Vastarintaliikkeiden toiminta on yksi osa-alue sotahistoriasta mikä kiinnostaa minua erityisesti. Saksa miehitti lähes koko Euroopan toisessa maailmansodassa ja kaikissa miehitetyissä maissa syntyi jonkin asteinen vastarintaliike. Vastarintaliikkeiden vaikutuksia pitää miettiä hyvin monelta suunnalta, koska ne eivät aiheuttaneet pelkkää hyvää toiminnallaan. Kesän aikana on tv:ssä tullut dokumenttisarja vastarintaliikkeistä ja sen väärät tiedot ärsyttivät minua suuresti. Vastarintamiehet kertoivat sellaisia sankarilegendoja ettei niissä ollut totuuden hiventäkään. Muistot ehkä kultaantuivat aikojen kuluessa, mutta totuus niistä oli kaukana. Tämä kuitenkin kertoo paljon miehitettyjen maiden historian kirjoituksesta. Näiden maiden sotamuseoissa ei juurikaan mainita miehitystä, vaan nostetaan esiin vastarintaliikkeiden sankaritarinat ja niille annetaan todellisuutta suurempi merkitys. Kansallinen ylpeys unohtaa miehityksen häpeän ja nostaa tilalle urhean taistelun.
Voimakkaimmat vastarintaliikkeet olivat Ranskassa, Puolassa, Jugoslaviassa ja Kreikassa. Jugoslaviassa heitä kutsuttiin partisaaneiksi joita johti Josip Broz Tito. Titon partisaanit olivat voimakkaasti vaikuttava taistelijaryhmä joiden toimintaa kannatti yhdeksänkymmentäprosenttia kansasta. Siksi Titon olikin helppo nousta valtaan heti sodan jälkeen ja hän hallitsi Jugoslaviaa kuolemaansa saakka. Saksalaiset suhtautuivat kaikkiin vastarintatoimiin äärimmäisen jyrkästi. Julmimmat kostotoimet tehtiin Neuvostoliiton alueella, mutta kyllä muutkin maat saivat tuntea rankan rangaistuksen. Yleensä yhtä kuollutta saksalaista kohden tapettiin kymmenen paikallista ja usein he olivat siviilejä eikä naisia, tai lapsiakaan säästetty. Aina ei tämäkään kosto riittänyt, vaan jokaisessa miehitetyssä maassa on muistomerkkejä kokonaisista kylistä jotka saksalaiset tuhosivat. Nykyisessä Tsekissä aivan Prahan lähellä on Lidicen kylän muistomerkki. Saksalainen korkea virkamies Reinhart Heydrich murhattiin Prahassa kesäkuussa 1942 ja kostoksi tästä Hitler käski hävittämään yhden kylän. Lidicen kylällä ei ollut mitään yhtymäkohtaa murhaan, mutta Hitler vaan valitsi sen. Kylän neljäsataa asukasta tapettiin. Kaikki yli kuusitoistavuotiaat miehet ammuttiin ja naiset ja lapset kuljetettiin keskitysleirille. Talot rikottiin ja vedettiin maan tasalle. Toinen julma esimerkki oli Ranskassa, jossa eräässä seitsemänsadanhengen kylässä löydettiin kahden amerikkalaisen lentäjän piilopaikka. Tästä syystä kaikki kylän miehet ajettiin torille ja heidän jalkoihinsa ammuttiin etteivät he päässeet liikkumaan ja sen jälkeen heidät valeltiin bensalla sytytettiin tuleen. Naiset ja lapset teljettiin kirkkoon joka myös poltettiin. Nämä kostot oli niin valtavia, että Englannin pääministeri yritti hillitä vastarintaliikkeitten toimintaa, niin että ainoastaan todella tarpeelliset iskut saksalaisia vastaan tehtäisiin.
Vastarintaliikkeet olivat myös poliittisesti jakautuneet. Varsinkin Ranskassa ja Kreikassa oli selkeästi oikeistolaiset ja vasemmistolaiset kommunistit. Vasemmiston väki oli yleensä jo rauhan aikana kuulunut kansainväliseen kommunistijärjestöön Komiteriin ja he olivat hyvin organisoituja ja tottuneet piileskelemään maan alla. Yhteistoiminta näiden kahden suuntauksen välillä oli lähes mahdotonta. Saattoi jopa käydä niin, että ne sabotoivat toistensa toimintaa. Varsinkin sodan loppuvaiheessa 1944, kun Saksan häviö oli jo selvä suunniteltiin sodan jälkeistä hallintoa. Moni liittyi tässä vaiheessa vastarintaliikkeeseen saadakseen itselleen mainetta tuleviin poliittisiin koitoksiin. Ranska oli aivan veitsenterällä elokuussa 1944, kun Pariisi vapautettiin tuleeko siitä kommunistivaltio, joka saa käskynsä Neuvostoliitosta. Kreikassa puhkesi heti miehityksen jälkeen sisällissota näiden kahden ryhmittymän välille, joka loppui vasta 1949 oikeiston voittoon.
Vastarintaliikkeillä ja sen jäsenillä oli suuri merkitys sodan jälkeiseen politiikkaan kaikissa miehitetyissä maissa. Saksan häviöön taas vastarintaliikkeet eivät juurikaan vaikuttaneet. Kuitenkin näiden rohkeiden ihmisten avulla, jotka uskalsivat nousta saksalaisia vastaan pelastettiin satoja juutalaisia joka maassa. Ranskaan putosi myös useita liittoutuneiden lentokoneita ja monet lentäjät pelastui auttavaisten ihmisten avulla ja pääsivät jopa takaisin kotimaahansa.
Voimakkaimmat vastarintaliikkeet olivat Ranskassa, Puolassa, Jugoslaviassa ja Kreikassa. Jugoslaviassa heitä kutsuttiin partisaaneiksi joita johti Josip Broz Tito. Titon partisaanit olivat voimakkaasti vaikuttava taistelijaryhmä joiden toimintaa kannatti yhdeksänkymmentäprosenttia kansasta. Siksi Titon olikin helppo nousta valtaan heti sodan jälkeen ja hän hallitsi Jugoslaviaa kuolemaansa saakka. Saksalaiset suhtautuivat kaikkiin vastarintatoimiin äärimmäisen jyrkästi. Julmimmat kostotoimet tehtiin Neuvostoliiton alueella, mutta kyllä muutkin maat saivat tuntea rankan rangaistuksen. Yleensä yhtä kuollutta saksalaista kohden tapettiin kymmenen paikallista ja usein he olivat siviilejä eikä naisia, tai lapsiakaan säästetty. Aina ei tämäkään kosto riittänyt, vaan jokaisessa miehitetyssä maassa on muistomerkkejä kokonaisista kylistä jotka saksalaiset tuhosivat. Nykyisessä Tsekissä aivan Prahan lähellä on Lidicen kylän muistomerkki. Saksalainen korkea virkamies Reinhart Heydrich murhattiin Prahassa kesäkuussa 1942 ja kostoksi tästä Hitler käski hävittämään yhden kylän. Lidicen kylällä ei ollut mitään yhtymäkohtaa murhaan, mutta Hitler vaan valitsi sen. Kylän neljäsataa asukasta tapettiin. Kaikki yli kuusitoistavuotiaat miehet ammuttiin ja naiset ja lapset kuljetettiin keskitysleirille. Talot rikottiin ja vedettiin maan tasalle. Toinen julma esimerkki oli Ranskassa, jossa eräässä seitsemänsadanhengen kylässä löydettiin kahden amerikkalaisen lentäjän piilopaikka. Tästä syystä kaikki kylän miehet ajettiin torille ja heidän jalkoihinsa ammuttiin etteivät he päässeet liikkumaan ja sen jälkeen heidät valeltiin bensalla sytytettiin tuleen. Naiset ja lapset teljettiin kirkkoon joka myös poltettiin. Nämä kostot oli niin valtavia, että Englannin pääministeri yritti hillitä vastarintaliikkeitten toimintaa, niin että ainoastaan todella tarpeelliset iskut saksalaisia vastaan tehtäisiin.
Vastarintaliikkeet olivat myös poliittisesti jakautuneet. Varsinkin Ranskassa ja Kreikassa oli selkeästi oikeistolaiset ja vasemmistolaiset kommunistit. Vasemmiston väki oli yleensä jo rauhan aikana kuulunut kansainväliseen kommunistijärjestöön Komiteriin ja he olivat hyvin organisoituja ja tottuneet piileskelemään maan alla. Yhteistoiminta näiden kahden suuntauksen välillä oli lähes mahdotonta. Saattoi jopa käydä niin, että ne sabotoivat toistensa toimintaa. Varsinkin sodan loppuvaiheessa 1944, kun Saksan häviö oli jo selvä suunniteltiin sodan jälkeistä hallintoa. Moni liittyi tässä vaiheessa vastarintaliikkeeseen saadakseen itselleen mainetta tuleviin poliittisiin koitoksiin. Ranska oli aivan veitsenterällä elokuussa 1944, kun Pariisi vapautettiin tuleeko siitä kommunistivaltio, joka saa käskynsä Neuvostoliitosta. Kreikassa puhkesi heti miehityksen jälkeen sisällissota näiden kahden ryhmittymän välille, joka loppui vasta 1949 oikeiston voittoon.
Vastarintaliikkeillä ja sen jäsenillä oli suuri merkitys sodan jälkeiseen politiikkaan kaikissa miehitetyissä maissa. Saksan häviöön taas vastarintaliikkeet eivät juurikaan vaikuttaneet. Kuitenkin näiden rohkeiden ihmisten avulla, jotka uskalsivat nousta saksalaisia vastaan pelastettiin satoja juutalaisia joka maassa. Ranskaan putosi myös useita liittoutuneiden lentokoneita ja monet lentäjät pelastui auttavaisten ihmisten avulla ja pääsivät jopa takaisin kotimaahansa.
Kommentit
Lähetä kommentti