Luin jostain iltapäivälehdestä, että amerikkalaiset naiset meikkaavat myös yöksi ettei heidän puoliso näe heitä koskaan ilman meikkiä. Juttu vaikutti ihan kummalliselta, jos elää toisen ihmisen kanssa, mutta ei näytä luonnollista minäänsä jotain on pahasti pielessä.
Naisia joita lehdessä haastateltiin olivat 35-45-vuotiaita eli siis ihan aikuisia naisia. He kertoivat etteivät kehtaa näyttäytyä miehelleen ilman meikkiä. He epäilivät myös ettei heidän miehensä edes halua nähdä heitä ilman meikkiä. Heillä oli myös pelko, että mies lakkaa välittämästä heistä, kun he eivät ole laittautuneet. Yksi nainen kertoi tekevänsä uuden meikin ennen nukkumaan menoa. Hän puhdisti päivämeikin pois ja laittoi uudestaan ripsivärin, rajauksen ja kirkkaan huulipunan. On ihan kamalaa, jos ihminen ei edes kotioloissa uskalla olla rentona ja omana itsenään. Itse olen niin laiska, että ellen kelpaisi rönttöverkkareissa, tukka sekaisin ja ilman meikkiä suhde kaatuisi siihen. Lehdessä haastateltiin myös psykologia ja hänenkin mielestään parisuhde ei ollut kunnossa. Ihmiset, jotka asuvat yhdessä ja välittävät toisistaan hyväksyvät myös toisen ulkonäön. Mietin myös miksi nainen suostuu tähän pingottamiseen tekeekö kukaan mies mitään vastaavaa vaimonsa takia.
Suhtautuminen ulkonäköön on muuttunut todella paljon työvuosieni aikana. Eikä ollenkaan hyvään suuntaan. Ulkonäöstä on tullut ihan liian tärkeä asia ja suorastaan pakkomielle. Ollaan valmiita tekemään ihan mitä tahansa, että vastataan muodissa olevia kauneusihanteita. Oma persoona ei ole minkään arvoinen ja kaikkien pitäisi olla samasta muotista. Markkinamiehet ja lääketiede tekevät rahaa sillä, että luodaan uusia muotivirtauksia. Nuoret ihmiset ovat itsetunnoltaan heikkoja ja heitä on hyvä manipuloida. Tosin tästä meikkiasiasta tulee mieleeni pari tuttua, joita en ole koskaan nähnyt ilman meikkiä. Toinen oli kosmetologikollegani jonka kotona yövyikin usein 80-luvulla. Hän peseytyi vasta, kun minä ja perhe oltiin nukkumassa ja aamuisin hän oli jo hereillä ja meikattuna, kun muut heräsi. Samaan törmäsin erään yrittäjänaistuttavani kanssa. Olin hänen kanssaan useita kertoja samassa hotellihuoneessa, kun meillä oli kokouksia eri puolilla Suomea. En nähnyt häntä koskaan muuten, kuin täysin meikattuna ja tukka laitettuna.
Itse en lähtisi kaupungille, tai tulisi töihin ilman meikkiä, mutta kotioloissa en viitsi meikata. Olisi kamalaa, jos ei voisi hyväksyä omaa peilikuvaansa, kuin "pyhäpuvussa". Tiedän olevani meikattuna huomattavasti paremman näköinen, kuin ilman meikkiä ja niin ovat kaikki vanhenevat ihmiset. Sekin pitää hyväksyä, mutta on suuri ilo, että tietää pystyvänsä laittamaan itseään paljon kauniimmaksi. Ulkonäöstä ei saisi tulla maailman tärkeintä asiaa.
Naisia joita lehdessä haastateltiin olivat 35-45-vuotiaita eli siis ihan aikuisia naisia. He kertoivat etteivät kehtaa näyttäytyä miehelleen ilman meikkiä. He epäilivät myös ettei heidän miehensä edes halua nähdä heitä ilman meikkiä. Heillä oli myös pelko, että mies lakkaa välittämästä heistä, kun he eivät ole laittautuneet. Yksi nainen kertoi tekevänsä uuden meikin ennen nukkumaan menoa. Hän puhdisti päivämeikin pois ja laittoi uudestaan ripsivärin, rajauksen ja kirkkaan huulipunan. On ihan kamalaa, jos ihminen ei edes kotioloissa uskalla olla rentona ja omana itsenään. Itse olen niin laiska, että ellen kelpaisi rönttöverkkareissa, tukka sekaisin ja ilman meikkiä suhde kaatuisi siihen. Lehdessä haastateltiin myös psykologia ja hänenkin mielestään parisuhde ei ollut kunnossa. Ihmiset, jotka asuvat yhdessä ja välittävät toisistaan hyväksyvät myös toisen ulkonäön. Mietin myös miksi nainen suostuu tähän pingottamiseen tekeekö kukaan mies mitään vastaavaa vaimonsa takia.
Suhtautuminen ulkonäköön on muuttunut todella paljon työvuosieni aikana. Eikä ollenkaan hyvään suuntaan. Ulkonäöstä on tullut ihan liian tärkeä asia ja suorastaan pakkomielle. Ollaan valmiita tekemään ihan mitä tahansa, että vastataan muodissa olevia kauneusihanteita. Oma persoona ei ole minkään arvoinen ja kaikkien pitäisi olla samasta muotista. Markkinamiehet ja lääketiede tekevät rahaa sillä, että luodaan uusia muotivirtauksia. Nuoret ihmiset ovat itsetunnoltaan heikkoja ja heitä on hyvä manipuloida. Tosin tästä meikkiasiasta tulee mieleeni pari tuttua, joita en ole koskaan nähnyt ilman meikkiä. Toinen oli kosmetologikollegani jonka kotona yövyikin usein 80-luvulla. Hän peseytyi vasta, kun minä ja perhe oltiin nukkumassa ja aamuisin hän oli jo hereillä ja meikattuna, kun muut heräsi. Samaan törmäsin erään yrittäjänaistuttavani kanssa. Olin hänen kanssaan useita kertoja samassa hotellihuoneessa, kun meillä oli kokouksia eri puolilla Suomea. En nähnyt häntä koskaan muuten, kuin täysin meikattuna ja tukka laitettuna.
Itse en lähtisi kaupungille, tai tulisi töihin ilman meikkiä, mutta kotioloissa en viitsi meikata. Olisi kamalaa, jos ei voisi hyväksyä omaa peilikuvaansa, kuin "pyhäpuvussa". Tiedän olevani meikattuna huomattavasti paremman näköinen, kuin ilman meikkiä ja niin ovat kaikki vanhenevat ihmiset. Sekin pitää hyväksyä, mutta on suuri ilo, että tietää pystyvänsä laittamaan itseään paljon kauniimmaksi. Ulkonäöstä ei saisi tulla maailman tärkeintä asiaa.
Miksi ei voisi olla kaupungilla tai töissä ilman meikkiä?
VastaaPoistaOlen 40+ ikäinen ja meikkaan oikeastaan vain juhliin. Piirteeni (ripset/kulmakarvat) ovat tummat ja hiukseni jo harmaantuneet. Kevyt meikki ei näy, eli ihan sama meikkaanko vai en.
Yöksi en voi kuvitella meikkaavani ja en usko mieeni haluavan minun sotkevan lakanoita esim. kirkkaaseen huulipunaan.
Kerroin tässä omasta itsestäni. Minä en halua olla työssäni ilman meikkiä, koska katson sen kuuluvan työminääni. Se ei ole minulle mikään pakote, vaan teen sen mielelläni.
VastaaPoistaJokainen voi valita itse käyttääkö meikkiä työssään, vai ei ja varmaan puolet suomalaisnaisista ei käytä. Meidän asiakkaista varmaankin puolet ei käytä meikkiä ollenkaan ja se on heidän valintansa enkä minä puutu siihen.
Kritisoin tässä jutussani sitä, että meikkaaminen ja itsensä kaunistaminen on mennyt nyky yhteiskunnassa jo överiksi. Ollaan valmiita tekemään kaikkia temppuja, jotka jo vaarantaan terveydenkin. Meikin käyttö nukkuessa altistaa silmätulehduksille, koska meikki hiertyy helpommin silmiin. Ja sänkyvaatteetahan on meikissä jo yhden yön jälkeen.
Inkeri
Olen tehnyt sen johtopäätöksen, että mitä enemmän meikkiä sitä vähempi älyllisiä kykyjä. Jo työelämässä näki näistä meikkaavista korkokenkänaisista, että kaikki muu oli mielessä paitsi työ. He yleensä tulivat myöhästyneenä työhön, mutta lähtivät kyllä iltapäivällä ensimmäisinä.
VastaaPoistaKäytän Dermalogicaa siksi, että ihoni on hyvin allerginen ja atooppinen. Mihinkään kasvohoitoihin en viitsisi tuhlata aikaa ja rahaa. En pysty ymmärtämään kuinka joku voi keskellä päivää makoilla lätkyteltävänä yli tunninkin. En varmaan keksisi edes sellaista puheenaihetta mihin kosmetologikin pystyisi, niin pitkäksi aikaa.
Luen tätä blogia näiden historiajuttujen takia ja ihmettelen kovasti miksi ne ovat kauneushoitolan blogissa ja kuka ne kirjoittaa. Tässä blogissahan annetaan ymmärtää, että liikkeen omistaja kirjoittaisi ne itse. Kuitenkin teksteistä näkyy selvästi, että ne ovat asiantuntijan tekemiä.
Ja tästä provosta kyllä tunnistaa kirjoittajan. Voi harmi.
VastaaPoistaNämä mielipiteet meikkaamisesta ja älykkyydestä ovat aivan tuttuja minulle. Hoitolani alkuvuosina se heitettiin silmilleni useaan kertaan. Tuntui tosi pahalta vähä päälle kaksikymppisenä, kun joku viisikymppinen nainen sanoi suoraan minulle, että vaan tyhmät tytöt menevät kosmetologikouluun. Heille kyllä kelpasi minun tekemä kasvohoito, mutta meikistä he jaksoivat joka kerta paasata miten fiksuja olivat, kun eivät olleet koskaan edes huulipunaa käyttäneet. Yleensä tähän mielipiteeseen liittyi myös moraalinen paheksunta, että meikkaava nainen on sama kuin prostituoitu. Nuorena nielin kaiken tämän itku kurkussa. Nyt vanhemmiten ymmärrän mikä katkeruus ja epävarmuus omasta naisellisuudesta piilee näissä puritaanisissa mielipiteissä. Samalla, kun mollataan toisen meikkaamista ja korkokenkiä alitajunta pohtii olisiko sittenkin ollut mukavampaa valita itsekin sama tie. Yleensä nämä naiset ovat ehkä jo lapsuudessa tapahtuneesta ulkonäön mollaamisesta tehneet päätelmän ettei heidän kannata ulkonäköään korjailla se ei kuitenkaan onnistuisi. Ulkonäkö on niin tärkeä asia jokaiselle ihmiselle, että pienikin negatiivinen kommentti varsinkin lapsena saa ihmisen toimimaan mitä kummallisemmalla tavalla lopun ikäänsä.
VastaaPoistaSuurin osa lukijoista ajattelee, että nämä voimakkaat mielipide kirjoitukset ovat provokaatioita. Se voi olla ihan tottakin, kun en oikein tunne näitä nettikirjoittelun tapoja. Itse löydän kyllä näistä kirjoitteluista totuuspohjaakin, koska olen useammankin näistä kommenteista kuullut vuosien varrella ihan suoraan minulle sanottuna. Työni ulkonäön parissa on niin herkkää aluetta, koska ongelmat, tai yleensä kuvitellut ongelmat ulkonäössä saavat ihmisen käyttäytymään hyvinkin erikoisesti. Siitä kertoo myös nämä nykypäivän runsaat plastiikkakirurgian toimenpiteet. Ihminenhän uskoo helposti, että isommat rinnat tekevät hänestä onnellisemman ja se päättyy pettymykseen.
Tutkija Marjo Kamila on juuri keräämässä aineistoa tutkimukseen miten läheisten kommentit ulkonäöstä lapsena ovat vaikuttaneet ihmiseen. Kerron tästä tutkimuksesta ja kokemuksien keräämisestä enemmän tuonnempana. Siihen voi tutustua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilla.
Tuosta pitää kiittää, että sotahistoriajutut vaikuttaa asiantuntijan tekemiltä. Sen parempaa kiitosta en voisi saada. Toisaalta kyllähän minä itse tiedän, että nämä ihonhoitojutut ovat asiantuntijan tekemiä ja sotahistoriajutut harrastelijan. Siinä mielessä lukijan kommentti ei pitänyt paikkaansa. No, ilahtunut olen kuitenkin, että edes joku luulee näkevänsä sotahistoriaharrastukseni tuloksena asiantuntijuutta:)
Inkeri
Jopas on kummallinen selitys, että olisin muka kateellinen näille meikkinaamoille. Minusta tuntuu vastenmieliseltä pelkkä ajatuskin, että piirtäisin joka aamu omat kasvoni. Työelämässä seurasin miten paljon aikaa ja rahaa tuo meikkien käyttö vei eikä heistä kukaan siitä sen onnellisemmaksi tullut.
VastaaPoistaEdelleenkin ihmettelen mitä nämä sotahistoriajutut tekee tällaisessa blogissa. Ilmeisesti pääosa jutuista kopioidaan muualta ja laitetaan sen verran omaa juttua väliin, että se näyttäisi itse kirjoitetulta. Eikö ole tullut mieleen, että jokaisella kirjoittajalla on tekijänoikeus eikä niitä voi kuka tahansa lainailla.
Voi sentään. Katkeruus ja kateus niitä naisia kohtaan jotka uskaltavat pitää huolta itsestään. Toivottavasti katkera anonyymi ei ole nyrkin ja hellan välissä.
VastaaPoista