Voisin taas kertoa miten eteviä ja fiksuja kissoja meillä on ja miten hienoja ylläreitä ne järjestävät. Tänä kesänä Valtsu on aiheuttanut kiljumiskohtauksia hiirillään joita se tuo ulkoiluhäkistään. En voi ymmärtää miten hiiret tunkee sinne varmaan surman suuhun.
En ole hiirien kaveri
Pidämme aina poikien ulkoiluhuvilan kiinni yöllä, koska varsinkin pimeällä Valtsu saa sieltä pikkuhiiriä ja päästäisiä. Eikä ole yhtään kiva siivoilla ruumiita aamuisin. Tämä hiiriharrastus on yksin omaan Valtsun juttu ja Jösse ei herää edes katsomaan mitä se veikka raahaa. Jössen mielestä hiiret pitää saada purkista. Hertta ulkoilee vapaasti ja se onkin tosi ahkera metsästäjä, mutta ruumiit tulee vain terassille asti. Meidän Hertta on ehdottomasti talon tehokkain ja ahkerin hiirikissa. Vanhempieni paksut kollipojat kanniskellee niitä suussaan ylpeänä, kun Hertta on ne ensin metsästänyt. Näitä Valtsun hiiriä löytyy milloin mistäkin ja sillä on hiirijemmoja sohvien ja lipastojen alla. Sitten se jossain vaiheessa muistaa, että sielläkin on hiiri piilossa ja sitten sitä kanniskellaan uudestaan. Viime viikolla Valtsun hiirien jemmailu meni täysin ylitse ja me emme ole vieläkään puheväleissä Valtsun kanssa. Yhtenä iltana kotiin tullessani siivosin yösukkiani sängyltä pois. Minulla on aina alkuyöstä polviin ulottuvat löysät sukat ja yleensä kahdetkin päällekäin. Sukkia nostaessani huomasin, että sukan sisällä oli jotain. Työnsin käteni reippaasti sukkaan ja huomasin, että se jokin olikin kahden sukan välissä jalkaterässä. Kouraisin taas kunnolla sukan sisältä ja ensin siellä pisti kuin jokin neula. Sitten, kun nostin käteni esiin siinä olikin kuivunut hiiren raato. Voitte kuvitella, että huusin niin paljon kuin kurkusta lähti. Ilmeisesti törkkäsin ensin sormeni hiiren kynsiin tai hampaisiin, kun pistävyys tuntui niin selvästi. Eikä tässä vielä kaikki. Mieheni siivosi hiiren pois, kun selvisi huutoni aiheuttamasta järkytyksestä. Hänen mielestään se oli niin littana, että olin kävellyt sen päällä koko edellisillan. Järkyttävää!
Tässä tämä touhukas Valtsu ottaa päikkäreitä.
Hertta ei häkissä ulkoile
Muuta asiakas on kysellyt neuvoja tällaiseen ulkoiluhäkkiin eli huvilaan niin kuin me sanomme. Meille häkin on tehnyt 12 vuotta sitten tuttu kirvesmies ja hän myös mieheni kanssa sen suunnitteli. Nykyään näyttää netissä olevan paljonkin ohjeita miten se on paras tehdä. Kaikki kissat eivät halua mennä häkkiin ja se oli minulle yllätys. Vein ensimmäistä kertaa Hertan sylissäni häkkiin, koska siinä on ihan verkko-ovi ja siellä mahtuu hyvin liikkumaan. Hertta järkyttyi ihan hirveästi, kun se tajusi olevansa häkissä. Se ponkaisi karvat pörrössä pihisten häkistä ulos eikä ole näiden vuosien aikana sinne enää mennyt. Kuulin myös eräältä asiakkaalta, että heillekin tehtiin hieno ulkoiluhäkki, mutta heidän tyttökissa ei sinne suostunut menemään ja se oli ihan turha. Meillä huvila ei ole turha, koska Valtsu viettää kesät siellä. Aikaisemmin vietti Jössekin, mutta nyt se alkaa olla jo vähän ukkoutunut ja nukuskelee pääasiassa sisällä omassa kiipeilypuussaan. Valtsu on joka aamu aivan täpinöissään, että äkkiä se huvila auki. Se on aina aamun ensimmäinen tehtävä, koska Valtsu teppaa nenä punaisena niin tohkeissaan ettei mistään tule mitään ennen huvilan avaamista. Sitten, kun huvila on avattu Valtsu voi hyvillä mielin asettua nukkumaan olohuoneen sohvalle eikä edes vilaise ulos. Nämä meidän kissat ovat elämämme suola. Ne ovat aina hauskoja ja hyvän tuulisia ja keksivät kaikenlaista meidän iloksi.
Apua, kuolen nauruun. Niin kuin kirjoitat, otusten touhujen seuraaminen on elämän suola, kunhan välillä järkytyksestä selviää.
VastaaPoistaKun omat kissavainaani olivat pentuja, minulla oli vieras. Ajoimme Päijännettä katsomaan. PUdotus järveen oli siinä metrin päässä, kun hän pysäköi autoa. Samalla hÄn laittoi kätensä villatakkinsa taskuun ja alkoi kiljua. Siellä oli hiiri - leikkihiiri. Hyvä, ettei auto pudonnut järveen.
Vanhempina kissat roudasivat pyydystämiään peltomyyriä terassille, ja minun tehtäväni oli korjata ruumiit pois. Kerran minulla oli biojätettä ovenpielessä kattilassa menossa kompostoriin. Kissa laittoi myyränsä kattilaan, koska se miksi se siinä muuten olisi ilman kantta ollut.
Leena
Voi ei! Ihanat aamunaurut. Vaikka onhan se vähän surullista, että olet kuljeskellut hiiri sukassa... Valtsu on tuonut sulle ihan erityislahjan ja näin huonosti emäntä arvostaa :D
VastaaPoistaValitettavasti en ollenkaan ymmärrä näiden lahjojen hienoutta, mutta Valtsu varmaan luulee, että olemme niistä innoissaan. Aina, kun Valtsu pyyhältää huvilastaan hiiri suussa ja pudottaa sen olkkarin lattialle me alamme huutamaan. Valtsu kai tulkitsee sen ilosta kiljumiseksi. Nyt alan jo epäillä miten kauan tuo sukastani löytynyt hiiren raato on sängyssämme ollut, kun Valtsu etsii sitä niin tehokkaasti. Valtsu on tutkinut pussilakanan ja tyynyliinan sisustat ja haistelee ympäri sänkyä mihin se hänen lelunsa on joutunut.
VastaaPoistaValtsu on ihan poikkeuksellisen nopea ja touhukas kissa. Se on kahdessa paikassa yhtä aikaa ja koko ajan osallistumassa ihan kaikkeen. Raivostuttavan aktiivinen, mutta niin ihana ja rakas kissa.
Pitää vielä tunnustaa, että on meillä hoitolassakin ollut hiiriongelma. Muutama vuosi sitten asiakas näki ensin eteisen lattialla hiiren ja vinkaisi. Sitten minäkin huomasin sen ja hetken jo pidin sitä oikeana ja mietin, että ulko-ovestako se on tullut. Kyse oli leluhiirestä. Marin Tassunen oli silloin vielä pikkukissa ja se oli laittanut äiskän käsilaukkuun lelunsa ja se oli pudonnut Marin tullessa töihin eteiseen. Tassusella oli sama tapa kuin meidän pojillakin on, että äiskä käsilaukku pitää tutkia, jos sieltä löytyisi jotain kivaa. Nykyisin pistän laukkuni aina kaappiin, kun pöydältä pojat aina hakee sieltä jotain.
VastaaPoistaInkeri