Olemme olleet muutaman päivän perillä Saigonissa, jonka virallinen nimi on Ho Chi Minh City HCMC. Kaupunki on juuri sellainen, kun olin sen kuvitellutkin. Sodan aikaiset rakennukset ovat vaan paljon pienempiä miltä ne lapsen silmissä uutiskuvissa näytti. Saigonia ei paljoa pommitettu, joten siirtomaatyylinen rakennuskanta on edelleen olemassa. Viimeisinä vuosikymmeninä kaupunkiin on noussut valtavia kiiltäviä pilvenpiirtäjiä mitä kaikissa suurkaupungeissa on.
Ensimmäisenä kävimme bongaamassa sodanaikaisen Amerikan suurlähetystön. Suurlähetystö ei kuulemma enää ole siinä, vaan rakennus on muina tiloina. Paikka on kuitenkin se sama mistä on otettu yksi Vietnamin sodan kuuluisin filmin pätkä. Sama valkoinen kaksikerroksinen talo ja sama aita ja portit ympärillä. Näin sieluni silmin tuon kohtauksen mitä olen nähnyt kymmenissä uutisfilmeissä ja se on otettu mukaan moniin elokuviin. Viimeiset amerikkalaisjoukot evakuoitiin helikoptereilla tuosta suurlähetystöstä. Kiire oli kova, koska pohjoisen joukot olivat jo kaupungin porteilla. Muistan miten hiekka ja lehdet pöllysivät, kun helikopterit nousivat ja laskeutuivat. Ihmiset juoksi kyyryssä yksi kerrallaan helikopteriin. Porttien ulkopuolella tuhannet ihmiset huusivat ja itkivät suurin osa heistä oli naisia ja lapsia. He olivat jenkkien tyttöystäviä, työtovereita ja yhteistoimintamiehiä. Mistään en ole löytänyt tilastoa siitä kuinka moni heistä jäi eloon Vietkongin ottaessa vallan.
Tänään teimme retken Mekong -joelle ja tutustuimme hiukan viidakkoon ja näihin vesireitteihin joita sodassa käytettiin. Ihmettelen, että edes joku amerikkalainen säilytti järkensä niissä olosuhteissa. Kuumuus on valtava ja kevään sadekautena sataa koko ajan. Nousu-ja laskuveden vaihtelu tuo niljakasta lietettä joen varsille ja varmaan sadekautena se on ihan velliä. Viidakko on niin tiheä, että Vietkongin sissien oli hyvä sinne piiloutua. Amerikkalaissotilaathan kuvailee, että sissit ilmestyivät, kuin tyhjästä ja heitä oli paljon.
Todella mielenkiitoista on nähdä tämä nykymeno täällä. En ole kolmeenkymmeneenvuoteen nähnyt näin paljon punalippuja sirppeineen ja vasaroineen. Kommunismi voi siis hyvin ja on vahvasti voimissaan. Vietnamissa on yksipuoluejärjestelmä ja tämä kommunistivaltio jossa on markkinatalous. Nyt täällä on menossa puoluekokous ja vaalit ja sen takia lippuja on niin paljon. Nuo liput aiheuttaa jonkinlaisen paluun 60-70-luvulle. Ho Chi Minhin kuvia on joka paikassa ja isot punalipput liehuu joka katulampussa. Sirppi ja vasara Ho Chi Minhin kuvan keran on jättikokoisena kerrostalojen seinissä. Jenkit sotivat siis täysin turhaan. Tuo sotaretki mikä tuotti 60,000 kaatunutta ei saanut aikaan yhtään mitään.
Ensimmäisenä kävimme bongaamassa sodanaikaisen Amerikan suurlähetystön. Suurlähetystö ei kuulemma enää ole siinä, vaan rakennus on muina tiloina. Paikka on kuitenkin se sama mistä on otettu yksi Vietnamin sodan kuuluisin filmin pätkä. Sama valkoinen kaksikerroksinen talo ja sama aita ja portit ympärillä. Näin sieluni silmin tuon kohtauksen mitä olen nähnyt kymmenissä uutisfilmeissä ja se on otettu mukaan moniin elokuviin. Viimeiset amerikkalaisjoukot evakuoitiin helikoptereilla tuosta suurlähetystöstä. Kiire oli kova, koska pohjoisen joukot olivat jo kaupungin porteilla. Muistan miten hiekka ja lehdet pöllysivät, kun helikopterit nousivat ja laskeutuivat. Ihmiset juoksi kyyryssä yksi kerrallaan helikopteriin. Porttien ulkopuolella tuhannet ihmiset huusivat ja itkivät suurin osa heistä oli naisia ja lapsia. He olivat jenkkien tyttöystäviä, työtovereita ja yhteistoimintamiehiä. Mistään en ole löytänyt tilastoa siitä kuinka moni heistä jäi eloon Vietkongin ottaessa vallan.
Tänään teimme retken Mekong -joelle ja tutustuimme hiukan viidakkoon ja näihin vesireitteihin joita sodassa käytettiin. Ihmettelen, että edes joku amerikkalainen säilytti järkensä niissä olosuhteissa. Kuumuus on valtava ja kevään sadekautena sataa koko ajan. Nousu-ja laskuveden vaihtelu tuo niljakasta lietettä joen varsille ja varmaan sadekautena se on ihan velliä. Viidakko on niin tiheä, että Vietkongin sissien oli hyvä sinne piiloutua. Amerikkalaissotilaathan kuvailee, että sissit ilmestyivät, kuin tyhjästä ja heitä oli paljon.
Todella mielenkiitoista on nähdä tämä nykymeno täällä. En ole kolmeenkymmeneenvuoteen nähnyt näin paljon punalippuja sirppeineen ja vasaroineen. Kommunismi voi siis hyvin ja on vahvasti voimissaan. Vietnamissa on yksipuoluejärjestelmä ja tämä kommunistivaltio jossa on markkinatalous. Nyt täällä on menossa puoluekokous ja vaalit ja sen takia lippuja on niin paljon. Nuo liput aiheuttaa jonkinlaisen paluun 60-70-luvulle. Ho Chi Minhin kuvia on joka paikassa ja isot punalipput liehuu joka katulampussa. Sirppi ja vasara Ho Chi Minhin kuvan keran on jättikokoisena kerrostalojen seinissä. Jenkit sotivat siis täysin turhaan. Tuo sotaretki mikä tuotti 60,000 kaatunutta ei saanut aikaan yhtään mitään.
Varmasti mielenkiintoinen reissu, kiva kun saamme lukea siitä täältä. Mukavaa reissua sinne kauas teille!
VastaaPoista