Tunnustan olevani feministi ja olen tasa-arvon eteen tehnyt paljon työtä luottamustehtävissäni. Kannatan ajatusta, että työpaikan saa aina paras ja sopivin hakija oli hän sitten mies, tai nainen. En hae naisille mitään etuoikeuksia, vaan tasa-arvoista kunnioitusta kumpaakin sukupuolta kohtaan. Olen 1980-90-luvuilla nähnyt paljon naisia syrjiviä asioita, jotka ovat nykyisin korjattu. Nyt olen huolissani siitä alkaako naiset luoda miehille määrättyä profiilia välittämättä heidän yksilöllisyydestään. Koen myös, että naisten suvaitsevaisuus on vähentynyt huomattavasti.
Kokemukset liittyy nyt ihan omaan elämääni eikä koko yhteiskunnan tasolle, mutta pahaa pelkään, että nämä esimerkit kertoo paljon koko nykyisestä elämän piiristä. Viime aikoina olen kokenut, että sotahistoriaharrastukseni häiritsee toisia naisia kovasti. En ilmeisesti sovi siihen stereotyyppiin mitä he ovat kosmetologin ajatelleet olevan. Se tuottaa suorastaan vihamielisyyttä, kun olen rikkonut rajoja ja en sovi heidän ennakkokäsitykseensä. Yleensä tämä vihamielisyys näkyy syytöksinä sotahulluudesta ja murhanhimosta ja heiltä puuttuu täysin tieto siitä mitä sotahistoria, tai poliittinen historia on. Nykyisin en enää koskaan koe miesten puolelta tällaista epäluuloa ja tuomitsemista, vaan he ovat positiivisen kiinnostuneita harrastuksestani. Pyrin yleensä välttämään etten puhu harrastuksestani juuri missään, koska en jaksa aina selitellä miksi harrastan sotahistoriaa. Eihän muidenkaan tarvitse selitellä omia harrastuksiaan. Nyt näyttääkin siltä, ettei miehet olekaan enää sovinisteja, mutta naiset jakavat asiat voimakkaasti miesten töihin ja naisten töihin.
Toinen juttu mikä minua kiusaa on naisten suhtautuminen meidän hoitolan miesasiakkaisiin. Olen aika kyllästynyt selittelemään hoidossa olevalle asiakkaalle miten eteisestä kuuluu miesten ääntä ja kuinka Marin työhuoneessa voi puhua mies. Tuntuu, että jotkut suorastaan järkyttyy ja minulle tulee tunne, että pitääkö tässä nyt rauhoitella ettei tähän hoitohuoneeseen ole kukaan mies ryntäämässä. Meidän hoitolassa saattaa olla miehiä monesta syystä se ei ole mikään miesvapaavyöhyke. Siellä saattaa olla oma mieheni auttamassa jonkun asian takia, tosin harvoin, mutta joskus kuitenkin. Miehiä saattaa olla, vaikka tietokonekorjaajina, tekemässä remonttia, toimittajia tekemässä haastattelua tai myymässä jotain tuotetta, tai palvelua. Yleensä he ovat meidän asiakkaita, jotka tulevat kasvohoitoon, tai ostamaan tuotteita, tai lahjakortteja.
Viime vuoden puolella eräs tuntematon rouva tuli ostoksille ja, kun hän huomasi nuoren miehen istuvan odotustilassa hän ensimmäisenä tivasi pojalta, että mitäs tämä on. Onneksi juuri sillä hetkellä pojan kännykkä soi ja hänen äitinsä ilmoitti tulleensa häntä hakemaan. Sen jälkeen rouva sanoi minulle olevansa kovin ihmeissään mikä paikka tällainen hoitola on, kun miehet on heti vastassa. Yritin pysyä kohteliaana ja selittää, että myös pojilla ja miehellä on iho ja iho-ongelmia. Ilmeisesti hän kauhistui lopullisesti, kun häntä en ole sen jälkeen nähnyt. Miehet ja pojat ei koskaan itse kyseenalaista voivatko he tulla ihonpuhdistuksiin ja kasvohoitoihin. Noin kymmenenprosenttia vakioasiakkaistamme on miehiä ja moni heistä on ollut asiakkaani kolmekymmentävuotta. Minusta tuntuu pahalta, että naiset vaativat jotain ihme miehisyyttä ettei ihoakaan voi hoitaa. Ilmeisesti mukana on jotain homokammoa ja epäluuloa vähän kaikkea kohtaan. Itse en yhtään ymmärrä mitä vanhakantaista vouhkaamista se on, että asiasta tehdään vielä niin suuri numero. Minusta on erittäin epäkohteliasta tivata minulta miksi miesasiakas oli meillä, mitä hänelle tehtiin ja kuka hän oli. Sellaista ei kukaan kysy toisen naisasiakkaan takia enkä minä tietenkään näihin kysymyksiin vastaa. Mielestäni tässä asenteessa on jotain aivan perusteellisesti pielessä ja tuntuu pelottavalta, että näkyykö se muillakin elämän alueilla. Minusta nämä naiset nyt vaativat ettei mies itke eikä saa näyttää tunteitaan. Hänellä ei siis voi olla ongelmia ihonsa kanssa eikä hän saa tuntea pahaa mieltä, tai harmia ihon takia.
Kokemukset liittyy nyt ihan omaan elämääni eikä koko yhteiskunnan tasolle, mutta pahaa pelkään, että nämä esimerkit kertoo paljon koko nykyisestä elämän piiristä. Viime aikoina olen kokenut, että sotahistoriaharrastukseni häiritsee toisia naisia kovasti. En ilmeisesti sovi siihen stereotyyppiin mitä he ovat kosmetologin ajatelleet olevan. Se tuottaa suorastaan vihamielisyyttä, kun olen rikkonut rajoja ja en sovi heidän ennakkokäsitykseensä. Yleensä tämä vihamielisyys näkyy syytöksinä sotahulluudesta ja murhanhimosta ja heiltä puuttuu täysin tieto siitä mitä sotahistoria, tai poliittinen historia on. Nykyisin en enää koskaan koe miesten puolelta tällaista epäluuloa ja tuomitsemista, vaan he ovat positiivisen kiinnostuneita harrastuksestani. Pyrin yleensä välttämään etten puhu harrastuksestani juuri missään, koska en jaksa aina selitellä miksi harrastan sotahistoriaa. Eihän muidenkaan tarvitse selitellä omia harrastuksiaan. Nyt näyttääkin siltä, ettei miehet olekaan enää sovinisteja, mutta naiset jakavat asiat voimakkaasti miesten töihin ja naisten töihin.
Toinen juttu mikä minua kiusaa on naisten suhtautuminen meidän hoitolan miesasiakkaisiin. Olen aika kyllästynyt selittelemään hoidossa olevalle asiakkaalle miten eteisestä kuuluu miesten ääntä ja kuinka Marin työhuoneessa voi puhua mies. Tuntuu, että jotkut suorastaan järkyttyy ja minulle tulee tunne, että pitääkö tässä nyt rauhoitella ettei tähän hoitohuoneeseen ole kukaan mies ryntäämässä. Meidän hoitolassa saattaa olla miehiä monesta syystä se ei ole mikään miesvapaavyöhyke. Siellä saattaa olla oma mieheni auttamassa jonkun asian takia, tosin harvoin, mutta joskus kuitenkin. Miehiä saattaa olla, vaikka tietokonekorjaajina, tekemässä remonttia, toimittajia tekemässä haastattelua tai myymässä jotain tuotetta, tai palvelua. Yleensä he ovat meidän asiakkaita, jotka tulevat kasvohoitoon, tai ostamaan tuotteita, tai lahjakortteja.
Viime vuoden puolella eräs tuntematon rouva tuli ostoksille ja, kun hän huomasi nuoren miehen istuvan odotustilassa hän ensimmäisenä tivasi pojalta, että mitäs tämä on. Onneksi juuri sillä hetkellä pojan kännykkä soi ja hänen äitinsä ilmoitti tulleensa häntä hakemaan. Sen jälkeen rouva sanoi minulle olevansa kovin ihmeissään mikä paikka tällainen hoitola on, kun miehet on heti vastassa. Yritin pysyä kohteliaana ja selittää, että myös pojilla ja miehellä on iho ja iho-ongelmia. Ilmeisesti hän kauhistui lopullisesti, kun häntä en ole sen jälkeen nähnyt. Miehet ja pojat ei koskaan itse kyseenalaista voivatko he tulla ihonpuhdistuksiin ja kasvohoitoihin. Noin kymmenenprosenttia vakioasiakkaistamme on miehiä ja moni heistä on ollut asiakkaani kolmekymmentävuotta. Minusta tuntuu pahalta, että naiset vaativat jotain ihme miehisyyttä ettei ihoakaan voi hoitaa. Ilmeisesti mukana on jotain homokammoa ja epäluuloa vähän kaikkea kohtaan. Itse en yhtään ymmärrä mitä vanhakantaista vouhkaamista se on, että asiasta tehdään vielä niin suuri numero. Minusta on erittäin epäkohteliasta tivata minulta miksi miesasiakas oli meillä, mitä hänelle tehtiin ja kuka hän oli. Sellaista ei kukaan kysy toisen naisasiakkaan takia enkä minä tietenkään näihin kysymyksiin vastaa. Mielestäni tässä asenteessa on jotain aivan perusteellisesti pielessä ja tuntuu pelottavalta, että näkyykö se muillakin elämän alueilla. Minusta nämä naiset nyt vaativat ettei mies itke eikä saa näyttää tunteitaan. Hänellä ei siis voi olla ongelmia ihonsa kanssa eikä hän saa tuntea pahaa mieltä, tai harmia ihon takia.
Kirjoittamasi suhtautuminen miehiin hoitolassasi kuulostaa oudolta luettuna. Ehkä miellän sen osittain siihen että asiakkaanasi on myös iäkkäämpiä henkilöitä jotka ovat eläneet erilaisessa käsityksessä "miehisyyden osalta".Ei tämä tietysti täysin selity iällä, monet ovat avartaneet maailmankatsomustaan ja elävät tässä päivässä. Miehet haluavat yhtälailla näyttää vetovoimaisilta ja huolehtia itsestään. Nykypäivänä se on mielestäni ihan itsestäänselvyys. En jaksa mitenkään uskoa että omaa ikäluokkani(alle 30v) naiset hämmästelisivät kasvohoitolassa miestä. Onneksi oman paikkakuntani dermalogica hoitolassa en ole moiseen törmännyt. Heillä on ihan nimenäkin kauneus ja komeushoitola, ihan juuri siksi että jokainen on heille tervetullut. Ja niin on Inkerinkin luo, en tarkoita sitä. Tässä olisi kyllä asennemuutoksen paikka asiakkaiden osalta jotka tätä hämmästelevät.
VastaaPoistaValitettavasti en pysty tuolla iälläkään selittämään tätä asennetta. Hämmästelijät ovat olleet 40-60-vuoden väliltä eli juuri sitä ikäluokkaa joiden omat pojat on ihonpuhdistusiässä. Toivottavasti tämä on ihan sattumaa ja ohi menevä ilmiö, mutta oudolta se minustakin tuntuu ja siksi nostan sen esillekin.
VastaaPoistaVanhemmalla ikäluokalla on paljon avarampi käsitys miesten ihonhoidosta. Minulla kävi jo 80-luvulla esimerkiksi sotaveteraaneja kasvohoidoissa. He olivat oppineet käymään kuntoutuksissa ja eri kylpylähoidoissa ja pitivät kasvohoitoa siisteyteen liittyvänä asiana. Hämeenlinnahan on armeijapaikkakunta ja suurin osa miehistä, jotka olivat vakioasiakkaita 80-luvulla olivat armeijan palveluksessa. Nykyisin näin ei ole varmaankin sen takia, että armeijan työntekijä määrä on vähentynyt huomattavasti.
Meillä ei ole myöskään miesasiakkaiden määrä mitenkään muuttunut näiden lähes neljänkymmenenvuoden aikana. Noin kymmenen prosenttia asiakkaistamme on miehiä, mutta uskon sen olevan muissa kauneushoitoloissa paljon enemmän. Me emme ole mitenkään kohdentaneet mainontaa erityisesti miehiin, koska naisistakin murto-osa käyttää kosmetologien palvelua. Suomalaisista naisista noin viisitoistaprosenttia käy kosmetologilla säännöllisesti ja yli puolet viisikymppisistä naisista ei ole koskaan käynyt kosmetologilla. Joten työmaata kyllä riittää.
Toivotaan, että tämä suhtautuminen miesasiakkaisiin on aivan sattumaa eikä kerro mistään suuremmasta suvaitsemattomuusilmiöstä.
Inkeri