Kirjoitan taas historiasta, koska olen suorastaan ihmeissäni miten vähän ihmiset tietää oman maansa menneisyydestä. Muutama vuosi sitten kerroin eräälle yrittäjälle, että kiertelen lomillani Itä-Euroopan miehitysmuseoita. Hän kysyi minulta missä päin Suomessa on miehitysmuseo. Toisen kerran eräs yrittäjä kertoi minulle, kuin suuren salaisuuden, että virolaiset eivät siksi pidä venäläisistä, kun ne ovat joskus miehittäneet Viroa. Hän oli alle nelikymppinen eikä hänellä ollut hajuakaan Baltian menneisyydestä.
Suomen itsenäisyys on meille yrittäjille elintärkeä asia, koska jos Suomi olisi miehitetty, niin kuin Baltia vuonna 1939 meidän yrittäjyys olisi loppunut siihen. Baltian maat kuuluivat Neuvostoliittoon 1939-1991 ja sinä aikana yksityisyritykset oli kielletty. Oletettavasti, jos Suomi olisi miehitetty Baltian kanssa yhtäaikaa 1939 kaikki yrittäjät olisi kyyditetty Siperiaan, niin kuin kävi Virossakin. Onneksi Suomi teki ihan omat ratkaisunsa ja nousi vastarintaan eikä seurannut Baltian maiden esimerkkiä. Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministerit solmivat kesällä 1939 ns. Molotov-Rippentrop sopimuksen, jossa Suomi, Viro, Liettua ja Latvia jäivät Neuvostoliiton etupiiriin ja tavallaan Saksa antoi luvan niiden miehittämiseen.
Yksi syy Suomen ja Baltian maiden erilaiseen toimintatapaan oli se, että Suomi oli demokratia ja Baltian maat oli diktatuureja joita hallitsi yksi diktaattori. Virossa oli presidenttinä Konstantin Päts, Latviassa Karlis Ulmanis ja Liettuassa Antanas Smetona. Syksyllä 1939 Baltian maiden ministereitä kutsuttiin Moskovaan keskustelemaan Stalinin kanssa. Jokaisen maan ministeri oli keskusteluvuorossa erikseen ja kaikki heistä allekirjoitti Stalinin paperin tukikohtien luovuttamisesta omasta maastaan. Ilmeisesti heitä uhkailtiin ja hiillostettiin tosissaan, koska he olivat hermoromahduksen partaalla palattuaan kotiin. He antoivat allekirjoituksellaan vapaat kädet Neuvostoliiton armeijalle marssia rajan yli ja tehdä tukikohdat Itämeren rannalle. Suomikin kutsuttiin neuvotteluihin lokakuussa 1939 ja paikalle meni J.K.Paasikivi Suomen Tukholman lähettiläs ja pitkäaikainen Neuvostoliiton suurlähettiläs ja hänen mukanaan oli muita ulkoministeriön virkamiehiä. Saman tyyppiset tukikohtapyynnöt esiteltiin Suomelle, kuin Baltian maillekin, mutta koska Suomi oli demokratia ei mitään voitu allekirjoittaa ilman hallituksen ja eduskunnan lupaa. Paasikivi pysyi kovana ja toimi ainoastaan viestin tuojana. Neuvotteluja käytiin kolmeen otteeseen, mutta samalla Suomi oli kutsunut armeijan YH:hon eli Yhteisharjoituksiin mikä oli peitenimi liikekannalle panosta.
Suomi ei uskonut, että Neuvostoliitto päätyisi hyökkäykseen, mutta kaukaa viisaasti valmistautui myös siihen. Kuitenkin Neuvostoliiton hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä 30.11-39. Suomi taisteli 105 päivää eli 13.3-40 saakka ja myöhemmin sota nimettiin talvisodaksi. Rauhan ehdot olivat kovat ja Suomi joutui luopumaan Viipurista ja osista Karjalaa ja sisämaahan tuli 400,000 evakkoa. Kesällä 1940 Neuvostoliitto marssi koko sotakoneiston voimalla Baltian maiden rajan yli niiden tekemättä mitään vastarintaa. Tästä seurasi, että Viro, Latvia ja Liettua oli osa Neuvostoliittoa vuoteen 1991 asti ainoastaan lyhyt Saksan miehitys 1941-44 katkaisi sen. Suomen onni oli, että meillä oli demokratia ja vahvat politiikot jotka kestivät sodan paineen. Yleensä meillä kiitetään sotilaita ja armeijaa näistä ratkaisuista, mutta armeija ei olisi sotinut ilman hallituksen päätöstä. Siksi pidänkin näitä miehiä jotka ottivat vastuun tapahtumista erittäin rohkeina ja arvostettavina. Talvisodan ajan presidentti oli Kyösti Kallio, pääministeri Risto Ryti ja ulkoministeri Väinö Tanner ja ylipäällikkönä toimi Mannerheim ja puolustusministerinä oli Rudolf Walden.
Suomea ei siis miehitetty eikä meillä ole miehitysmuseoa.
Suomen itsenäisyys on meille yrittäjille elintärkeä asia, koska jos Suomi olisi miehitetty, niin kuin Baltia vuonna 1939 meidän yrittäjyys olisi loppunut siihen. Baltian maat kuuluivat Neuvostoliittoon 1939-1991 ja sinä aikana yksityisyritykset oli kielletty. Oletettavasti, jos Suomi olisi miehitetty Baltian kanssa yhtäaikaa 1939 kaikki yrittäjät olisi kyyditetty Siperiaan, niin kuin kävi Virossakin. Onneksi Suomi teki ihan omat ratkaisunsa ja nousi vastarintaan eikä seurannut Baltian maiden esimerkkiä. Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministerit solmivat kesällä 1939 ns. Molotov-Rippentrop sopimuksen, jossa Suomi, Viro, Liettua ja Latvia jäivät Neuvostoliiton etupiiriin ja tavallaan Saksa antoi luvan niiden miehittämiseen.
Yksi syy Suomen ja Baltian maiden erilaiseen toimintatapaan oli se, että Suomi oli demokratia ja Baltian maat oli diktatuureja joita hallitsi yksi diktaattori. Virossa oli presidenttinä Konstantin Päts, Latviassa Karlis Ulmanis ja Liettuassa Antanas Smetona. Syksyllä 1939 Baltian maiden ministereitä kutsuttiin Moskovaan keskustelemaan Stalinin kanssa. Jokaisen maan ministeri oli keskusteluvuorossa erikseen ja kaikki heistä allekirjoitti Stalinin paperin tukikohtien luovuttamisesta omasta maastaan. Ilmeisesti heitä uhkailtiin ja hiillostettiin tosissaan, koska he olivat hermoromahduksen partaalla palattuaan kotiin. He antoivat allekirjoituksellaan vapaat kädet Neuvostoliiton armeijalle marssia rajan yli ja tehdä tukikohdat Itämeren rannalle. Suomikin kutsuttiin neuvotteluihin lokakuussa 1939 ja paikalle meni J.K.Paasikivi Suomen Tukholman lähettiläs ja pitkäaikainen Neuvostoliiton suurlähettiläs ja hänen mukanaan oli muita ulkoministeriön virkamiehiä. Saman tyyppiset tukikohtapyynnöt esiteltiin Suomelle, kuin Baltian maillekin, mutta koska Suomi oli demokratia ei mitään voitu allekirjoittaa ilman hallituksen ja eduskunnan lupaa. Paasikivi pysyi kovana ja toimi ainoastaan viestin tuojana. Neuvotteluja käytiin kolmeen otteeseen, mutta samalla Suomi oli kutsunut armeijan YH:hon eli Yhteisharjoituksiin mikä oli peitenimi liikekannalle panosta.
Suomi ei uskonut, että Neuvostoliitto päätyisi hyökkäykseen, mutta kaukaa viisaasti valmistautui myös siihen. Kuitenkin Neuvostoliiton hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä 30.11-39. Suomi taisteli 105 päivää eli 13.3-40 saakka ja myöhemmin sota nimettiin talvisodaksi. Rauhan ehdot olivat kovat ja Suomi joutui luopumaan Viipurista ja osista Karjalaa ja sisämaahan tuli 400,000 evakkoa. Kesällä 1940 Neuvostoliitto marssi koko sotakoneiston voimalla Baltian maiden rajan yli niiden tekemättä mitään vastarintaa. Tästä seurasi, että Viro, Latvia ja Liettua oli osa Neuvostoliittoa vuoteen 1991 asti ainoastaan lyhyt Saksan miehitys 1941-44 katkaisi sen. Suomen onni oli, että meillä oli demokratia ja vahvat politiikot jotka kestivät sodan paineen. Yleensä meillä kiitetään sotilaita ja armeijaa näistä ratkaisuista, mutta armeija ei olisi sotinut ilman hallituksen päätöstä. Siksi pidänkin näitä miehiä jotka ottivat vastuun tapahtumista erittäin rohkeina ja arvostettavina. Talvisodan ajan presidentti oli Kyösti Kallio, pääministeri Risto Ryti ja ulkoministeri Väinö Tanner ja ylipäällikkönä toimi Mannerheim ja puolustusministerinä oli Rudolf Walden.
Suomea ei siis miehitetty eikä meillä ole miehitysmuseoa.
Kommentit
Lähetä kommentti