maanantai 29. elokuuta 2016

Tähtitarjous on Skin Smoothing Cream!

SKIN SMOOTHING CREAM 100ml NYT 62€ (norm. 81€) ja saat kaupan päälle SKIN DETOX pakkauksen jossa on matkakokoiset Multi-Active Toner, Hydrablur Primer ja Charcoal Rescue Masque. Arvo 48€

Skin Smoothing Cream sopii aivan kaiken ikäisille ja kaikille muille ihotyypeille paitsi acneiholle. Skin Smoothing Cream on keskimmäinen Dermalogican "peruskosteusvoiteista". Ohuin on Active Moist (100ml 76€), Skin Smoothing Cream NYT 62€ on keskitäyteläinen ja täyteläisin on Intensive Moisture Balance (100ml 85€) . Tässä vaiheessa vuotta Skin Smoothing Creamista hyötyy aivan kaikki ihot. Se sopii sekä yö-että päivävoiteeksi, mutta siinä ei ole aurinkosuojaa. Skin Smoothing Cream imeytyy erinomaisesti ja sopii hyvin meikin alusvoiteeksi. Voide sisältää antioksidantteja jotka korjaavat uv-säteilyn haittavaikutuksia. Runsas kosteus valmistaa ihoa kestämään kohta alkavan sisälämmityskauden. Ne kenellä on nyt yökäytössä Pure Night voivat käyttää sen rinnalla päivävoiteena Skin Smoothing Creamin. Huomioikaa myös, että tämä tarjouskoko on satamillilitraa eli tuplasti sen määrän mitä muiden sarjojen voiteissa yleensä on. Aamuin, illoin käytettynä Skin Smoothing Cream riittää 8-12 viikkoa ihotyypistä ja muista kotihoitotuotteista riippuen.

Tuossa Skin Detox pakkauksessa on kaksi Dermalogican uusimpaa tuotetta eli lääkehiiltä sisältävä puhdistava ja rauhoittava naamio Charcoal Rescue Masque ja Hydrablur Primer huokosia supistava meikinpohjustusvoide. Kolmas tuote on Multi-Active Toner hoitosuihke, joka lisää kotihoidon kosteuttavaa vaikutusta. Hoitosuihke myös parantaa voiteiden imeytyvyyttä. Tarjous on voimassa 12.9-16 asti. 

9 kommenttia:

  1. Anonyymi20:03

    Pakko kommentoida tuota eilistä juttuasi. Olikohan tuossa hiukan leuhkimisen makua, että olisit lukenut kirjan samalla hetkellä sen ilmestyttyä. Kirja tuli kauppoihin torstaina ja sinä olit jo muka lukenut sen lauantaiksi. Taitaa tuo lukemisesi olla harppomista sieltä täältä ja tuo juttusi pystyy tekemään pelkkien lehtijuttujenkin perusteella. Ei kannattaisi tehdä itsestään ihan ihmeellistä aina voi joukossa olla joku joka ei usko ihan kaikkea....

    VastaaPoista
  2. Anonyymi02:37

    Tarkotatkos ettei tää bloggari olis lukenutkaan tätä kirjaa, mut kirjottelee vaan? Olishan se vähä niinku huijaamista ettäs väittää sellasta. Sit pitäs myöntää ettäs kirjottaa lehtijutskien perusteella. Ruma tempuhan toi olis.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi10:08

    Pöh, kirja ensinnäkin ilmestyi keskiviikkona. Viisisataasivuinen kepeä kirja on täysin mahdollista lukea yhdessä illassa, jos lukijan ei tarvitse tavata sitä vaan hän on tottunut lukija niin kuin Inkeri. Eiköhän runsas menuiden luetteleminen jo helpota lukutaakkaa suunnattomasti.

    Olen lukenut suuren määrän lehtijuttuja ja arvioita opuksesta ja katsonut haastatteluvideoita, ja kyllä Inkerin kirjoitus on aivan selvästi oma kirjoituksensa eli perustuu siihen, että hän on lukenut kirjan.

    Olisi sitä paitsi tuntien homma koota kirjoitus muiden tekstien perusteella. Ja mitä järkeä siinä Inkerin näkökulmasta olisi?

    Leena

    VastaaPoista
  4. Jatkan nyt vielä tätä huijaamista:) Luin nimittäin lauantaina vielä Hannes Råstamin kirjan Kuinka tehtiin sarjamurhaaja-Thomas Quickin tapaus. Kirja kertoo patologisesta valehtelijasta joka huijasi Ruotsin oikeuslaitosta. Ihan siis oppikirja minulle.

    Pitää kyllä ihmetellä onko ihmiset niin vieraantuneita lukuharrastuksesta ettei heillä ole enää mitään mielikuvaa miten luetaan. Ei ole olemassa mitään standardinopeuksia ja joka kirjassa menee eri aika riippuen kirjan sisällöstä. Ei sivujen määrä sitä kerro, vaan aiheen syvällisyys ja kiinnostus siihen.

    Sitäpaitsi pitää vielä kertoa, että tuossa Tyrkön kirjassa oli monta sivua luetteloita Kekkosen kalamääristä ja hiihtomääristä. Ne olivat tätä huippuhenkilökohtaisia muistiinpanotietoa, jota Tyrkkö piti erittäin tärkeänä kyseisen aikakauden historiatietona. Hyppäsin siis niidenkin yli.

    Inkeri

    VastaaPoista
  5. Anonyymi19:43

    Todennäköisesti tämä Tyrkön kirja on niin kevyttä luettavaa että sen lukee kyllä muutamassa tunnissa. On todella tärkeää Suomen historian kannalta tietää paljonko Kekkonen sai kalaa.

    VastaaPoista
  6. pauliina20:04

    onpa hassua, että jonkun mielestä 500 sivuista kirjaa ei ehtisi lukea muutamassa illassa! :D
    itselläni menee pari päivää vaikkapa vastaavan kokoisen dekkarin lukemiseen. jos kirja on niin jännittävä ettei sitä malta laskea käsistään, niin eipä sitä kauan lue. aloittajan harrastuksiin ei ilmeisesti lukeminen kuulu, ei noin kummallista mielipidettä voi muuten ymmärtää.

    VastaaPoista
  7. Keskustelimme Marin kanssa tänään tästä lukemisesta, koska tuo syytös ettei kirjaa voi lukea niin nopeasti oli aika outo. Mediassahan puhutaan koko ajan ettei nykynuoret juurikaan lue. Tiedän myös monia oman ikäisiä jotka eivät ole montaa kirjaa elämänsä aikana lukeneet. Minusta on suuri menetys, jos lukuharrastus alkaa hiipumaan. Toisaalta olen seurannut sitä miten koulukeskusteluissa ja nuorten harrastuksissa korostetaan pelejä ja urheilua. Selvästi huomaan, että jääkiekkoa ja jalkapalloa arvostetaan paljon enemmän harrastuksena, kun lukemista ja kirjoittamista. Jos 60-70-luvuilla olisi nostettu urheilun merkitys näin esiin olisin jäänyt ihan yksin nurkkaan nyhertämään. Silloin oli vielä muitakin lapsia joiden vapaa-aika oli pelkkää lukemista.

    Ellen olisi harrastanut niin paljon lukemista lapsesta asti en varmaan olisi ikinä rohjennut aloittaa tätä blogia kirjoittamaan. Lukuharrastus on siis loppupeleissä koitunut suureksi eduksi firmalleni. Nykyisin kirjoittamistaitoja tarvitaan somen takia huomattavasti enemmän ja siksi siihen ja lukemiseen pitäisi kannustaa paljon enemmän.

    Inkeri

    VastaaPoista
  8. Lukijoita on erilaisia ja eri tekstejä lukee eri tahtiin. Opiskelujen aikana luen lähinnä tenttikirjoja ja se on hidasta, kun pitää todella muistaa mieleen kaikki ja yrittää ymmärtää ja sisäistää lukemansa. Kaunokirjallisuuden suhteen olen nopeampi lukija ja pitkiä journalistisia reportaaseja suorastaan ahmin.

    VastaaPoista
  9. Ilmeisesti ihmiset jotka eivät harrasta lukemista eivät oikein tiedä miten kauan kirjan lukeminen kestää. Sehän ei ole sivumäärästä kiinni, vaan aiheesta jota pysähtyy miettimään. Luin Solzenitsyn Vankileirien saaristoa varmaankin pari kuukautta, koska teksti oli niin rankkaa etten pystynyt käsittelemään sitä, kun muutama sivu kerralla. Eikä lukeminen ole mikään kilpalaji jossa yritetään lukea mahdollisimman monta sivua lyhyessä ajassa. Silloin, kun on kyse lukuharrastuksesta on aivan sivuseikka miten nopeasti kirja luetaan. Oppikirjojen kohdalla on toinen juttu, koska pitää myös omaksua luettu tieto lyhyessä ajassa.

    Ei lukuharrastuksesta saa tehdä mitään kilpailua, kuinka monta sivua kukakin tunnissa lukee. Siinä kyllä katoaa ihan koko harrastuksen idea. Ne ketkä nyt hämmästelevät tuota Tyrkön kirjan lukemista kannattaisi itse kokeilla lukuharrastusta. Se on monenlailla hyvinvointia lisäävä halpa harrastus.

    Inkeri

    VastaaPoista