Ajattelitte varmaan, että asiakkaat kyselisivät jotain ihonhoidon historiasta, mutta johdin lukijoita nyt hiukan harhaan. Todellisuudessa vastailen lukuisia kertoja kysymyksiin kauneushoitolan ikkunoista näkyvien rakennusten ja puiston menneisyydestä ja nykykäytöstä. Tässä joululomien aikaan meillä on käynyt monia uusia asiakkaita ostoksilla ja hoidoissa ja he kehuvat kaunista näkymää mikä ikkunoistamme aukeaa.
Sen olen tullut huomaamaan miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat luontoon ja ikkunasta nähtyyn maisemaan. Aurinkoisina pakkaspäivinä näkymä tuohon vanhaan kirjastotaloon ja Pikkukadun puiseen koulutaloon on parhaimmillaan. Sellaisina päivinä lähes kaikki ihailevat vanhoja rakennuksia. Meillä on myös monia asiakkaita, jotka vuosien varrella ovat päättäneet tulla hiukan etuajassa, että voivat katsella odotustilan näkymää ja rentoutua jo siinä. Itse olen oppinut vasta ikääntyessäni nauttimaan luonnon kauneudesta ja valitettavasti päivittäin katsottuihin näkymiin turtuu.
Olen aika perusteellisesti selvittänyt ikkunoistamme näkyvien talojen historiaa, koska sitä kysytään todella usein. Meitä vastapäätä puistikon jälkeen on entinen kirjasto ja se on ollut alunperin ortodoksinen kirkko. Se on rakennettu 1899 ja se oli pelkästään Venäjän armeijan sotilaskäytössä. Itsenäisyyden jälkeen 1920-luvulla siitä hajoitettiin tornit ja talo muutettiin kirjastoksi ja kaupungin toimistotiloiksi. Sellaisena talo palveli 1980-luvulle ja uuden kirjaston valmistuttua talossa on ollut oppilaitoksia ja yliopiston toimintaa. Nykyisin se on monitoimitalo missä majailee erilaisia yhdistyksiä ja esimerkiksi vanhusten kohtaamispiste Pysäkki.
Tuo puutalo minkä pääty on meitä vastapäätä kadun toisella puolella herättää paljon kysymyksiä, kun sen tulevaisuus ei ole oikein selvillä. Se on empiretyylinen puutalo joka valmistui 1832 Wetterhoffin perheen kotitaloksi. Kuuluisan hämeenlinnalaisen käsityökoulun perustaja Fredika Wetterhoff syntyi siinä 1840-luvulla. Perhe myi talon kouluksi 1888 ja siihen muutti tyttökoulu. Aika hämmästyttävää, että tuo oli vasta kolmas tyttökoulu Suomessa hienoa, että pieni Hämeenlinna oli jo niin edistyksellinen varhaisessa vaiheessa. Koulu muuttui myöhemmin 1900-luvun alkupuolella yhteiskouluksi. Niistä ajoista lähtien rakennus on ollut kouluna ja minun aikanani siinä ovat olleet kauppaoppilaitos ja sairaanhoitajakoulu. Talon edessä menee mukulakivinen kujanne puiston reunaa pitkin, joka yhdistää Raatihuoneenkadun ja Turuntien ja sen nimi on Pikkukatu. Puutaloa on laajennettu 1900-luvun alussa jugendtyyppisellä kivitalolla, joka on Turuntien puolella. Pieni puisto on nimeltään Pikkutori, tai Hevostori, koska markkinapäivinä siihen jätettiin hevoset odottelemaan kotiin lähtijöitä. Kaunis aita kivitolpista ja paksusta kettingistä on tehty jo 1800-luvun puolivälissä.
Tuon puutalon kohtalo on nyt hiukan epäselvä. Käsittääkseni se on suojeltu ja lehtitietojen mukaan siihen pitäisi tulla pieniä vuokra-asuntoja täydellisen remontin jälkeen. Kesällä siinä olikin pari viikkoa rakennusporukka töissä, mutta sen jälkeen ketään ei ole näkynyt. Talon katonrajassa olevat pikkuikkunat on osittain rikki ja sielä näkyy asuvan puluja laumoittain. Ne ei varmaankaan ihan siistiä vuokralaisia ole. Yritin selvittää kaupungin nettisivuilta sanotaanko tämän talon tulevaisuudesta mitään, mutta tietoa en löytänyt. Selvittelen sitä vielä ja kerron, kun tiedän. Ihmetyttää, että talon remontti jäi heti kesken ja kaunis vanha puutalo tuhoutuu entisestään.
Sen olen tullut huomaamaan miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat luontoon ja ikkunasta nähtyyn maisemaan. Aurinkoisina pakkaspäivinä näkymä tuohon vanhaan kirjastotaloon ja Pikkukadun puiseen koulutaloon on parhaimmillaan. Sellaisina päivinä lähes kaikki ihailevat vanhoja rakennuksia. Meillä on myös monia asiakkaita, jotka vuosien varrella ovat päättäneet tulla hiukan etuajassa, että voivat katsella odotustilan näkymää ja rentoutua jo siinä. Itse olen oppinut vasta ikääntyessäni nauttimaan luonnon kauneudesta ja valitettavasti päivittäin katsottuihin näkymiin turtuu.
Olen aika perusteellisesti selvittänyt ikkunoistamme näkyvien talojen historiaa, koska sitä kysytään todella usein. Meitä vastapäätä puistikon jälkeen on entinen kirjasto ja se on ollut alunperin ortodoksinen kirkko. Se on rakennettu 1899 ja se oli pelkästään Venäjän armeijan sotilaskäytössä. Itsenäisyyden jälkeen 1920-luvulla siitä hajoitettiin tornit ja talo muutettiin kirjastoksi ja kaupungin toimistotiloiksi. Sellaisena talo palveli 1980-luvulle ja uuden kirjaston valmistuttua talossa on ollut oppilaitoksia ja yliopiston toimintaa. Nykyisin se on monitoimitalo missä majailee erilaisia yhdistyksiä ja esimerkiksi vanhusten kohtaamispiste Pysäkki.
Tuo puutalo minkä pääty on meitä vastapäätä kadun toisella puolella herättää paljon kysymyksiä, kun sen tulevaisuus ei ole oikein selvillä. Se on empiretyylinen puutalo joka valmistui 1832 Wetterhoffin perheen kotitaloksi. Kuuluisan hämeenlinnalaisen käsityökoulun perustaja Fredika Wetterhoff syntyi siinä 1840-luvulla. Perhe myi talon kouluksi 1888 ja siihen muutti tyttökoulu. Aika hämmästyttävää, että tuo oli vasta kolmas tyttökoulu Suomessa hienoa, että pieni Hämeenlinna oli jo niin edistyksellinen varhaisessa vaiheessa. Koulu muuttui myöhemmin 1900-luvun alkupuolella yhteiskouluksi. Niistä ajoista lähtien rakennus on ollut kouluna ja minun aikanani siinä ovat olleet kauppaoppilaitos ja sairaanhoitajakoulu. Talon edessä menee mukulakivinen kujanne puiston reunaa pitkin, joka yhdistää Raatihuoneenkadun ja Turuntien ja sen nimi on Pikkukatu. Puutaloa on laajennettu 1900-luvun alussa jugendtyyppisellä kivitalolla, joka on Turuntien puolella. Pieni puisto on nimeltään Pikkutori, tai Hevostori, koska markkinapäivinä siihen jätettiin hevoset odottelemaan kotiin lähtijöitä. Kaunis aita kivitolpista ja paksusta kettingistä on tehty jo 1800-luvun puolivälissä.
Tuon puutalon kohtalo on nyt hiukan epäselvä. Käsittääkseni se on suojeltu ja lehtitietojen mukaan siihen pitäisi tulla pieniä vuokra-asuntoja täydellisen remontin jälkeen. Kesällä siinä olikin pari viikkoa rakennusporukka töissä, mutta sen jälkeen ketään ei ole näkynyt. Talon katonrajassa olevat pikkuikkunat on osittain rikki ja sielä näkyy asuvan puluja laumoittain. Ne ei varmaankaan ihan siistiä vuokralaisia ole. Yritin selvittää kaupungin nettisivuilta sanotaanko tämän talon tulevaisuudesta mitään, mutta tietoa en löytänyt. Selvittelen sitä vielä ja kerron, kun tiedän. Ihmetyttää, että talon remontti jäi heti kesken ja kaunis vanha puutalo tuhoutuu entisestään.
Kommentit
Lähetä kommentti