Suru ja murhe uurtaa jäljet kasvoihinkin

Tässä taannoin kerroinkin, että olin Tallinnassa Martin markkinoilla, joka on käsityöalan tapahtuma. Lähdin sinne ystävättärieni kanssa, jotka ovat tekstiili-ja taidealan ammattilaisia. Heillä meni aikaa osastoja kierrellessä paljon enemmän, kuin minulla. Istuin sitten messukahviossa katselemassa ihmisiä ja keski-iän ylittäneitä naisiahan tapahtumassa oli. Varmaan suomalaisia yhtä paljon, kuin virolaisiakin.

Virolaisia naisiahan pidetään aina kauniinpana, kuin suomalaisia. Onhan nuo pari-kolmekymppiset pitkiä ja sutjakka vartaloisempia, kuin meikäläiset. Sitten, kun katselee yli viisikymppisiä niin ajatus muuttuu, kyllä suomalainen viisikymppinen nainen on paljon nuoremman ja virkeämmän oloinen. Yleensä viisikymppinen virolainen on jo aivan mummo, paljon vanhemman näköinen ja hyvin rypistynyt verrattuna meihin. Jäin oikein pohtimaan näiden oman ikäisteni virolaisnaisten elämänkaarta. Kuusikymmentäluvun alussa syntyneet olivat jo kolmekymppisiä, kun Viro itsenäistyi uudestaan. Siihen asti elämä oli ollut todella rankkaa ja rajoitettua. Vielä seitsemänkymmentäluvullakin lähes jokaisella virolaisella oli joku sukulainen, tai läheinen vankileirillä Siperiassa. Jokainen perhe teki paketteja lähetettäväksi leireille ja odotti jotain kotiin. Kaikki tekemiset olivat tiukan vahtimisen alla, oli varmaan kamalan stressaavaa elää, kun seinilläkin oli korvat. Tämän kaikenhan on nyt Sofi Oksanen tuonut kirjoissaan esille ja vainot ovat kaiken kansan tiedossa.

Varmaan kaikki tämä menneisyyden suru ja pelko on uurtanut ryppyjä kasvoille. Kyllä henkisellä puolella ja mielialalla on paljon merkitystä ihon kunnolle. Toisaalta hoitaminenkin on voinut olla paljon vähäisempää, kuin meillä Suomessa. Mitään kosmetiikkaa ei juuri ollut, mutta virolaiset ovat olleet taitavia tekemään luonnontuotteita ja käyttämään yrttejä. Ehkä he kuitenkin tekivät jotain kotitekoista hoitotuotetta iholleen. Virolaiset ovat selvästi kaunosieluja ja naiset ovat kiinnostuneet ulkonäöstään. Uskoisin, että jotain hoitoaineita he ovat itse kehitelleet. Tietysti aurinko ja työt raskaissa olosuhteissa näkyy ihossa ja vanhentaa. Tosin emme mekään saman ikäiset suomalaisnaiset ole ihoamme  juurikaan suojanneet vielä parikymmentävuotta sitten.

Vetäisin kyllä sen johtopäätöksen, että yleinen elämän meno ja miehitetyn valtion raskas taakka näkyy vielä vanhemman ikäpolven kasvoilla. Itsenäistymisen jälkeen aikuistuneet sukupolvet eivät taas eroa mitenkään saman ikäisistä suomalaisista. Tuntuu, että Balttian maissa on vielä korostuneempi ulkonäkökeskeisyys, kuin meillä.