Näin vuoden alussa media on pullollaan laihdutusohjeita ja terveiden elämäntapojen hekumointia. Itseäni se etupäässä harmittaa, koska koen sen jonkinlaiseksi teveysterrorismiksi. Kaikki kiva on kiellettyä ja hikoilu liikuntapaikoilla on ainoa autuaaksi tekevä.
Vanha sanonta on, että älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä neuvon. Tätä sanontaa voin kohdistaa itseeni. Osaan kyllä teoriassa neuvoa mitä terveisiin elämäntapoihin kuuluu ja tiedän miten ihmisen elimistö toimii. Itse en kyllä elä ollenkaan terveellisesti ja toistaiseksi se ei edes kiinnosta. Enkä edes tunne huonoa omaatuntoa laiskasta luoteestani ja ruumiini huonosta kohtelusta. Minun tyyliini sopii elää täysillä tätä päivää ja tehdä sitä mikä on mieleisintä ja sitten, kun elämä loppuu, niin se loppuu ja sillä selvä. Olen aina inhonnut liikuntaa ja koululiikunta piti huolen, että vastenmielisyys kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin lajeihin. Penkkiurheilukin on todella tylsää, mutta onneksi nykyään voi pyöriä netissä samalla, kun istun mieheni seurana jalkapallo ottelussa. Niihinkin lähden, vaan ulkomaan matkoilla, kun mieheni ei parempaa seuraa löydä.
Syön erittäin epäterveellisesti ja silloin, kun muistan. En ole ns.ruokaihminen, joka nauttisi ruuanlaitosta, tai harrastaisi herkuttelua. Syön aivan liikaa rasvaa ja hiilihydraatteja. Sokeri ei oikeastaan ole heikkouteni, koska en syö juuri koskaan karamellejä. Ainoastaan pullat ja leivokset hoitaa tämän liikasokerin kroppaani. Kasviksia ja hedelmiä syön ihan liian vähän ja ruokailuni on järkyttävän epäsäännöllistä. Aamuisin saatan syödä ajomatkalla banaanin, tai jukurtin. Sitten yleensä menee neljään saakka, kun seuraavan aterian ehdin hotkaista. Yleensä se on jotain kiusausta, tai keittoa mikä on nopea hotkia samalla, kun luen sähköposteja. Illalla, kun menen kotiin yhdeksän maissa saatan syödä sitä samaa soppaa, kun päivälläkin. Arkipäivisin ruoka ei ole minulle tärkeää kunhan pysyn hengissä. Juon yleensä pelkkää vettä, tai kotitekoista marjamehua. Inhoan kahvia ja maitoa enkä niitä laita koskaan suuhuni. Teetä juon kylässä kohteliaisuuden vuoksi. Ennen join jatkuvasti kokista, mutta viime vuosina sekin on alkanut maistumaan liian makealta. Ainoa hyvä puoli on etten tupakoi, enkä käytä alkoholia, kuin minimaalisesti.
Kaiken liikenevän vapaa-aikani käytän lukemiseen ja sotahistoriaan. Ei niin tiukkaa päivää olekaan etten lukisi vähintään tuntia. Vapaapäivänä voi olla nenä kiinni kirjassa kaksitoistatuntia ja onneksi mieheni tekee aivan samaa. Parasta stressin poistoa on, kun koko perhe keskittyy lukemiseen eli ihmiset lukee ja kissat lötköttelee sylissä. Teatterista ja taidenäyttelyistä nautin kovasti ja on hyvin terapeuttista käydä niissä hyvien ystävien kanssa ja herätellä keskustelua näkemästään.
Voi olla, että päädyn ennen aikaiseen hautaan, mutta ainakin olen tehnyt niitä asioita mitä itse haluan.
Vanha sanonta on, että älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä neuvon. Tätä sanontaa voin kohdistaa itseeni. Osaan kyllä teoriassa neuvoa mitä terveisiin elämäntapoihin kuuluu ja tiedän miten ihmisen elimistö toimii. Itse en kyllä elä ollenkaan terveellisesti ja toistaiseksi se ei edes kiinnosta. Enkä edes tunne huonoa omaatuntoa laiskasta luoteestani ja ruumiini huonosta kohtelusta. Minun tyyliini sopii elää täysillä tätä päivää ja tehdä sitä mikä on mieleisintä ja sitten, kun elämä loppuu, niin se loppuu ja sillä selvä. Olen aina inhonnut liikuntaa ja koululiikunta piti huolen, että vastenmielisyys kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin lajeihin. Penkkiurheilukin on todella tylsää, mutta onneksi nykyään voi pyöriä netissä samalla, kun istun mieheni seurana jalkapallo ottelussa. Niihinkin lähden, vaan ulkomaan matkoilla, kun mieheni ei parempaa seuraa löydä.
Syön erittäin epäterveellisesti ja silloin, kun muistan. En ole ns.ruokaihminen, joka nauttisi ruuanlaitosta, tai harrastaisi herkuttelua. Syön aivan liikaa rasvaa ja hiilihydraatteja. Sokeri ei oikeastaan ole heikkouteni, koska en syö juuri koskaan karamellejä. Ainoastaan pullat ja leivokset hoitaa tämän liikasokerin kroppaani. Kasviksia ja hedelmiä syön ihan liian vähän ja ruokailuni on järkyttävän epäsäännöllistä. Aamuisin saatan syödä ajomatkalla banaanin, tai jukurtin. Sitten yleensä menee neljään saakka, kun seuraavan aterian ehdin hotkaista. Yleensä se on jotain kiusausta, tai keittoa mikä on nopea hotkia samalla, kun luen sähköposteja. Illalla, kun menen kotiin yhdeksän maissa saatan syödä sitä samaa soppaa, kun päivälläkin. Arkipäivisin ruoka ei ole minulle tärkeää kunhan pysyn hengissä. Juon yleensä pelkkää vettä, tai kotitekoista marjamehua. Inhoan kahvia ja maitoa enkä niitä laita koskaan suuhuni. Teetä juon kylässä kohteliaisuuden vuoksi. Ennen join jatkuvasti kokista, mutta viime vuosina sekin on alkanut maistumaan liian makealta. Ainoa hyvä puoli on etten tupakoi, enkä käytä alkoholia, kuin minimaalisesti.
Kaiken liikenevän vapaa-aikani käytän lukemiseen ja sotahistoriaan. Ei niin tiukkaa päivää olekaan etten lukisi vähintään tuntia. Vapaapäivänä voi olla nenä kiinni kirjassa kaksitoistatuntia ja onneksi mieheni tekee aivan samaa. Parasta stressin poistoa on, kun koko perhe keskittyy lukemiseen eli ihmiset lukee ja kissat lötköttelee sylissä. Teatterista ja taidenäyttelyistä nautin kovasti ja on hyvin terapeuttista käydä niissä hyvien ystävien kanssa ja herätellä keskustelua näkemästään.
Voi olla, että päädyn ennen aikaiseen hautaan, mutta ainakin olen tehnyt niitä asioita mitä itse haluan.
Kommentit
Lähetä kommentti