiaan persoonia kissat ja koirat ovat. Samassa perheessä elävät kissasisarukset ovat ihan erilaisia käytökseltään ja kummallakin on omat piintyneet tapansa. Nyt meidän perhettä ihmetyttää Jössen suunnaton mustasukkaisuus.
Minulla on koko elämäni ajan aina ollut kissa, tai useampiakin. Samoin koko lähisukuni ovat kissaihmisiä. Tunnen siis monen kissan käytöstapoja, mutta Jössen mustasukkaisuus on kyllä yliveto. Itselläni ei ole koskaan ollut mustankipeää kissaa ja en muista, että siitä olisi kissojen yhteydessä ollut puhettakaan enemmän se taitaa olla koirien luonteenpiirre. Jössehän on toinen näistä kissaveljeksistä, jotka tuli meille Kattilasta reilu kuusi vuotta sitten. Jösse oli tosi pelokas ja arka ja asuikin ensimmäiset kuukaudet sängyn alla. Nyt Jösse on ihan reipas ja hyvin ihmisläheinen sylikissa. Jösse on enempi minun kissa ja Valtsu taas jumaloi miestäni, Hertta on kissoistamme syrjään vetäytyvin ja on enemmän omissa oloissaan.
Nyt talvella Herttakin on paljon sisällä ja haluaa olla sylissä ja sehän ei Jösselle käy ollenkaan. Heti, kun Hertta asettuu jomman kumman syliin ilmestyy Jösse ja tunkee itsensä samaan syliin. Jössen pitää aina päästä lähemmäksi ihmistä, kuin toinen kissa. Hän pitää sellaisen könyämisen ja kaivamisen, että Hertta usein hermostuu ja lähtee pois. Valtsun kanssa Jösse mahtuu samaankin syliin, mutta heti hän siihen ryntää, jos Valtsukin sylissä on. Se on aivan hellyttävää tuo Jössen könyäminen, mutta harmittaa Hertan puolesta ettei hän saa olla sylissä rauhassa. Olemme pohtineet sitä, että voiko tämä käytös johtua siitä Jössen hylkäämisestä. Jösse ja Valtsu ovat olleet noin puolivuotiaita, kun heidät on jätetty heitteille. He olivat olleet jo kuolemaisillaan, kun pääsivät Kattilaan. Ihmisellehän tuollainen kokemus aiheuttaisi vakavia traumoja.
Kyllähän Jösse vahtii ruokiakin ihan eri tavalla, kuin muut kissat. Onneksi se ei enää piilota ruokaa, niin kuin hän teki ensimmäisen vuoden aikana. Aina, kun mieheni vanhemmat tulee kylään Jössekin asettuu yhdelle kahvipöydän tuolille ja suorastaan laskee vieraiden joka suupalan. Tilanne olisi suorastaan nolo ellei appivanhempani tietäisi Jössen taustaa. Kissat saa usein leikkeleitä tuliaisiksi ja vaikka Jössellä olisi ne nenän edessään, niin muiden syömä ruoka kiinnostaa enemmän. Ihana pieni persoona Jösse kyllä on, mutta sydän särkyy, kun ajattelen miten pysyviä traumoja eläimellekin tuollainen menneisyys aiheuttaa.
Minulla on koko elämäni ajan aina ollut kissa, tai useampiakin. Samoin koko lähisukuni ovat kissaihmisiä. Tunnen siis monen kissan käytöstapoja, mutta Jössen mustasukkaisuus on kyllä yliveto. Itselläni ei ole koskaan ollut mustankipeää kissaa ja en muista, että siitä olisi kissojen yhteydessä ollut puhettakaan enemmän se taitaa olla koirien luonteenpiirre. Jössehän on toinen näistä kissaveljeksistä, jotka tuli meille Kattilasta reilu kuusi vuotta sitten. Jösse oli tosi pelokas ja arka ja asuikin ensimmäiset kuukaudet sängyn alla. Nyt Jösse on ihan reipas ja hyvin ihmisläheinen sylikissa. Jösse on enempi minun kissa ja Valtsu taas jumaloi miestäni, Hertta on kissoistamme syrjään vetäytyvin ja on enemmän omissa oloissaan.
Nyt talvella Herttakin on paljon sisällä ja haluaa olla sylissä ja sehän ei Jösselle käy ollenkaan. Heti, kun Hertta asettuu jomman kumman syliin ilmestyy Jösse ja tunkee itsensä samaan syliin. Jössen pitää aina päästä lähemmäksi ihmistä, kuin toinen kissa. Hän pitää sellaisen könyämisen ja kaivamisen, että Hertta usein hermostuu ja lähtee pois. Valtsun kanssa Jösse mahtuu samaankin syliin, mutta heti hän siihen ryntää, jos Valtsukin sylissä on. Se on aivan hellyttävää tuo Jössen könyäminen, mutta harmittaa Hertan puolesta ettei hän saa olla sylissä rauhassa. Olemme pohtineet sitä, että voiko tämä käytös johtua siitä Jössen hylkäämisestä. Jösse ja Valtsu ovat olleet noin puolivuotiaita, kun heidät on jätetty heitteille. He olivat olleet jo kuolemaisillaan, kun pääsivät Kattilaan. Ihmisellehän tuollainen kokemus aiheuttaisi vakavia traumoja.
Kyllähän Jösse vahtii ruokiakin ihan eri tavalla, kuin muut kissat. Onneksi se ei enää piilota ruokaa, niin kuin hän teki ensimmäisen vuoden aikana. Aina, kun mieheni vanhemmat tulee kylään Jössekin asettuu yhdelle kahvipöydän tuolille ja suorastaan laskee vieraiden joka suupalan. Tilanne olisi suorastaan nolo ellei appivanhempani tietäisi Jössen taustaa. Kissat saa usein leikkeleitä tuliaisiksi ja vaikka Jössellä olisi ne nenän edessään, niin muiden syömä ruoka kiinnostaa enemmän. Ihana pieni persoona Jösse kyllä on, mutta sydän särkyy, kun ajattelen miten pysyviä traumoja eläimellekin tuollainen menneisyys aiheuttaa.
Kommentit
Lähetä kommentti