lauantai 20. elokuuta 2016

Kissojen kesäkuulumisia

Moni asiakas on kysellyt mitä meidän talon kissoille kuuluu ja varsinkin Ykä kiinnostaa monia. Pääasiassa kaikille kuuluu ihan hyvää ja Ykän kohdalla on asiat oikein hyvin. On suuri huojennus, kun ei enää tarvitse pohtia missä Ykä yönsä viettää. Ykä nukkuu kaiket yöt vanhempieni sängyssä ja on nukkunut jo koko kesän.

Alkukesästä oli pieni harmin aihe, kun Kultsun etutassu kipeytyi. Se tapahtui nopeasti, kun illalla hän hiukan aristi tassua, niin aamulla sen päälle ei voinut astua ollenkaan. Siitä paikastahan oli lähdettävä lääkäriin, koska me emme itse löytäneet mitään vikaa tassusta. Lääkärissä selvisi, että joku oli purrut tassuun ja lääkäri epäili oravaa. Kyllähän meidän pihassa oravia on ja voihan olla, että ne puolustaa pentujaan niin kovasti, että Kultsu ei ehtinyt karkuun. Mitään tikkejä ei tassuun laitettu ainoastaan antibioottipiikki ja antibioottikuuri kotiin riitti hoidoksi. Harmillista, että Kultsulle aina sattuu jotain. Tämä oli hänen nelivuotisessa elämässään kolmas antibioottikuuri. Se on poikkeuksellisen paljon, kun kenelläkään muulla meidän kissalla ei ole ollut yhtään kuuria sinä aikana. Kultsu on vähän kai säheltäjä, kun aina sille sattuu ja tapahtuu. Nykyisin Kultsu on ominut täysin Ykää varten terassille tehdyn makuukopan. Meidän piti siivota pois nuo Ykän makuupaikat, kun hän ei niitä enää tarvitse, mutta Kultsu on ihan kiinni kasvanut koppaansa. Hän nukkuu joka päivä kopassaan tuntikausia ja meidän pitää taas talvella laittaa koppaan nyt Kultsua varten lämmittävä sähkötyyny.

Tyttöjen riitatilanne on edelleen vanhalla mallilla ja Hertta ja Pikkuleidi ei siedä toisiaan hetkeäkään. Onneksi olemme kehittäneet niin hyvän merkinantosysteemin ettei ne ole kertaakaan kesän aikana kohdanneet. Nehän tappelevat karvat pölisten, jos pääsisivät yhteen. Siltä vältytään, kun se joka laittaa tyttönsä ulos nostaa samalla merkkilapun ulko-oven kahvaan. Silloin toista tyttöä ei päästetä ulos ennen, kuin toinen on saatu sisälle. Välillä huomaan, että jos Hertta näkee Pikkuleidin ikkunasta, niin heti pitää murista ja pörhistellä, vaikka toinen on ulkona.

Tätä kirjoittaessa Jösse könyää sylissäni ja se on niin mahdottoman mustis ettei kukaan muu saa olla minun sylissä. Hertta tuli heti syliini, kun asetuin lepotuoliin kirjoittamaan. En tiedä mistä Jösse huomasi, että Hertta tuli syliini, kun hän itse oli yläkerrassa painimassa Valtsun kanssa. Niin vaan Jösse ryntäsi paikalle ja möyrii itseään lähemmäksi minua, kun Hertta on. Se on aivan huvittavaa, että Jössen pitää tehdä se joka kerta. Kyllä muutkin saa olla sylissäni kunhan Jösse on lähinnä minua. Yleensä hän asettuu kainalooni nukkumaan ja Hettta nukkuu jalkojen päällä. Valtsu onkin aina mieheni sylissä, kun ei kaikki kolme oikein minulle mahdu. Täplyä en vielä maininnut ja hänhän on Kultsun ja Pikkuleidin veli. Täply on niin tasaisen rauhallinen ja tulee toimeen aivan kaikkien kanssa.  Sellainen on tämä meidän seitsemän kissan lauma ja jokainen on omanlaisensa persoona ja meille kaikki on yhtä rakkaita. 

2 kommenttia:

  1. Anonyymi22:55

    Kiva kirjoitus. Olihan nyt niin, että tuo Ykä saa teiltä pysyvän kodin?

    Henna

    VastaaPoista
  2. Totta kai Ykä jää pysyvästi meille. Se on meille yhtä rakas, kun muutkin kissat ja oikeastaan Ykä saa eniten huomiota. Me seuraamme vieläkin tosi tarkkaan Ykän sopeutumista ja oppimista talon tavoille. Ihmeteltävän nopeasti sille tuli ihan samat käytös tavat, kuin muillekin. Esimerkiksi äitini kissoilla on tapana hypätä keittiön pöydälle, kun ne tulevat ulkoa ja ovat sateessa kastuneet. Äitini kuivaa ne ja putsaa tassut. Nyt Ykäkin jo vartoilee pöydällä vuoroaan, kun koko sakka pyyhältää sisälle kerralla. Se antaa myös ihan luottavaisesti putsata itseään ja antaa myös katsoa suuhun, kun tarkistamme onko hammaskiveä. Sitä kyllä ihmettelen, koska meidän Jösse ei anna katsoa hampaitaan. Tosin äitini on huomattavasti tarkempi kissan hampaiden kanssa, kuin minä ja ne ovat oppineet viikottaiseen putsaukseen.

    Inkeri

    VastaaPoista