Tuli yhtenä kauniina pakkaspäivänä mieleen tapaus 80-luvulta, kun tulin kolmenkymmenenasteen pakkasella paljainsäärin Haikon kartanosta kotiin. Meillä oli kolmekymmentävuotta sitten Hämeenlinnassa hyvin aktiivista toimintaa kosmetologien kesken. Tapaamisia oli useamman kerran vuodessa ja kivaa oli. Nyt, kun nämä minua vanhemmat aktiiviset naiset ovat jo eläkkeellä tai enkelikosmetologeina ei tapaamisia tällä vuosituhannella ole ollut.
Erään kerran päätimme lähteä viettämään lauantaipäivää Haikon kartanon kylpylään. Yrittäjänaisilla ja kosmetologeilla oli 80-luvulla vakiokuskina naistaksiyrittäjä, jolla oli kymmenenhengen auto. Olimme varanneet lyhyet kasvohoidot, tai hieronnat ja sitten puljasimme uima-altaassa mikä oli valtavan ylellistä siihen aikaan. Kasvohoidostani mieleeni jäi se, että Haikon kartano mainosti silloin olevansa Biotherm hoitola ja sehän oli ainutlaatuista Suomessa. Hoidon aikana katselin hoitotuotteita ja niissä kaikissa luki Bioderm mikä oli sen aikakauden halvin kosmetiikkasarja. Huijausta oli siis kasvohoidoissa jo menneinä vuosikymmenillä. Ero ei valkene, kuin toiselle kosmetologille että Biothermin ja Biodermin välillä oli silloin huima laatu-ja hintaero. Nykyäänhän ei Biodermiä ole enää olemassakaan ja sehän oli kotimainen kosmetiikkasarja.
Kylpylään mennessämme meidät ohjattiin pukuhuoneisiin johon jätimme vaatteet ja meille annettiin kylpytakit ja tossut. Omia pukukaappeja ei ollut, vaan tila oli ihan kuin mikä hyvänsä saunan pukuhuone. Jokainen jätti vaatteensa penkille pinoon. Olimme kylpyosastolla parikolmetuntia ja palasimme pukuhuoneisiin tekemään kotiin lähtöä. Aika moni meistä oli pukeutunut hameeseen, vaikka pakkaspäivä olikin. Meille se oli juhlahetki ja olimme vähän hienompana. Vaatteita pukiessamme tajusimme, että kaikilta puuttui sukkahousut. Olimme ihan äimistyneitä, että miten sukkahousut olivat kadonneet, mutta muut vaatteet jätetty. Menimme kertomaan henkilökunnalle menetyksestämme ja he sanoivat pukuhuonetta käyttäneen neuvostoliittolaisten naisten ryhmä sillä aikaa, kun me olimme poissa. Ryhmä oli jonkun ministeriön vieraana, mutta niin vaan vanhat käytetyt sukkahousut kelpasivat. Rahallisestihan varkaus ei meille ollut suuri eihän ne sukkahousut siihenkään aikaan juuri mitään maksaneet, mutta ongelma oli iso, kun sukkahousuja olisi välttämättä tarvittu. Tilanteen pelasti se, että meillä oli tämä oma taksikuljetus. Kuski vei meidät ovelta ovelle ja autossa kiedoimme paljaiden polvien ympärille takkit, tai villatakit.
Tämä on kongretiaa eräästä osasta mennyttä aikakautta. Se kertoo käytännön tilanteesta mihin päädyttiin kommunistisen politiikan myötä. Koko suuri Neuvostoliitto oli niin köyhä, että heille kelpasi jopa käytetyt sukkahousut. Muistini mukaan me emme olleet erityisen vihaisia näille varkaille ja koimme myötätuntoa niitä naisia kohtaan. Jotenkin silloin ymmärrettiin, että vika oli valtiossa ja politiikassa eikä näissä yksittäisissä ihmisissä. Toisaalta tämä muisto on myös mukava mielikuva kosmetologien yhteistyöstä. Takuulla ei nykyisin kukaan uhraisi lauantaitaan lähtemällä porukalla päiväksi kylpylään. Enää en edes tiedä, kuin puolet Hämeenlinnan kosmetologeista, niin nopeaan tahtiin yrityksiä aloitetaan ja lopetetaan.
Erään kerran päätimme lähteä viettämään lauantaipäivää Haikon kartanon kylpylään. Yrittäjänaisilla ja kosmetologeilla oli 80-luvulla vakiokuskina naistaksiyrittäjä, jolla oli kymmenenhengen auto. Olimme varanneet lyhyet kasvohoidot, tai hieronnat ja sitten puljasimme uima-altaassa mikä oli valtavan ylellistä siihen aikaan. Kasvohoidostani mieleeni jäi se, että Haikon kartano mainosti silloin olevansa Biotherm hoitola ja sehän oli ainutlaatuista Suomessa. Hoidon aikana katselin hoitotuotteita ja niissä kaikissa luki Bioderm mikä oli sen aikakauden halvin kosmetiikkasarja. Huijausta oli siis kasvohoidoissa jo menneinä vuosikymmenillä. Ero ei valkene, kuin toiselle kosmetologille että Biothermin ja Biodermin välillä oli silloin huima laatu-ja hintaero. Nykyäänhän ei Biodermiä ole enää olemassakaan ja sehän oli kotimainen kosmetiikkasarja.
Kylpylään mennessämme meidät ohjattiin pukuhuoneisiin johon jätimme vaatteet ja meille annettiin kylpytakit ja tossut. Omia pukukaappeja ei ollut, vaan tila oli ihan kuin mikä hyvänsä saunan pukuhuone. Jokainen jätti vaatteensa penkille pinoon. Olimme kylpyosastolla parikolmetuntia ja palasimme pukuhuoneisiin tekemään kotiin lähtöä. Aika moni meistä oli pukeutunut hameeseen, vaikka pakkaspäivä olikin. Meille se oli juhlahetki ja olimme vähän hienompana. Vaatteita pukiessamme tajusimme, että kaikilta puuttui sukkahousut. Olimme ihan äimistyneitä, että miten sukkahousut olivat kadonneet, mutta muut vaatteet jätetty. Menimme kertomaan henkilökunnalle menetyksestämme ja he sanoivat pukuhuonetta käyttäneen neuvostoliittolaisten naisten ryhmä sillä aikaa, kun me olimme poissa. Ryhmä oli jonkun ministeriön vieraana, mutta niin vaan vanhat käytetyt sukkahousut kelpasivat. Rahallisestihan varkaus ei meille ollut suuri eihän ne sukkahousut siihenkään aikaan juuri mitään maksaneet, mutta ongelma oli iso, kun sukkahousuja olisi välttämättä tarvittu. Tilanteen pelasti se, että meillä oli tämä oma taksikuljetus. Kuski vei meidät ovelta ovelle ja autossa kiedoimme paljaiden polvien ympärille takkit, tai villatakit.
Tämä on kongretiaa eräästä osasta mennyttä aikakautta. Se kertoo käytännön tilanteesta mihin päädyttiin kommunistisen politiikan myötä. Koko suuri Neuvostoliitto oli niin köyhä, että heille kelpasi jopa käytetyt sukkahousut. Muistini mukaan me emme olleet erityisen vihaisia näille varkaille ja koimme myötätuntoa niitä naisia kohtaan. Jotenkin silloin ymmärrettiin, että vika oli valtiossa ja politiikassa eikä näissä yksittäisissä ihmisissä. Toisaalta tämä muisto on myös mukava mielikuva kosmetologien yhteistyöstä. Takuulla ei nykyisin kukaan uhraisi lauantaitaan lähtemällä porukalla päiväksi kylpylään. Enää en edes tiedä, kuin puolet Hämeenlinnan kosmetologeista, niin nopeaan tahtiin yrityksiä aloitetaan ja lopetetaan.
Kommentit
Lähetä kommentti