Luin hiljattain kirjan Malala Yousafzaista joka sai Nobelin rauhanpalkinnon 2014. Hän on pakistanilainen nuori tyttö joka ajaa naisten ja tyttöjen oikeutta koulutukseen. Talibanin jäsen ampui häntä, mutta Malala selvisi hengissä ja pääsi Englantiin hoitoon. Sen jälkeen hän onkin saanut runsaasti julkisuutta ja hän tuonnut kasvot miljoonille tytöille joilta uskonnon varjolla kielletään koulutus.
Minulle tuli kyllä aika ristiriitainen olo luettuani tämän kirjan. Kyseenalaistan jopa tämän rauhanpalkinnon joka pitäisi antaa jo tehdyistä teoista eikä etukäteen, koska oletetaan tytön saavan vielä paljon aikaan. Asia on ihan äärettömän tärkeä ja länsimaiden pitäisi panostaa rahaa ja voimavaroja paljon enemmän muslimimaiden naisten aseman ja koulutuksen parantamiseksi. Perehdyin viitisenvuotta sitten enemmän Afganistanin ja Pakistanin historiaan ja politiikkaan. Luin Benazir Bhuton elämäkerran ja ellei häntä olisi murhattu asiat Pakistanissa voisi olla hiukan paremmin. Tuo Malala syntyi 1997 Swatinlaaksoon joka on lähellä Afganistanin rajaa. Tyttö on siis todella nuori eikä pysty mitenkään sen ikäisenä päättämään tekemisistään. Minusta on jotenkin ristiriitaista, että hän saa rauhanpalkinnon, vaikka on ihan hänen isänsä ansiota koko julkisuus.
Malalan isä on syntynyt 1969 ja on sen verran hyvin koulutettu, että puhuu sujuvaa englantia. Hän omistaa muutaman koulun joissa on oppilaina sekä poikia, että tyttöjä. Varmaan hän ihan vilpittömästi ajoi tytöille oikeutta koulutukseen, mutta koulutus oli myös perheen elinkeino. Olen ehkä turhan skeptinen, kun epäilen taloudellisten hyötyjen olevan näiden ponnistelujen takana. Ihmettelen sitä, että Malalan äiti ei osaa lukea, tai kirjoittaa. Luulisi, että mies olisi opettanut oman vaimonsa lukemaan ensimmäiseksi. Ihmettelen miksi Malala ei opettanut äitiään lukemaan. Vai onko mukavampi, että oma vaimo pysyy lukutaidottomana palvelijana kotona, mutta muut voidaan kouluttaa.
Malalan isä otti tytön aina mukaansa, kun hän meni eri tapahtumiin puhumaan koulutuksen puolesta. Hiukan vanhempana Malala kertoi kuulijoille itse miten tärkeää koulunkäynti on. BBC:n toimittaja tunsi Malalan isän ja hän pyysi, että yhdeksän vanha Malala alkaisi kirjoittamaan blogia heidän verkkosivuilla. Aiheena oli pikkutytön elämä sotatoimialueen lähettyvillä. Talibanin äärimuslimit tulivat Afganistanista myös Pakistanin puolelle ja alkoivat ylläpitämään tiukkoja vanhoillisia islamin lakeja. Tytöt joutuivat osittain salaa käymään koulua ja jatkuva uhka oli, että koulu suljettaisiin. Tuosta blogista tuli erittäin suosittu ja Malalaa kutsuttiin isänsä mukana aina vaan näkyvämpiin tilaisuuksiin. Heistä tehtiin tv-dokumentteja ja radio-ohjelmia. Malala alkoi tulla tunnetuksi englannin kielisessä yhteisössä. Sitten eräänä päivänä Malalan ollessa viidentoista koulubussiin ryntäsi aseistettu mies, joka kysyi Malalaa ja ampui häntä päähän ja rintaan. Siitä alkoi taistelu hengissä säilymiseksi ja muutamassa päivässä päätettiin, että Malala siirrettäisiin hoitoon Englantiin. Ellei hän olisi ollut jo niin tunnettu häntä ei olisi viety Englantiin. Siellä Malalaa kuntoutettiin ja hän tervehtyi lähes täysin ja myös hänen vanhempansa ja kaksi veljeä muutti Englantiin. He eivät voi lähteä takaisin Pakistaniin, koska Malalan turvallisuutta ei voida taata. Nykyisin hän opiskelee yliopistossa ja sen ohella levittää tietoa tyttöjen koulunkäynnin tärkeydestä. Kirjassaan hän myös kertoo miten onneton ja yksinäinen hänen äitinsä on, kun hän ei osaa englantia eikä siksi voi ystävystyä kenenkään kanssa. Ihmettelen kovasti miksi Malala ei käytä pientä osaa tuloistaan äitinsä koulutukseen. Äitihän on vasta nelikymppinen ja ymmärrän hyvin hänen yksinäisyytensä vieraassa maassa ilman kykyä kommunikoida muiden, kuin perheensä kanssa.
Minulle tuli kyllä aika ristiriitainen olo luettuani tämän kirjan. Kyseenalaistan jopa tämän rauhanpalkinnon joka pitäisi antaa jo tehdyistä teoista eikä etukäteen, koska oletetaan tytön saavan vielä paljon aikaan. Asia on ihan äärettömän tärkeä ja länsimaiden pitäisi panostaa rahaa ja voimavaroja paljon enemmän muslimimaiden naisten aseman ja koulutuksen parantamiseksi. Perehdyin viitisenvuotta sitten enemmän Afganistanin ja Pakistanin historiaan ja politiikkaan. Luin Benazir Bhuton elämäkerran ja ellei häntä olisi murhattu asiat Pakistanissa voisi olla hiukan paremmin. Tuo Malala syntyi 1997 Swatinlaaksoon joka on lähellä Afganistanin rajaa. Tyttö on siis todella nuori eikä pysty mitenkään sen ikäisenä päättämään tekemisistään. Minusta on jotenkin ristiriitaista, että hän saa rauhanpalkinnon, vaikka on ihan hänen isänsä ansiota koko julkisuus.
Malalan isä on syntynyt 1969 ja on sen verran hyvin koulutettu, että puhuu sujuvaa englantia. Hän omistaa muutaman koulun joissa on oppilaina sekä poikia, että tyttöjä. Varmaan hän ihan vilpittömästi ajoi tytöille oikeutta koulutukseen, mutta koulutus oli myös perheen elinkeino. Olen ehkä turhan skeptinen, kun epäilen taloudellisten hyötyjen olevan näiden ponnistelujen takana. Ihmettelen sitä, että Malalan äiti ei osaa lukea, tai kirjoittaa. Luulisi, että mies olisi opettanut oman vaimonsa lukemaan ensimmäiseksi. Ihmettelen miksi Malala ei opettanut äitiään lukemaan. Vai onko mukavampi, että oma vaimo pysyy lukutaidottomana palvelijana kotona, mutta muut voidaan kouluttaa.
Malalan isä otti tytön aina mukaansa, kun hän meni eri tapahtumiin puhumaan koulutuksen puolesta. Hiukan vanhempana Malala kertoi kuulijoille itse miten tärkeää koulunkäynti on. BBC:n toimittaja tunsi Malalan isän ja hän pyysi, että yhdeksän vanha Malala alkaisi kirjoittamaan blogia heidän verkkosivuilla. Aiheena oli pikkutytön elämä sotatoimialueen lähettyvillä. Talibanin äärimuslimit tulivat Afganistanista myös Pakistanin puolelle ja alkoivat ylläpitämään tiukkoja vanhoillisia islamin lakeja. Tytöt joutuivat osittain salaa käymään koulua ja jatkuva uhka oli, että koulu suljettaisiin. Tuosta blogista tuli erittäin suosittu ja Malalaa kutsuttiin isänsä mukana aina vaan näkyvämpiin tilaisuuksiin. Heistä tehtiin tv-dokumentteja ja radio-ohjelmia. Malala alkoi tulla tunnetuksi englannin kielisessä yhteisössä. Sitten eräänä päivänä Malalan ollessa viidentoista koulubussiin ryntäsi aseistettu mies, joka kysyi Malalaa ja ampui häntä päähän ja rintaan. Siitä alkoi taistelu hengissä säilymiseksi ja muutamassa päivässä päätettiin, että Malala siirrettäisiin hoitoon Englantiin. Ellei hän olisi ollut jo niin tunnettu häntä ei olisi viety Englantiin. Siellä Malalaa kuntoutettiin ja hän tervehtyi lähes täysin ja myös hänen vanhempansa ja kaksi veljeä muutti Englantiin. He eivät voi lähteä takaisin Pakistaniin, koska Malalan turvallisuutta ei voida taata. Nykyisin hän opiskelee yliopistossa ja sen ohella levittää tietoa tyttöjen koulunkäynnin tärkeydestä. Kirjassaan hän myös kertoo miten onneton ja yksinäinen hänen äitinsä on, kun hän ei osaa englantia eikä siksi voi ystävystyä kenenkään kanssa. Ihmettelen kovasti miksi Malala ei käytä pientä osaa tuloistaan äitinsä koulutukseen. Äitihän on vasta nelikymppinen ja ymmärrän hyvin hänen yksinäisyytensä vieraassa maassa ilman kykyä kommunikoida muiden, kuin perheensä kanssa.
Kiinnostuin tästä sen verran, että aloin googletella. Noin vuosi sitten on ollut jutut ainakin New York Times - ja Independent-lehdissä ja ensin mainitussa videokin, jossa äiti esiintyy ensi kertaa julkisesti.
VastaaPoistaPointti oli, että hän on nyt alkanut opiskella lukutaitoa ja englannin kieltä.
Leena
Kiva, kun kerroit. Tuo kirjahan on tehty ennen Malalan Nobelia. Kirja loppuu siihen, kun tyttö pääsee pois sairaalasta ja takaisin kouluun. Ainakaan siinä vaiheessa ei perheellä ollut menemistä Pakistaniin, koska taliban lupasi tappaa heidät.
VastaaPoistaMietin vaan miten vankina ihminen on ellei osaa lukea eikä osaa paikallista kieltä.
Inkeri