torstai 10. huhtikuuta 2014

Ihmisarvoa pitää kunnioittaa

Olen hiukan hankalassa vaiheessa sotahistoria harrastukseni kanssa. En oikein enää tiedä vienkö minä harrastusta, vai harrastus minua. Olen niin perinpohjin uppoutunut Neuvostoliittoon, Stalinin terroriin ja Gulagin leireihin. Onneksi jään pitkästä aikaa lomalle, niin voin selvitellä päätäni rauhassa. Lähdemme sunnuntaina Madridiin ja tarkoitus oli perehtyä Espanjan sisällissotaan ja Francon diktatuuriin. Nyt olenkin jumissa Neuvostoliiton aroilla yhtä pahasti, kun Hitler aikoinaan. Sattumalta olen löytänyt antikvariaateista todella monia hyviä kirjoja joissa kuvataan Stalinin aikakautta neuvostokansalaisen silmin.

Minun on ihan mahdoton käsittää miten monisatamiljoonainen kansa on voitu alistaa ihan järjettömään diktatuuriin ja silmittömään väkivaltaan. Olen löytänyt useita mielenkiintoisia muistelmateoksia Neuvostoliiton taiteilijoista. He ovat saaneet tarinansa julki, koska loikkasivat länteen ja uskaltautuivat sieltä käsin kertoa totuuden Neuvostoliiton totalitäärisestä hallinnosta. Luin alkuviikosta balettitanssija Maja Plisetskajan ja pianisti Vladimir Horowitzin elämäkerrat.
Kummankin isä oli kadonut 30-luvun lopulla Stalinin puhdistuksissa. Plisetskajan äiti oli ollut kymmenen vuotta vankileirillä ja muita sukulaisia oli vangittu myös. Samoin Horowitzin suvusta oli moni kadonnut vankileirien kierteeseen. Eräs Plisetskajan tarina kuvaa hyvin miten uskomattomasta järjestelmästä oli kyse. Plisetskaja pääsi ensimmäistä kertaa ulkomaille esiintymään Bolsoin baletin mukana 50-luvun alussa. Se oli monen mutkan kautta saavutettu etu mikä ei ihan äkkiä toistunutkaan, koska Plisetskaja teki suuren töppäyksen. Balettiseurue esiintyi Prahassa ja Tsekkoslovakiahan oli samaan Varsovan liiton leiriä, kuin Neuvostoliittokin. Kukaan seurueesta ei päässyt yksin mihinkään ja mukana oli lukuisia KGB:n virkailijoita. Esiintymisissä piti korostaa neuvostoyhteiskunnan ihanuutta ja Stalinin jumaloimista. Eräällä bussimatkalla hotellista esiintymispaikkaan Plisetskaja
näki kadulla kauniin koiran taluttajansa kanssa. Hän spontaanisti ihasteli koiran söpöyttä, mutta se oli suuri virhe. KGB:n virkailija ojensi heti häntä, että ei saa ihailla muita, kuin Neuvostoliitton koiria koska ne oli ehdottomasti hienompia, kuin missään muualla. Sen tapauksen jälkeen kesti useita vuosia, kun Plisetskajaa päästettiin uudestaan ulkomaille.

Tämän hetkinen maailman tilanne tuo myös mieleeni vertauskohtia historiasta. Minusta media jättää ihmeteltävän vähälle huomiolle ihmisoikeuksien loukkaukset mitkä monissa maissa on arkipäivää. Itse kokoan tietoni monia kanavia pitkin ja luotan, vain määrättyjen toimittajien ja lehtien uutisointiin. Viime viikonloppuna oli hyvin uhkaavalta kuulostava välikohtaus Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Kiovan keskustaan oli kokoontunut mielenosoittajia sekä nykyhallinnon kannattajista, että vallasta syrjäytytetyn Janushevin kannattajia. Tämän hetken hallintoa puoltaneet olivat pakottaneet vastapuolen ihmisiä konttaamaan kadulla heidän edessään. Paikalla olleet miliisit eivät olleet millään tavalla puuttuneet tapahtuneeseen. Tapahtuma oli selvää toisintoa vuoden-33 Saksan tapahtumista. Viikonloppuna oli myös löydetty eräs Janushevin läheinen politiikko kidutettuna kuoliaaksi. Vastaavia tapahtumia löytyy kyllä historiasta kymmenittäin.

Egyptin tapahtumat järkyttävät minua syvästi. Pari viikkoa sitten uutisoitiin, että entisen presidentti Mursin kannattajia oli tuomittu kuolemaan 529 henkeä. Se on aivan käsittämätön määrä. Miten moneen ihmiseen ja perheeseen vaikuttaa niin monen ihmisen kuolema. Ihmettelen ettei kansainväliset yhteisöt puutu tähän mitenkään. Asia ei ole ollut esillä edes kovin yleisesti. Uutiset Egyptistä heidän nykyhallinnon aikana ovat kovasti vähentyneet ja se on aina paha merkki. En pysty käsittämään, että sellainen vanha sivistysvaltio, kuin Egypti sortui niin nopeasti näin syvälle koston kierteeseen. Toivon kuitenkin ettei näiltä asioilta suljeta silmiä meillä länsimaissa. Emme voi asioille mitään, mutta ne pitää kuitenkin tiedostaa. Ihmishenki on aina arvokas ja ainutkertainen ja ketää ei saa mielivaltaisesti tappaa.





5 kommenttia:

  1. Täytyy kyllä ihmetellä kuka näitä juttuja kirjoittaa? Olet moneen kertaan kirjoittanut tekeväsi pitkiä työpäiviä ja sitten muka kerrot lukeneesi sitä, tai tätä muutamassa päivässä. Eihän se ole mahdollista, vai etkö nuku koskaan? Miksi ei voi suoraan myöntää, että osaa jutuista kirjoittaa joku muu. Ei kaikkea kunniaa tarvitse itselleen ottaa kyllähän se riittää, että kirjoitat erittäin hyviä neuvoja omasta työstäsi.

    Tietysti ihminen saa kirjoitella omassa blogissaan mitä tahansa, mutta kyllähän sen huomaa, että historiajutut on sen alan ammattilaisten tekemiä. Selailin noita alkuvuoden juttuja ja sieltä löytyy jo sellainen kirjaluettelo ettei työssä käyvä ihminen mitenkään pystyisi niitä lukemaan. Sitten on vielä juttuja teattereista ja museoista, ympäri vuorokauden täytyisi olla liikkeellä, jos yksi ihminen ne kaikki ehtisi tekemään. Olisi ihan kiva, jos jokaisen jutun tekijä tulisi esiin ihan omalla nimellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas taas väite! Et ilmeisesti ole Inkun asiakas, kun et ole huomannut, että keskusteluunkin nousee usein hänen harrastuksena. Minusta on kiva aina udella missä asioissa hän nyt liikkuu, joten ei tulisi mielenikään, että joku muu kirjoittaa tässä blogissa.

      Ärsyynnyn ihan Inkun puolesta, kun tavallaan epäillään hänen rehellisyyttään. Mitä hyötyä hänen kauneushoitolalle olisi, jos vaikka joku historian ope kirjoittaisi sotajuttuja. En usko sen ainakaan lisäävän asiakasmäärää. Näistä kirjoituksista näkeekin ihan selvästi, että ne ovat kaikki saman ihmisen tekemiä. On tosi tylsää, että joku jaksaa kaivella jotain negatiivista näin mukavasta blogista. Inkku tekee hyvää työtä, koska jakaa ilmaiseksi ammattitaitoaan ja kokemuksiaan. Olisit kiitollinen siitä etkä vouhkaisi turhaan.

      Poista
    2. Ikävää ja loukkaavaa, että asiallinen kommenttini leimataan vouhkaamiseksi. Olen varma, että todella moni lukija on ihmetellyt samaa, kuin minäkin. Ainoastaan täysin ajattelematon ihminen uskoo siihen, että jutut olisi jonkun kosmetologin tekemiä. Sitä en pysty sanomaan mitä hyötyä tälle blogille ja kauneushoitolalle näistä sotahistoria jutuista olisi. Lähinnä uskoisin sen olevan erikoisuuden tavoittelua ja oman itsensä korostamista.
      Niin kuin jo sanoinkin, että minulle on muuten ihan sama mitä kukakin kirjoittaa, mutta toisen tekemän työn omiminen omiin nimiinsä on vastenmielistä. Voisi jopa epäillä, että asiakkaatkin on jotenkin aivopestyjä, kun kritiikittömästi hyväksyy kaiken. Pitäisikö tehdä johtopäätös ettei kosmetologin vakioasiakkaat ole kovin suurella älyllä siunattuja?

      Poista
  2. No huhhuh mitä tekstiä.. :D on se kummaa miten kateellisia jotkut voi olla toisten elämästä. Kirja käteen hei ;)

    VastaaPoista
  3. Ei voi kun hämmästellä mitä ihminen voi toiselta kadehtia. Kuka kieltää harrastamasta lukemista, tai historiaa. Sehän on valinta kysymys. Nämä kommentit kyllä osoittaa miten pieni ihminen voi sielultaan olla. Tässäkin Inkerin postauksessa oli kysymys vakavasta ihmisoikeuksien loukkauksesta ja joku alkaa pohtimaan toisten ajankäyttöä. Julmaa.

    VastaaPoista