Sain äskettäin pyynnön Kissakoti Kattilan "vakiovapaaehtoiselta", että kirjoittaisinko jotain historiikkia omasta kokemuksestani Kissakoti Kattilan kanssa. Tänä vuonna tulee kaksikymmentävuotta, kun Kissojen Ystävät ry on perustanut Kattilan. Mielellänihän minä kissoista kirjoitan ja heti tuli monia muistoja mieleen.
Tärkein kokemus Kattilasta on tietysti nämä meidän pojat Valtsu ja Jösse, jotka tulivat Kattilasta meille 2006 itsenäisyyspäivänä. Myönnän, että aina kun sitä aikaa ajattelen on ilon seassa surua. Jösse oli niin traumatisoitunut ja arka, että meidän sydän oli rikki, kun pikkuraukka pelkäsi aivan kaikkea. Ilman reipasta Valtsu veljeä ei olisi päästy näin hyvään tulokseen. Silloin, kun pojat tulivat meille, niin meillä oli jo puolivuotias Hertta ja nykyisin he kaikki on hyvissä väleissä, mutta Hertta on ilmiselvästi Pomo. Nyt ei kukaan kotioloissa voisi aavistaa mikä on ollut lähtökohta Jössen kotiutumisessa. Kissakoti Kattilan työ on suuremmoista ja harmittelen etten voi olla siinä enempää mukana. Minulla ei millään riitä aikaa ja voimavaroja käydä Kattilassa avustamassa siivouksessa yms. Yritän edes hiukan sponsoroida arpavoittoja ja kerätä lippaaseen rahaa.
Pitää myös kertoa mitä entinen kulkukissa Ykä puuhailee. Ykä ei ole enää kulkukissa, vaan vanhempieni kotikissa. Tosin se ei vieläkään halua tulla yöksi sisälle, mutta nythän se pärjää jo piharakennuksissa. Yhteenkään terassilla olevaan kissan koppaan Ykä ei ole myöskään mennyt, vaan hän asuu meidän traktorihallissa. Nuo kissan kopat ovat kyllä muuten jatkuvassa käytössä, koska kaikki meidän muut kissat tykkäävät niissä oleilla. Ykän kanssa seuraava projekti on kastrointi. Meillä oli jo kerran aika eläinlääkärille varattuna, mutta juuri sinä aamuna ei Ykää näkynyt missään. Yleensä Ykä käy joka aamu 7.30 ja joka ilta 19.00 syömässä, mutta tuolloin hän jätti jostain syystä aamuruokailun väliin. Toki Ykä saa ruokaa päivälläkin, mutta se ei ole noin tarkkaan ajoitettua, kuin aamu-ja iltapala. Tuntuu hassulta, että mistä Ykä tiesi mitä hänen varalleen oli suunniteltu yhtenäkään muuna aamuna hän ei ole jättänyt tulematta. Nyt me olemme sopineet eläinlääkärin kanssa, että Ykä viedään ensi viikolla joku aamu ilman ajanvarausta leikkaukseen kunhan soittelemme ensin sopiiko heille. Älkää nyt vaan kertoko Ykälle mitä hänen varalleen suunnitellaan. Me toivomme, että Ykä rauhoittuisi leikkauksella ja olisi edes yöt sisällä. Varsinkin talvella oli paha katsella, kun Ykä istui iltapimeässä keittiön ikkunan alla lumessa, mutta sisälle ei tullut, vaikka minun mielestäni haikeasti katseli mitä me teemme. Koko alkuvuoden Ykä on jo ruokittu vanhempieni luona sisällä. Ensin hänet kannettiin keittiöön, mutta nyt Ykä tulee omatoimisesti vauhdilla etuovesta sisään. Alkuunhan Ykä oli vaan takaovella, että edistystä tapahtuu koko ajan.
Tärkein kokemus Kattilasta on tietysti nämä meidän pojat Valtsu ja Jösse, jotka tulivat Kattilasta meille 2006 itsenäisyyspäivänä. Myönnän, että aina kun sitä aikaa ajattelen on ilon seassa surua. Jösse oli niin traumatisoitunut ja arka, että meidän sydän oli rikki, kun pikkuraukka pelkäsi aivan kaikkea. Ilman reipasta Valtsu veljeä ei olisi päästy näin hyvään tulokseen. Silloin, kun pojat tulivat meille, niin meillä oli jo puolivuotias Hertta ja nykyisin he kaikki on hyvissä väleissä, mutta Hertta on ilmiselvästi Pomo. Nyt ei kukaan kotioloissa voisi aavistaa mikä on ollut lähtökohta Jössen kotiutumisessa. Kissakoti Kattilan työ on suuremmoista ja harmittelen etten voi olla siinä enempää mukana. Minulla ei millään riitä aikaa ja voimavaroja käydä Kattilassa avustamassa siivouksessa yms. Yritän edes hiukan sponsoroida arpavoittoja ja kerätä lippaaseen rahaa.
Pitää myös kertoa mitä entinen kulkukissa Ykä puuhailee. Ykä ei ole enää kulkukissa, vaan vanhempieni kotikissa. Tosin se ei vieläkään halua tulla yöksi sisälle, mutta nythän se pärjää jo piharakennuksissa. Yhteenkään terassilla olevaan kissan koppaan Ykä ei ole myöskään mennyt, vaan hän asuu meidän traktorihallissa. Nuo kissan kopat ovat kyllä muuten jatkuvassa käytössä, koska kaikki meidän muut kissat tykkäävät niissä oleilla. Ykän kanssa seuraava projekti on kastrointi. Meillä oli jo kerran aika eläinlääkärille varattuna, mutta juuri sinä aamuna ei Ykää näkynyt missään. Yleensä Ykä käy joka aamu 7.30 ja joka ilta 19.00 syömässä, mutta tuolloin hän jätti jostain syystä aamuruokailun väliin. Toki Ykä saa ruokaa päivälläkin, mutta se ei ole noin tarkkaan ajoitettua, kuin aamu-ja iltapala. Tuntuu hassulta, että mistä Ykä tiesi mitä hänen varalleen oli suunniteltu yhtenäkään muuna aamuna hän ei ole jättänyt tulematta. Nyt me olemme sopineet eläinlääkärin kanssa, että Ykä viedään ensi viikolla joku aamu ilman ajanvarausta leikkaukseen kunhan soittelemme ensin sopiiko heille. Älkää nyt vaan kertoko Ykälle mitä hänen varalleen suunnitellaan. Me toivomme, että Ykä rauhoittuisi leikkauksella ja olisi edes yöt sisällä. Varsinkin talvella oli paha katsella, kun Ykä istui iltapimeässä keittiön ikkunan alla lumessa, mutta sisälle ei tullut, vaikka minun mielestäni haikeasti katseli mitä me teemme. Koko alkuvuoden Ykä on jo ruokittu vanhempieni luona sisällä. Ensin hänet kannettiin keittiöön, mutta nyt Ykä tulee omatoimisesti vauhdilla etuovesta sisään. Alkuunhan Ykä oli vaan takaovella, että edistystä tapahtuu koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti