Luin eilen toisen osan Maarit Tyrkön Kekkoskirjoista nimeltään Presidentti ja Toimittaja. Huomaatte varmaan tämän jutun otsikosta mitä mieltä kirjasta ja kirjoittajasta olen. Viime vuonna, kun luin ensimmäisen kirjan Tyttö ja nauhuri olin niin ärsyyntynyt, että ajattelin lopettaa Tyrkön kirjojen lukemisen siihen. Kuitenkin tämä uutuus sai niin suuren julkisuuden ihan uutislähetyksiä myöden, että ajattelin kärsiä vielä yhden kirjan verran. Jotain varmaan kertoo sekin, että kirjassa oli viisisataa sivua ja luin sen perjantai-iltana noin viidessä tunnissa. Kirja ei siis antanut mitään enempää ajattelun aihetta, että olisi pitänyt pysähtyä miettimään.
Tuosta ensimmäisestä kirjasta kerroinkin jo vuosi sitten ja mielikuvani on se, että olipa harvinaisen epämiellyttävä itsekehuinen kirja. Tässä toisessa kirjassa tuo kirjoittajan itseihailu ei enää ole niin suuressa roolissa, mutta edelleen se on yksi kirjan johtava teema. Tyrkkö kertoo kirjan kirjoittamisen syyn olevan se, että Kekkonen pyysi häntä kirjoittamaan siitä millainen hän on presidentin roolin takana. Omasta mielestään ilmeisesti hän kertoo Kekkosesta, mutta lukija lukee Tyrkön omia muistelmia kirjailijan nuoruudesta 1970-luvulla. Kaikissa lehtijutuissa annetaan ymmärtää, että Tyrkkö oli niin paljon Kekkosen kanssa yhdessä oman ihanan persoonansa ansiosta johon presidentti oli ihastunut. Näinhän se ei ollut. Toimittaja Maarit Tyrkkö palkattiin auttamaan presidentti Kekkosta hänen muistelmien ja muiden kirjallisten töiden järjestykseen saattamisessa. Hän sai ensin puolen vuoden virkavapaan muistaakseni Suomen Kuvalehdestä ja hänelle annettiin oma työhuone Presidentin linnasta.
Kirjassa ei kerrota mitään uutta Kekkosesta ja olisi kaivannut paljon enemmän tietoja aikakauden tapahtumista ja Kekkosen ajatuksista maailman tapahtumista. Nyt kirjassa kuvailtiin tarkasti ruokalistat mitä milloinkin syötiin. Ruoka vaikutti oikein hyvältä ja terveelliseltä ja jälkiruokina oli paljon kotimaisia marjoja. Mitään kovin tärkeää tietoa en huomaa saaneeni noista kymmenistä ruokalistoista. Maarit Tyrkkö oli paljon mukana Kekkosen vapaa-ajan vietossa, koska kirjoja piti suunnitella kaikkina Kekkosen joutohetkinä. Näistä viikonlopuista Tyrkkö antaa tahallisen epäselvän kuvan. Välillä hän vihjaa nukkuneensa Kekkosen selän takana, toisaalta hän mainitsee hänelle erikseen sijatuista petipaikoista vierastiloissa. Tällöinhän Kekkosella oli vielä suhde Anita Hallamaan, josta Kekkonen ilmeisesti yritti päästä irti. Tyrkkö kirjoittaa pariinkin kertaan tunteneensa äidillistä huolta Kekkosen vaikeasta suhteesta entiseen rakastajattareensa. Pidän aika erityisenä, jos kolmekymppinen tuntee äidillisiä tunteita 75-vuotiasta kaiken kokenutta Tasavallan Presidenttiä kohtaan. Ilmeisesti kirjailija halusi tuoda esiin omaa hyvyyttään ja erinomaisuuttaan mikä on yksi kirjan näkökulma koko ajan. Nämä kirjat julkaistaan juuri sopivana hetkenä. Kaikki Kekkosen ystävät ja läheiset ovat kuolleet ja kukaan ei voi väittää vastaan tämän kirjan tapahtumista.
Kirjassa julkaistiin Tyrkön ja Kekkosen välistä kirjeenvaihtoa ja niissä tuli julki, että presidentti piti paljon yhteyttä Tyrkköön. Tosin tuota ajankohtana julkaistiin vähintään kirja vuodessa Kekkosen kirjeistä ja päiväkirjoista koottuna. Se on sanottava, että Tyrkkö on ahkera ja todella sujuva kirjoittaja, mutta Kekkosen teksti vasta kaunista luettavaa on. Sainkin uuden innon alkaa tutkimaan Kekkosen elämänvaiheita uudestaan. Minusta tuo Tyrkön ja Kekkosen suhde loppui aika ikävästi. Koko kirjan ajan korostettiin miten rakkaita ja tärkeitä he ovat toisilleen. Kukaan Kekkosen läheisistä ei auttanut häntä luopuman jo viimeisestä presidenttikaudesta 1978, vaikka muistikatkoja ja poissaolohetkiä oli jo ollut. Romahdus Kekkosen terveydessä tapahtui parissa kuukaudessa syksyllä 1981. Oletettavaa on, että ainakin jo viisi vuotta aikaisemmin oireet alkoivat ja Kekkonen itsekin niitä ihmetteli. Mietin, että onko Kekkonen ollut enää täysin arvostelukykyinen noina vuosina mistä Tyrkkö kirjoittaa. Minusta tuntui tosi pahalta, että kaiken sen läheisyyden ja rakkauden jälkeen mistä Tyrkkö koko ajan kertoo hän kävi viimeisen kerran Kekkosen tykönä lokakuussa 1981 ja meni naimisiin helmikuussa 1982. Minusta aika outoa toimintaa rakkaussuhteessa. Kekkonen kuoli 1986, mutta Tyrkkö lopetti tapaamiset siihen, kun hän luopui virastaan. Tosiasiat puhuu tätä suurta molemmin puoleista rakkautta vastaan varsinkin, kun missään muissa Kekkoseen liittyvässä kirjallisuudessa ei tämän nimistä naista mainita ollenkaan.
Tuosta ensimmäisestä kirjasta kerroinkin jo vuosi sitten ja mielikuvani on se, että olipa harvinaisen epämiellyttävä itsekehuinen kirja. Tässä toisessa kirjassa tuo kirjoittajan itseihailu ei enää ole niin suuressa roolissa, mutta edelleen se on yksi kirjan johtava teema. Tyrkkö kertoo kirjan kirjoittamisen syyn olevan se, että Kekkonen pyysi häntä kirjoittamaan siitä millainen hän on presidentin roolin takana. Omasta mielestään ilmeisesti hän kertoo Kekkosesta, mutta lukija lukee Tyrkön omia muistelmia kirjailijan nuoruudesta 1970-luvulla. Kaikissa lehtijutuissa annetaan ymmärtää, että Tyrkkö oli niin paljon Kekkosen kanssa yhdessä oman ihanan persoonansa ansiosta johon presidentti oli ihastunut. Näinhän se ei ollut. Toimittaja Maarit Tyrkkö palkattiin auttamaan presidentti Kekkosta hänen muistelmien ja muiden kirjallisten töiden järjestykseen saattamisessa. Hän sai ensin puolen vuoden virkavapaan muistaakseni Suomen Kuvalehdestä ja hänelle annettiin oma työhuone Presidentin linnasta.
Kirjassa ei kerrota mitään uutta Kekkosesta ja olisi kaivannut paljon enemmän tietoja aikakauden tapahtumista ja Kekkosen ajatuksista maailman tapahtumista. Nyt kirjassa kuvailtiin tarkasti ruokalistat mitä milloinkin syötiin. Ruoka vaikutti oikein hyvältä ja terveelliseltä ja jälkiruokina oli paljon kotimaisia marjoja. Mitään kovin tärkeää tietoa en huomaa saaneeni noista kymmenistä ruokalistoista. Maarit Tyrkkö oli paljon mukana Kekkosen vapaa-ajan vietossa, koska kirjoja piti suunnitella kaikkina Kekkosen joutohetkinä. Näistä viikonlopuista Tyrkkö antaa tahallisen epäselvän kuvan. Välillä hän vihjaa nukkuneensa Kekkosen selän takana, toisaalta hän mainitsee hänelle erikseen sijatuista petipaikoista vierastiloissa. Tällöinhän Kekkosella oli vielä suhde Anita Hallamaan, josta Kekkonen ilmeisesti yritti päästä irti. Tyrkkö kirjoittaa pariinkin kertaan tunteneensa äidillistä huolta Kekkosen vaikeasta suhteesta entiseen rakastajattareensa. Pidän aika erityisenä, jos kolmekymppinen tuntee äidillisiä tunteita 75-vuotiasta kaiken kokenutta Tasavallan Presidenttiä kohtaan. Ilmeisesti kirjailija halusi tuoda esiin omaa hyvyyttään ja erinomaisuuttaan mikä on yksi kirjan näkökulma koko ajan. Nämä kirjat julkaistaan juuri sopivana hetkenä. Kaikki Kekkosen ystävät ja läheiset ovat kuolleet ja kukaan ei voi väittää vastaan tämän kirjan tapahtumista.
Kirjassa julkaistiin Tyrkön ja Kekkosen välistä kirjeenvaihtoa ja niissä tuli julki, että presidentti piti paljon yhteyttä Tyrkköön. Tosin tuota ajankohtana julkaistiin vähintään kirja vuodessa Kekkosen kirjeistä ja päiväkirjoista koottuna. Se on sanottava, että Tyrkkö on ahkera ja todella sujuva kirjoittaja, mutta Kekkosen teksti vasta kaunista luettavaa on. Sainkin uuden innon alkaa tutkimaan Kekkosen elämänvaiheita uudestaan. Minusta tuo Tyrkön ja Kekkosen suhde loppui aika ikävästi. Koko kirjan ajan korostettiin miten rakkaita ja tärkeitä he ovat toisilleen. Kukaan Kekkosen läheisistä ei auttanut häntä luopuman jo viimeisestä presidenttikaudesta 1978, vaikka muistikatkoja ja poissaolohetkiä oli jo ollut. Romahdus Kekkosen terveydessä tapahtui parissa kuukaudessa syksyllä 1981. Oletettavaa on, että ainakin jo viisi vuotta aikaisemmin oireet alkoivat ja Kekkonen itsekin niitä ihmetteli. Mietin, että onko Kekkonen ollut enää täysin arvostelukykyinen noina vuosina mistä Tyrkkö kirjoittaa. Minusta tuntui tosi pahalta, että kaiken sen läheisyyden ja rakkauden jälkeen mistä Tyrkkö koko ajan kertoo hän kävi viimeisen kerran Kekkosen tykönä lokakuussa 1981 ja meni naimisiin helmikuussa 1982. Minusta aika outoa toimintaa rakkaussuhteessa. Kekkonen kuoli 1986, mutta Tyrkkö lopetti tapaamiset siihen, kun hän luopui virastaan. Tosiasiat puhuu tätä suurta molemmin puoleista rakkautta vastaan varsinkin, kun missään muissa Kekkoseen liittyvässä kirjallisuudessa ei tämän nimistä naista mainita ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti